avioliitto/kulissit/alistuminen

Kaikkea ei viestistäni voi tietenkään käydä ilmi.

Sanot kuitenkin, että itse yrität tehdä vain kotitöitä ollessasi kotona, etkä ehdi olla lasten kanssa. Miten vanhoja lapsesi sitten ovatkin, ota heidät töihin mukaan! Tällöin vietätte aikaa yhdessä (kyllä, lasten mielestä kotityöt ovat kivoja, jos heille sen näin opettaa) ja kotityöt tulevat hoidettua. Jo yksivuotias osaa esim. tuoda pyykkikoneesta pyykkejä äidille ripustettavaksi, ja ruoanlaitto ja keittiöpuuhat ovat monelle isommalle iso asia.



Juju on siinä, että sinun pitää opettaa hauskuus lapsillesi. Viesti kuulostaa siltä, että lapset (ja mies) leikkivät, äiti tekee tylsiä kotitöitä. Tee kotitöistä leikki, ensin lapsille ja kun he tämän ymmärtävät, ehkä miehesikin ymmärtää miten kivaa on kun asiat on hoidettu. Kehu lapsia ja näytä vaikka kädestä pitäen miten joku asia toimii. Tässä menee aluksi aikaa, eikä asiat välttämättä tule tehdyksi juuri niin kuin sinä haluat. Mutta tärkeää on, ettet ala kommentoimaan, miten huonosti on asia tehty. Ei siis: olipa kiva kun ripustit pyykin mutta ne ovat ihan ryttyyn laitettu.



Kun lapsi osaavat hoitaa jonkun tehtävän (vaikka pyyhkiä vartalopeilin alaosan rätillä), kerro se myös miehellesi kehuen lasta ja ehdota, että lapsi ja isä yhdessä pyyhkivät koko peilin kun lapsi ei ylös asti yllä. Tms. Näin saat toivottavasti miehesikin mukaan. Ja taas tärkeää, älä vain kommentoi lopuksi esim. "kiva kun pyyhit mutta tuonne jäi vielä rasvajälkiä niin että joudun tekemään sen itse kuitenkin".



Toki joudut välillä pyytämään ja kommentoimaan myös negatiivisia asioita. Muista kuitenkin välillä vain kehua, ettei joka kehu lopu kommentteihin "mutta tuo ja tuo ei ollut hyvin".

Tällä menetelmällä oma mieheni on alkanut enemmän osallistua. Aluksi tuntui, että vain nalkutan tyhjälle seinälle, mutta sitten keskustelimme ja mies oli sitä mieltä, ettei hänen kannata tehdä mitään kun aina oli jotain valittamista jäljestä. Eli nyt hän saa tehdä omalla laillaan (ja jos minua kauheasti jälki häiritsee enkä mitenkään voi sitä kestää, käyn salaa korjaamassa asian). Kotityöt tulevat kokoajan, hitaasti mutta varmasti, paremmin ja pyytämättä tehtyä.



Tai jakakaa vastuuta: sinä vastaat ruoanlaitosta, mies tiskauksesta ja koneen tyhjennyksestä. Toimii, kun mies huomaa tiskien kerääntyvät ja muistutat häntä hänen vastuustaan. (Ethän vain ala itse nalkuttamaan tai tiskaamaan, jos se on sovittu hänen tehtäväksi, anna hänen se tehdä.)



Keskustelkaa kunnolla, yrittäkää olla huutamatta toisillenne. (varmasti jo kokeiltu mutta silti). Jaksamista!

joka aika moneen mieheen toimii...



Eli tarjoa seksiä, ole haluttava, vihjaa rakastelemaan jo aamusta alkaen, tarjoa hyvää ruokaa, flirttaile ja siis yksinkertaisesti ANNA sitä seksiä, paljon. Alkuun sitä joutuu teeskentelemään, mutta tilanne muuttuu kyllä. Moni mies on siitä hauska, että kunnon seksin jälkeen ne huomioivat vaimoaan paljon paremmin, jolloin on paljon helpompaa ohjeistaa mies tekemään enemmän siellä kotona...

Mies ei tee mitään kotona, koska en anna seksiä. Ja minä en anna seksiä, koska mies ei tee mitään kotona :). No joo, annan kyllä pari kertaa viikossa, mut teeskentelyltä ja velvollisuudelta se vain tuntuu. Onneks vielä huumori riittää.

Mies ei tee mitään kotona, koska en anna seksiä. Ja minä en anna seksiä, koska mies ei tee mitään kotona :). No joo, annan kyllä pari kertaa viikossa, mut teeskentelyltä ja velvollisuudelta se vain tuntuu. Onneks vielä huumori riittää.

