Valaiskaa minua, että miten vauva ilmaisee eroahdistusta äidistään.

että "tätähän mulla olikin ikävä".

Mutta entäs jos ei itke silloinkaan?

ap

mä olin nuori saadessani esikoiseni,enkä tiennyt mistään eroahdistuksesta mitään,kun vauva ei tosiaan ilmaissut mitenkään.oli siis paljon hoidossa mummolassa,ei missään muualla,mutta pitkiäkin aikoja kerrallaan,en mä tajunnu et siitä jotain vahinkoa olis lapsen psyykkeelle.mä kärsin pahasta ahdistuksesta ja masennuksesta ja siks luultavasti mun äiti ottikin vauvaa,ei siis puhunut hänkään että se ei välttämättä hyvä juttu.no ongelmat alkoi lapsen ollessa 4v. ja nyt vasta helpottanu kun poika 13v.,usea vuosi käytiin käyttäytymis ongelmien vuoksi psykiatreilla.tää nyt vaan yksi syy,mutta mä ajatellut että varmaankin aika iso syy.isovanhemmista on kyllä tullu tosi tärkeet pojalle.

sanoo että äiti älä mee.

eli moni vauva ei noin pienenä vielä ilmaisekaan eroahdistusta vaan se alkaa myöhemmin.

Entäs jos asian kääntää niin päin, että tunteeko vauva eroahdistusta isästä tai sisaruksistaan??

ap

Ihan noin pieni ei ainakaan meillä ole mitenkään havaittavasti reagoinut. Pari-kolme kuukautta isompi on jo reagoinut siten, että on kovin hiljainen ja iloton, kun olen poissa. Nyt nuorin on 9kk ja menee tosiaan hiljaiseksi ja "miettiväksi", kun olen pois. Vähän kuin olisi masentunut sen ajan.

Entäs jos asian kääntää niin päin, että tunteeko vauva eroahdistusta isästä tai sisaruksistaan??

ap

yleensä siis äitiin

kodin ulkopuolelle. Eroahdistuksesta kärsivät lapset saattavat itkeä viikkojankin äidin perään - jokaikinen aamu. Joillain lapsilla ahdistus tulee pintaan koulun alkaessa ja koululuokkaan jääminen voi olla yhtä tuskaa ja itkua ym.



Ahdistuksen tunne on ja pysyy ja hyppää pinnalle iästä riippumatta (vrt. parisuhde katkeaa tms.)

vauvalle vasta vuoden iässä tasavertainen.

Entäs jos asian kääntää niin päin, että tunteeko vauva eroahdistusta isästä tai sisaruksistaan??

ap

Meillä on nyt 3kk vauva, joka on ollut tunteja hoidossa isänsä kanssa ja muutaman kerran päivällä "vieraalla" hoidossa. Lisäksi on ollut öitä kun pelkästään isä on herännyt vauvan kanssa eli vauva ei ole nähnyt äitiään koko yöhön.

Eli miten vauva ilmaisee eroahdistusta? Meidän vauva kun nukkuu, syö ja hymyilee ihan samalla tavalla kuin äidin kanssa..

Voisin kuvitella, että noinkin pieni nyt jotenkin esim itkemällä ilmoittaisi pahaa oloaan jos siihen olisi tarvetta.

Tämän asian ymmärtäminen ei olekaan aivan helppoa ja koska niin vähän ihan oikeata tietoa ja apua asian tiimoilta on neuvoloissa tai mediassa niin ajattelin yrittää Sinua asian kanssa auttamaa koska itselläni osaamista ja tietoa asiasta melko runsaasti, toivottavasti voin Sinua auttaa.

