yksin synnyttämään

synnytin toisen lapseni "yksin", eli seuranani oli vain kätilö ja kätilön avustaja. Se johtui siitä, etten seurustellut lapsen isän kanssa. Tämä oli kyllä oven takana odottelemassa, ja näki vastasyntyneen melkein heti synnytyksen jälkeen. Ihan hyvä mieli jäi. Kyllä kätilöstä on ihan tarpeeksi tukea ja apua, jos ei halua "vieraita" mukaan. Tsemppiä! :)

tsempeistä. ei kai yksin synnyttävää jätetä pitkiksi ajoiksi yksin, jos vaan mahdollista? Luulis niin. Neuvolatätikin harmitteli, että on kesäaika, niin ei ole opiskelijoitakaan paikalla, joilla olisi enemmän aikaa olla seurana ja tuksena.

kun en ole koskaan yksin synnyttänyt.

Mutta piti siis sanomani, että itse koin kolme synnytystäni niin, että yksin olin kropassani kipujeni kanssa.

Tuntui, että aivan sama, oliko mieheni siinä vai ei. Itse oli selvittävä ja synnytettävä.

Turvaa tunsin osaavan henkilökunnan läsnäolosta, sillä ensimmäinen ja viimeinen synnytykseni eivät sujuneet normaalisti.



Että tsemppiä vaan nainen; ei siellä miehillä mitään tee, ellei sitten ole henkilökuntaa ; )

Missä kaupungissa asut? Itse toimin doulana Turussa, mutta ainakin Helsingissä on ensi- ja turvakodilla omaa doulatoimintaa.



Ulkopuolisen doulan suhteen toimii tavallaan sama kuin kätilön kanssa: intiimi tilanne on "ammatillinen", vaikka doulatoiminta onkin vapaaehtoistyötä. Siksi on helpompi ottaa joku, jota ei tilanteen ulkopuolella tapaa. Joillekin kun ujous iskee sitä ajatellessa, että joku kaveri näkee äärimmäisen intiimin tilanteen ja "muistaa loppuikänsä" miltä ystävän paikat näyttivät räjähtämäisillään. ;) Vaikka tuskin tällaista muistikuvaa kuitenkaan kantaa mielessään.



Itselläni on kahdessa synnytyksessä ollut mukana puolison lisäksi doula. Hienoja kokemuksia olivat! He tosin olivat läheisiä, toinen sukulainen, toinen ystävä.

Koska miestä ällötti kuulemma mahdollinen veren näkeminen tms?



En halunnut ketään muutakaan mukaan, mutta kätilöiltä sain mielestäni ihan riittävästi tukea, enkä välttis olisi halunnutkaan ketään siihen kipujeni keskellä.

mä lähden mielelläni sun mukaan.



-yh alusta asti, lapsi syksyllä eskariin-

on halunnut joka kerta mukaan. Siskoni synnytti ilman tukihenkilöä ja sano, että vauvaan ehti keskittyä paljon paremmin silloin. Eli koki positiivisena myös yksin synnyttämisen. Totesin tässä taannoin itse, että jos mieheni ei syystä tai toisesta pääsisi synnytykseen, en huolis sinne ketään muutakaan kätilön ja lääkärin lisäksi.

eka synnytys menikin mukavasti yhdessä, käynnistely kesti sen verran pitkään, että oli rattoisaa olla kahdestaan höpisemässä. Toinen käynnistettiin kanssa, ja mies hoiti esikoista kotona, kun menin sairaalaan jo yöksi aamua varten.



Vauvapa päättikin sitten aamuyöstä syntyä ihan itse, soitin miehelle kyllä, että alahan tulla, mutta ei ehtinyt perille saakka, kun itsellä teki tiukkaa ehtiä edes synnytyssaliin. Harmittaa vieläkin, ettei isä nähnyt tyttärensä syntymää. Oli jo istukkakin syntynyt, ennen kuin ryntäsi ovesta sisään. Eli yksinkin sitä selviää!!

toisen lapsen käytännössä katsoen yksin. Mies ehti paikalle 10 min ennen lapsen syntymää. Eli kyllä sitä yksin pärjää...



Tsemppiä tulevaan koitokseen.

ottaisin jonkun mukaan jos vaan sais... yksin synnytin ja kauhea kiire oli kätilöillä. yksin siellä huoneessa kovissa kivuissa ei ole kiva kokemus.mies myöhästy 10 min. voihan sille tukihenkilölle sanoa että poistuu kun alat ponnistaan...

synnyttää ilman miestä, niin ei pidä hankkiutua raskaaksi!! Entä jos ukko kuolee raskausaikana?? Jääkö pentu suutariksi vai miten ajattelitte selvitä tilanteesta? Kyllä pitää pystyä synnyttämään yksinkin jos kerta raskaaksi hankkiutuu. (Yksin= Kätilö ja muu henkilökunta läsnä)

synnytyssaliin saakka. En edes muista, missä mies oli ponnistusvaiheessa, keskityin niin siihen puurtamiseen. Mies oli hyödyllinen supistusten alussa, kun hän sai painettua selkää, jossa minun supistukset tuntuivat. Voisin mennä ihan hyvin synnyttämään yksin. Jos en ottaisi miestä mukaan, niin en ketään muutakaan. Tsemppiä!

sovitte ystävän kanssa, että odottaa vaikka oven takana, jos asia susta tuntuukin sillä hetkellä pahalta.



Itse olisin halunnut synnyttää "yksin" tai vaikka siskon kanssa (niin, että olisi tullut huoneeseen välillä moikkailemaan). Halusin kuitenkin, että mieheni saa halutessaan osallistua synnytykseen - ja juu, olihan se liikkistä, mutta yksin olisi jotenkin ollut helpompaa. Toisaalta taas ihan hyvä sille, ttä näki kärsimykset.