Makaako sohvalla telkkaria katsellen, pelaako tietokonetta, juokseeko omissa harrastuksissaan vai viettääkö aikaa lasten kanssa? Millaisen mallin hän on saanut kotoaan; onko miehen isä tehnyt kotitöitä vai onko äiti aikanaan pyörittänyt koko huushollia?

Mulla vähän sama tilanne, tosin mies kyllä vielä ongelmallisempi, on mt-ongelmia ja välillä läträä alkonkin kanssa liikaa. Mulle kuitenkin suurin ongelma on nuo kesken jääneet rempat ja osallistumattomuus kaikkeen. En myöskään halua erota, koska en usko että se meille olisi parempi kuitenkaan. Eli mieti sitä, että jos eroaisitte, miten paljon sitten joutuisit hoitamaan kaikkia niitä asioita mitkä miehesi kuitenkin nyt hoitaa.



Muista, että mies ei tule todennäköisesti muuttumaan mihinkään, älä tuhlaa elämääsi sitä odotellessa. Kukaan ei ole täydellinen, joten sulje silmäsi epäkohdilta ja yritä nauttia elämästä. Ehkä sitten seksikin maistuisi sullekin useammin. Seksi luo myönteisiä tunteita kumppania kohtaan ja lisää elämäniloa! Siis jos siitä molemmat nauttivat. Meillä se on lähes ainoa asia joka toimii ja pyrin nauttimaan siitä, ja muuten elämään elämääni lasten kanssa nauttien ihanista lapsosistani ja kuitenkin omasta mukavasta kodista vaikka niitä epäkohtia on. Mutta niitä on kaikkien elämässä, sekin on syytä muistaa!



Ohjeeni on siis: lakkaa odottamasta että mies muuttuu, koska niin ei tule tod. näk. tule tapahtumaan vaikka missä terapiassa kävisitte. Kortit on ne mitkä on, pelaa niillä ja nauti elämästä. Katkeroituminen ei kannata. Itse olen tietoisesti repinyt kiksejä siitä että meillä sentään on toimiva ydinperhe jonka lapset ovat onnellisia ja tasapainoisia, toisin kuin monella muulla, jotka ovat eronneet ja katkeroituneet. Jos miehesi kuitenkin edes vähän osallistuu lastenhoitoon ja perheen juttuihin, ole tyytyväinen siihen ja yritä muistella miksi rakastuit mieheesi, mitä puolia hänessä rakastat ja kieltäydy ajattelemasta negatiivisia asioita.

joka aika moneen mieheen toimii... Eli tarjoa seksiä, ole haluttava, vihjaa rakastelemaan jo aamusta alkaen, tarjoa hyvää ruokaa, flirttaile ja siis yksinkertaisesti ANNA sitä seksiä, paljon. Alkuun sitä joutuu teeskentelemään, mutta tilanne muuttuu kyllä. Moni mies on siitä hauska, että kunnon seksin jälkeen ne huomioivat vaimoaan paljon paremmin, jolloin on paljon helpompaa ohjeistaa mies tekemään enemmän siellä kotona...

Testattu on, ja ylläoleva toimii. Mies aivan satavarmasti suhtautuu sinuun positiivisemmin, jos muutat omaa asennettasi.

Sitten sellainenkin juttu, että kuulostaa että teidän kodinhoidon standardit on erilaiset. Olen itse huomannut, että miestäni ei villakoirat nurkissa tai kalkkiläikät kylppärissä haittaa, ja vaatehuoltokin on niin ja näin. Kuten joku jo kirjoittikin tässä ketjussa, niin tiettyjä asioita kannattaisi vain opetella hyväksymään. Nalkutuksen tie on nimittäin loputon, ja en oikeasti usko että sillä saadaan mitään hyvää aikaiseksi. Huono malli lapsillekin.

Otat mies kädestä kuin lapsi ja sanot: Nyt teet tämä ja tämä loppun asti!

Meillä toimii.

Oikeastaan ihania vinkkejä ja asiaa siis voi sivuta jopa huumorilla :)

Mä voin kyllä sanoa hyvällä omalla tunnolla, että kyllä tässä perheessä on sen verran hyvää, että lapsilla on turvallinen kasvupaikka. Molemmille se on aivan ykkösasia, että lasten kuullen ei riidellä ja lasten tarpeet menevät ehdottomasti ylitse kaiken muun.