Ensinnäkin vauvasi on vielä liian pieni kokemaan eroahdistusta siinä mielessä jota näemme kehittyneemmän esim. taaperoikäisen kohdalla. Vauva ei vielä pysty erottelemaan ihmisiä toisistaan, vauvalle tärkeintä että huolenpito sisältää mahdollisimman paljon jatkuvuutta ja tyydytyksen tunnetta.Kun äiti huolehtii vauvasta on äidillä tavallisesti ihan ymmärrettävästi paras kyky tulkita vauvaa ja vastata parhaalla mahdollisella tavalla vauvan tarpeisiin.Onhan äidin keho huolehtinut lapsen hoivasta syntymään saakka.Vauvan synnyttyä täytyy nyt äidin löytää paras mahdollinen tapa hoivata ja hoitaa "ulkopuolista" lasta.Ymmärrettävää on tietenkin että mitä enemmän aikaa ja yhdessäoloa lapsella ja äidillä tässä alussa on sitä nopeammin äiti löytää oikeat tavat hoivata ulkoista lasta.Kun tämä vaihe ollaan saavutettu rauhoittuu tilanne tavallisesti, äiti on tyytyväinen kun tietää miten vauvaa tyydittää ja vauva tyytyväinen kun äiti osaa vauvan tarpeita lukea ja niihin vastata.

Tässä vaiheessa äiti pystyy myös auttamaan muita aikuisia jotka vauvaa käsittelevät kun äiti on lyhyitä aikoja poissa, kertomalla mistä vauva tykkää ja mikä auttaa rauhoittamaan.Silloin juuri tämä äidin hyvä hoiva auttaa lasta myös kestämään eron.

Että kehitys etenisi mahdollisimman hyvään malliin on tärkeää että tämä yhteys (kiintymyssuhde) säilyy ja vahvistuu, tämä juuri mahdollistaa asteittaisen eriytymisen äidistä.6-9kk lapsi osaa jo silloin selkeästi kaivata äitiä ja alkaa vierastaa muita aikuisia etenkin jos äiti on liian pitkään poissa. Vasta taapero-iässsä (n.1,2v)hyvin kehittynyt lapsi alkaa ymmärtämään ettei äiti ehkä olekaan paikalla kun häntä tarvitaan, siksi tähän ikään kuuluu aivan normaalisti eroahdistusvaihe joka ilmenee äitiin takertumisessa ja yöheräilyssä jne.Mikä valitettavaa on että päivähoidon alku juuri sattuu tähän kehitysvaiheeseen.

Vasta taapero-iässsä (n.1,2v)hyvin kehittynyt lapsi alkaa ymmärtämään ettei äiti ehkä olekaan paikalla kun häntä tarvitaan, siksi tähän ikään kuuluu aivan normaalisti eroahdistusvaihe joka ilmenee äitiin takertumisessa ja yöheräilyssä jne.Mikä valitettavaa on että päivähoidon alku juuri sattuu tähän kehitysvaiheeseen.

2 viikkoa sairaalassa ja lasta hoiti isä ja välillä entuudestaan tuntematon hoitaja. Nuo päivät menivät oikein hyvin, ei ollut kellään mitään ongelmaa. Joka päivä kävivät katsomassa sairaalassa mutta lapsi oli enemmänkin kiinnostunut sairaalan laitteista ja ympäristöstä, ei niinkään äidistä. Tuo oli huojentavaa siinä vaiheessa, koska ei tarvinnut huolehtia lapsen itkusta tms kun oli itse huonossa kunnossa.

Kotiin palattua tulivat ne ahdistuksen merkit. Lapsi itki ihan suunnattomasti, heittäytyi selälleen lattialle ja hakkasi päätään lattiaan - ei ollut koskaan aiemmin tehnyt mitään tuollaista. Ihan selvästi hän protestoi äidille kovasti poissaoloa.

Meillä esikoinen alkoi siinä 6-7kk roikkua mussa pahemmin ja itki jopa isänsä kanssa jäämistä välillä. Eroahdistus on siis sitä, että lapsi ei halua jäädä kenenkään vieraan kanssa ja pahimmillaan isäkin on "vieras". Alkaa siis itkeä.



