Siis olenko ainoa, joka ei edes harkitsisi vammaisen lapsen abortointia?

Olen hämmentynyt huomatessani, että suurin osa äideistä abortoisi lapsen melko lievienkin vammojen sattuessa kohdalle.

Itsekin uskon vahvasti siihen, että luonto poistaa kyllä elinkelvottomat yksilöt luonnollísta tietä.

No mikä siinä abortissa nyt on niin kamalaa? Itse voisin tehdä sen terveellekin lapselle. Pelkkää limaahan se vielä alkuvaiheessa on.

Elinkelvottomia ei siis voi olla täällä keskuudessamme.

Käys nyt katsomassa jostain miltä näyttää abortoitava sikiö.

Ei koske teitä tämä.

Mielestäni vammaisten abortointi on eräänlaista rodunjalostusta, natsismia

Kävin kaikissa raskauksissani ultrassa n. rv 11, mutta en halunnut mittauttaa niskaturvotusta, sillä se ei olisi vaikuttanut meidän kohdallamme mihinkään. Emmekä halunneet mitään ylimääräisiä seuloja tuossa vaiheessa. Lääkäri kehui sitä, ettemme sokeana uineet valtavirran mukana.



Rakenneultraan halusimme toki, sillä jos siellä olisi näkynyt jotain hälyttävää, olisimme päässeet johonkin isompaan sairaalaan synnyttämään. Keskeytystä emme olisi harkinneet tässäkään tapauksessa. Minusta ihmiselämän lopettaminen ei kuulu minun päätösvaltaani.

Enhän sitä paitsi olisi valmis luopumaan syntyessään vammautuneesta (tai vaikka 5 vuotiaana vammautuneesta) lapsestanikaan..

jotta syntyneet lapsesi eivät vammautuisi? Miksi, jos ei kerran ole väliä, onko lapsi vammainen?

Elinkelvottomia ei siis voi olla täällä keskuudessamme.

näitä elinkelvottomia elää pilvin pimein. Jos vain selviytyvätnsyntymään asti niin sen jälkeen pidetään väkisin hengissä koneiden ja lääkkeiden avulla. Eikä liity edes pelkästään vauvoihin, Moni, joka aivovammaisena tai vihanneksena elelee monta vuotta, luonto olisi jo korjannut pois, puhumattakaan huonokuntoisista vanhuksista.

ainoa. Vaikka itse en kuulukaan samoin ajattelevien ryhmään kuin sinä, niin voin sanoa 100% varmuudella, että teitä on paljon. :)

Ei hänestä ollut kenellekään iloa. Pelkkää huolta ja hirveät kustannukset

Eiköhän teitä moraalin kukkasia ole muitakin.



Mä kyllä harkitsisin, enkä todellakaan tuomitse ketään, joka aborttiin päätyy.

Ei siis kunnon raajoja. Mitä sanoisit tähän.

Tuo vamma tuli lääkkeistä ja kun lääkärit kuulivat olivat kauhuissaan ja vaikka eivät nyt ihan painostaneet niin halusivat kuitenkin, että teen abortin.



Itse sekosin täysin. Tämä vain oli liian vaikeaa minulle. Valitsin abortin ja menin sinne kuin teurastettavaksi.



Koko elämä meni siitä sitten sekaisin. En tänään jaksa tästä nyt vapaaehtoisesti kirjoittaa enempää. Palaan asiaan.



T. Aborttibloggari

Blogit: abortti.blogspot.com

En ole käynyt missään seulonnoissa lukuunottamatta kuopuksen aikaista rakenneultraa. Menin sinne nähdäkseni vauvan. :) Ja mikäli jotain poikkeavaa olisi havaittu, olisi tulevaan voitu varautua paremmin jo etukäteen.



Ärsytti neuvolassa, kun erityisesti esikoista odottaessani seulontoja oikein tuputettiin. Koetin ystävällisesti sanoa etten mene mihinkään, mutta terkka piti väkisin esitelmän seuloista ja tyrkytti vielä esitteitä kotiin luettavaksi. Vasta seuraavalla käynnillä, "harkinta-ajan" jälkeen hän uskoi, etten mihinkään seuloihin mene. :)

En tehnyt aborttia, vaikka lääkärit sitä suosittelivat.

minäkään en tekisi.ainoa poikkeus olisi,jos lapsella ei olisi aivoja tms.

kun olen synnyttänyt vammaisen lapsen, joka kuoli, olen eri mieltä. En abortoisi lievästi vammaista (esim. Down, jolla ei rakenneultrassa näy pahoja rakennevikoja) mutta abortoisin kyllä vaikeammin vammaisen.

Itsekin uskon vahvasti siihen, että luonto poistaa kyllä elinkelvottomat yksilöt luonnollísta tietä.



Enhän sitä paitsi olisi valmis luopumaan syntyessään vammautuneesta (tai vaikka 5 vuotiaana vammautuneesta) lapsestanikaan..

Itse en ole käynyt missään seulonnoissakaan periaatteen vuoksi. Eka neljästä lapsestani on lievästi erityislapsi.