Mitä mies sitten tekee kotona ollessaan, vaikea kysymys!? Mä en näet tiedä. Teemme töitä eri aikaan, joten olemme harvoin yhdessä kotona koko perheenä. Joskus olemme illan tai viikonloppuisin aamupäivän yhdessä. Silloin aika menee ihan arjen pyörittämiseen. Mies touhuaa lasten kanssa, pelaa sählyä ja leikkii. Mä yritän juosten tehdä kaikki kotihommat ennen töihinlähtöä. Ollessaan kotona lasten kanssa, mies kai käyttää melko pitkälti aikansa lasten kanssa. Kun mä olen kotona lasten kanssa, yritän pitkälti tehdä kaikkia rästihommia. Yleensä pyykkiä on läjäpäin, ruoho leikkaamatta, astiat tiskipöydillä, on käytävä kaupassa, laitettava ruokaa, imuroitava jne. Sen vuoksi olen yleensä kiukkuinen, koska mun vapaat kuluu kotitöihin, enkä ehdi/jaksa antaa aikaa lapsille. Mies taas viettää vapaansa lasten kanssa touhuten, mutta jättäen minulle kaikki työt. Kuten sanoin ero ei tule kysymykseenkään, mutta kyllä tämä epäsuhta kotitöissä kalvaa.

lähes "viimeiseen" asti mikäli väkivaltaa tai muuta rikollisuutta ei ole kuvioissa. Jo senkin takia, että vaikka ero tulisikin, siitä selviää helpommin, jos vaikeudet on käsitelty terapiassa tms.



Muistutan perheasiain neuvottelukeskusten toiminnasta

http://evl.fi/EVLfi.nsf/Documents/40D5B401E55B1785C225748000449ACD?Open…

Myös Katajalla on erinomaisia kursseja moneen eri elämäntilanteeseen

http://katajary.fi/





Terveisin diakoni Meiju

Tikkurilan seurakunta

Vantaan seurakunnat

tehdä monia asioita yhtä aikaa. Siis miehesi kuulostaa hyvältä isältä, kun on paljon lastesi kanssa, mutta ei sitten sen lisäksi kykene hoitamaan kotitöitä. Siihen me naiset pystymme ihan eri tavalla. Onhan se ärsyttävää, mutta minä melkein mieluummin hoidan hommat nopsasti yksin kuin ohjaan miestä tekemään niitä.



En lähtisi seksillä ostamaan mieheltä kotityön tekemistä. Seksiä ei pitäisi sitoa mihinkään muuhun asiaan.



Sen sijaan voisit kertoa miehellesi, että olet lopen uupunut kotitöiden tekemiseen ehdotat apulaisen palkkaamista. Jo kustannuksia laskiessa voi miehen päähän välähtää, että on järkevämpää osallistua kotitöiden tekemiseen kuin palkata ulkopuolista apua.



Mutta varmasti tosi monissa perheissä on sama ongelma.

vaihtoehtoja jäänyt kuin yritä vaan sitkeillä. Henkilökohtaisesti en arvosta taloja ja pihoja niin paljoa kuin omaa onnea ja hyvinvointia



Et halua menettää maallisia arvoja, elämänarvot olet mielestäni jo menettänyt

Ei rakkaus ja avioliitto ole toisen muuttamista vaan antamista ja toisen hyväksymistä, kaikkine puutteineen päivineen. Jos et sitä pysty hyväksymään, niin ainoa ratkaisu on lähteä suhteesta.

http://www.vauva.fi/keskustelut/alue/2/viestiketju/1412294/tunteeko_kuk…

tilanne, paitsi että mies ei leiki lasten kanssa kuin todella harvoin ja mun patistamana. Muut ajat istuu tietokoneen ääressä ja silloin kun ei istu, on kiukkuinen kuin ampiainen.



Ei myöskään ole ns. hyvä isä, vaan yrittää pitää älytöntä sotilaskuria lapsille ilman että heillä on edes kunnollista suhdetta kun ei ole koskaan läsnä.



Mutta mäkään en halua luopua ihanasta kodistani ja elintasosta (tosin mitä iloa siitä, kun mies ei halua lasten kanssa esim. lomille kun on niiiiiiiin työlästä) joten tässä sitä sitkutellaan.



Ai niin ja meillä vielä mies ei käy missään ja jos mä haluaisin esim. harrastaa tai viettää pari tuntia illalla ystävien seurassa, rupeaa mököttämään. Jos ollaan molemmat kotona, mies on tietokoneella.