Kakkonen taas meillä aloitti sen heti. Jo kuukauden iässä jäi itkien kotiin ja aina ulko-ovelle tullessa jo kuului itku. Itki siis melkein koko sen ajan, kun kävin vaikka kaupassa. Nyt ikää 1v4kk ja ei enää itke isän tai mummun kanssa jäämistä, mutta haikeana katsoo ja ylipäätään seurailee mua koko ajan kotioloissa. Hetken voi olla muualla ja sitten jo tulee tarkastamaan/ tankkaamaan syliä. Ylipäätään tämä toinen on voimakas näyttämään tunteita.

Vasta taapero-iässsä (n.1,2v)hyvin kehittynyt lapsi alkaa ymmärtämään ettei äiti ehkä olekaan paikalla kun häntä tarvitaan, siksi tähän ikään kuuluu aivan normaalisti eroahdistusvaihe joka ilmenee äitiin takertumisessa ja yöheräilyssä jne.Mikä valitettavaa on että päivähoidon alku juuri sattuu tähän kehitysvaiheeseen.

2 viikkoa sairaalassa ja lasta hoiti isä ja välillä entuudestaan tuntematon hoitaja. Nuo päivät menivät oikein hyvin, ei ollut kellään mitään ongelmaa. Joka päivä kävivät katsomassa sairaalassa mutta lapsi oli enemmänkin kiinnostunut sairaalan laitteista ja ympäristöstä, ei niinkään äidistä. Tuo oli huojentavaa siinä vaiheessa, koska ei tarvinnut huolehtia lapsen itkusta tms kun oli itse huonossa kunnossa.

Kotiin palattua tulivat ne ahdistuksen merkit. Lapsi itki ihan suunnattomasti, heittäytyi selälleen lattialle ja hakkasi päätään lattiaan - ei ollut koskaan aiemmin tehnyt mitään tuollaista. Ihan selvästi hän protestoi äidille kovasti poissaoloa.

Näinhän siinä usein menee.Tilanteen ollessa "päällä" lapsi harvemmin pystyy ilmasemaan todelliset tunteensa, sitten kun ollaan taas yhdessäja tuntuu turvallisemmalta silloi näitä "hyllylle odottamaan jääneitä tunteita" aletaan sitten äidin kanssa purkamaan. Ei ole helppoa useinkaan mutta kun äitinä ymmärtää mistä kyse silloin ehkä keinot ja lohduttavatsanat paremmin löytyvät.

se tulee lähempänä vuoden ikää. Teillä asiat sujuu hyvin, ei kannata murehtia tuollaisia. Kyllä se eroahdistus tulee aikanaan, nauti kuitenkin nyt tuosta vaiheesta :)

Ei noissa tilanteissa ole välttämättä ollut noin pienelle vauvalle todellakaan mitään ahdistavaa.

meillä mies on hoitanut molempia lapsia paljon alusta asti, eikä esikoinen ole koskaan protestoinut sitä että jää isän kanssa eikä myöskään saanut kilareita kun olen tullut kotiin. Pienintä (vauvaa) hoitaa myös mummo ahkerasti eikä hänkään ilmaise minkäänlaista eroahdistusta. Onhan mahdollista että he eivät vain osaa ilmaista tunteitaan, mutta minä uskon että heitä ei oikeasti ole edes ahdistanut, sillä mieheni on ollut paljon kotona (tekee töitä kotoa käsin) joten aika harvoin olen pelkästään kahdestaan lasten kanssa.



Minulla on paljon kavereita, jotka eivät voi olla lasten luota pois kuin pieniä hetkiä, koska lapsi on sitten niin itkuinen, ja joskus olen tuntenut pientä kateuttakin siitä että heidän perheessään äiti on jollain tavalla lapsille niin ensisijaisen tärkeä, kun meillä esikoinen on aina turvautunut yhtä luottavaisesti isäänsä kuin minuunkin.