Ei rakkaus ja avioliitto ole toisen muuttamista vaan antamista ja toisen hyväksymistä, kaikkine puutteineen päivineen. Jos et sitä pysty hyväksymään, niin ainoa ratkaisu on lähteä suhteesta.

Että ei ole vain toisen tehtävä joustaa!

Molempien pitää kantaa sitä vastuuta ja olla luotettava, puutteistaan ja ongelmistaan huolimatta!

Ei voi olla niin että se vastuu on toisen hartioilla kun toisella on vaara repsahtaa viinaan tai muuten ongelmia henkisellä puolella.

No minä olenkin eronnut kun se vuosien jousto riitti minun osaltani. Päivääkään en ole katunut, sitä korkeintaan että en aiemmin lähtenyt

Vierailija kirjoitti:

Avioliitto, jossa kaikki on näennäisesti hyvin: ei alkoholismia, ei juurikaan riitoja, ei väkivaltaa, ei pettäistä, ei mitään vakavia ongelmia. Kuitenkin itse vaimona olen miltei kokonaan menettänyt arvostukseni ja kunnioitukseni miestä kohtaan. Perussyy on se, että mies ei ehdi/jaksa/viitsi osallistua yhteisen kodin pyörittämiseen kotitöiden osalta. Hän hoitaa lapset hyvin, hoitaa pääasiallisesti autot ja sanoo tekevänsä ns. miesten työt, jotka vaan jäävät koko ajan tekemättä. Minä hoidan kaikki muut. En ole nalkuttaja enkä valittaja tyyppiä, joten olen työni hoitanut ja odottanut, että toinen herää aikuisuuteen ja huomaa, että perhe on yhteinen yritys, jossa molempien työpanos on yhteistä hyvää varten. Näin ei kuitenkaan tapahdu. Asiasta on joskus keskusteltu pahalla ja nyt pitkän aikaa olen hyvällä äänensävyllä asioita todennut ääneen, mutta ei auta. Muhun tämä vaikuttaa siten, että rakkaus häviää ja fyysinen kosketus tuntuu epämiellyttävältä. Kaipaisin kahden aikuisen kumppanuutta, sitä tunnetta, että toinen arvostaisi sen verran että auttaisi tämän loputtoman kotityövuoren kanssa. Iso talo, iso piha ja lapset kuitenkin teettävät työtä. Molemmat käyvät myös töissä kodin ulkopuolella. Minusta tuntuu kuitenkin siltä, että ns. kulissit pitää pitää yllä. Avioero ei siis tule kysymykseenkään. Taiteilen ikäänkuin rajalla, jossa en halua menettää tätä elämänlaatua (talo, auto, oma piha jne) enkä myöskään halua rikkoa perhettä. Ajattelen lapsien oikeutta kokonaiseen ehjään perheeseen. Nyt on siis lähinnä kyse siitä, miten voisin "alistua" osaani, pystyen kuitenkin jatkamaan elämääni ilman katkeruutta tai ns. taka-alalla jäytävä sisäistä pahaa oloa. Vai lähteäkö käsittelemään asiaa keskusteluin ja terapian keinoin. Muilla vastaavaa? Mihin olette päätyneet? Onko mikään auttanut?

Kyllä olen onnellinen yksinhuoltajana vuokrakämpässä. Huh. Ihanaa rauhassa elää. Ei tarvitse alistua kenellekkään:D Ei kateeksi käy tuollainen elämä.

Ei aikuista ihmistä pitäisi joutua opettamaan, neuvomaan ja lahjomaan seksillä kotitöitä tekemään. Normaalin pyynnön pitäisi riittää. Nyt aloittajalla on tilanne, jossa hänen miehensä varastaa häneltä lasten kanssa oloaikaa. Mies ei tee omaa osuuttaan kotitöistä, vaan käyttää ajan lasten kanssa leikkimiseen, jolloin aloittaja joutuu tekemään miehenkin osuuden ja menettää osan omasta leikkiajastaan lasten kanssa. 

Ei ongelma ratkea sillä, että aloittaja ottaa lapset mukaan kotitöihin ja saa sillä keinoin oltua lasten kanssa enemmän. Kyllä hänelläkin on oikeus muuhunkin lasten kanssa olemiseen kuin kotitöiden tekemiseen lasten kanssa.

Minä katkaisisin mieheltä palvelun. Hoitakoon edes omat pyykkinsä, ruokansa, omien tavaroidensa siivouksen ja muut tarpeensa itse, jos ei ole valmis tekemään hommia kaikkien eteen. Olisi edes se työsavotta pois aloittajan kontolta.