Lue keskustelun säännöt.
Tiesittekö tämän hukkumisesta:
12.06.2011 |
Se ei näytä yleensä lainkaan samalta kuin telkkariohjelmissa. Ei räiskimistä, ei huutoa, ei huitovia käsiä. Hukkuvan pää on takakenossa, hän yrittää ottaa ilmaa, kädet pysyvät pinnan alapuolella, koska niillä yritetään tuuppia kroppaa ylöspäin jne. Kaikenkaikkiaan se on hyvin huomaamaton ja hiljainen tapahtuma.
Joskus hukkuva voi pärskiä ja huutaa paniikkivaiheessa, mutta yleensä ei ehdi, koska sitä henkeäei lyhyillä pinnan yläpuolisilla hetkillä saa niin paljoa hengitettyä että huutaminen onnistuisi. Tällaisen opin tänään... onneksi en sentään kantapään kautta, vaan artikkelista.
http://mariovittone.com/2010/06/hukkuminen/
Kommentit (14)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luin tuon jo viime viikolla. Olisit linkannut jotain uutta niin sitten en ehkä olis tiennyt
En lukenut linkkiä...
ja toimia sen mukaan. Sitä.
Olen meinannut hukkua aikuisena, ja noin se juuri meni. Olin jatkuvasti uinut satoja metrejä luonnonvesissä ongelmitta ja luotin uimataitooni silläkin kertaa. Uin rintauintia kaukana rannasta, kun yhtäkkiä aloin kääntyä väkisin seisovaan asentoon ja suu painui veden alle. En päässyt uima-asentoon, en voinut huutaa apua, seisoin ja yritin polkea vettä ja työntää käsillä itseäni pintaan. En päässyt. Olo oli rauhallinen, ja ajattelin, että näin ihmiset hukkuvat. Olin aina ihmetellyt, eikö sitä vaikka väkisin ui rantaan. Ei ui, jos ei pysy pinnalla vaan on kuin säkki, joka vajoaa kohti pohjaa. Enkä edes ymmärtänyt, miksi vajoan. Näin rannan, mutta en päässyt sitä kohti vaan poljin paikoillani vettä ja yritin saada happea nenän kautta.
Käännyin selälleen ja rauhoitin itseni. Lähdin potkimaan varovasti vettä syvällä uiden ja pääsin kuin pääsinkin rantaan. Loppumatkan tulin hyppimällä, eli kun jalat ylsivät pohjaan, ponnistin itseni pinnalle ja loikin eteenpäin. Kauhea kammo tuosta jäi, enkä ole uskaltautunut kauas rannasta tuon kokemuksen jälkeen.
Minä en tiennyt tätä, nyt osaan tarkkailla paremmin.
Aika kauhistuttava juttu, koska moni ei varmaan tiedä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kangistaa kokeneenkin uimarin, jolloin asento nousee pystyyn ja hukkuminen on hyvin mahdollista. Luonnonvesissä kylmettyy lopulta aika herkästi.
ymmärrä että miten voi yhtäkkiä alkaa hukkua, jos kerran osaa uida eikä voimat ole edes lopussa. siis mitä siinä tapahtuu? vetääkö joku virtaus pohjaa kohti yllättäin vai siis mitä? selittäkää hölmölle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
koska kaksi tytärtäni meinasivat hukkua eilen tuttuun rantaan :(.... Olemme käyneet samassa rannassa jo pari vuotta, mutta jostain syystä ranta on vasemmalta puolelta alkanut viettää alaspäin, ja siihen on muodostunut äkkisyvä.
6 ja 4v tyttäreni olivat vedessä niin, että vettä oli polveen asti. Yhtäkkiä isompi asui sivuun päin ja upposi päistikkaa mutaan. Vihreää moskaa ja mutaa ryöpsähti pintaan. Ja pienempi teki samoin sekunnin päästä.
Itse olin ihan vieressä, mutta molemmat lapset olivat jo painuneet veden pinnan alle, pienempi niin, ettei liikkunut :'(.... Nappasin hänet syliini ja kauhoin lähelle erästä ihanaa sivullista, joka kaappasi tyttäreni syliinsä. Itse lähdin hakemaan esikoisen parin metrin päästä, hän onneksi alkeellisia uimakoulutaidoillaan pärski pintaan, mutta juuri kun olin kohdalla, hän upposi uudestaan.
ITselläni eivät jalat ottaneet pohjaan lainkaan, vaan mutaa ja liejua oli reiteen saakka, eivätkä jalat silti olleet pohjassa.... Samalla kohtaa sivummassa oli siiskohta, jossa lapsilla vesi on polveen!!!!
Aivan kamala tapaus, en ole vieläkään selvinnyt tuosta. Kaikkein kauheinta on se näky, joka on palanut verkkokalvoille: pienempi uppoamassa hitaasti kohti pohjaa liikkumattomana :'(.... Onneksi rääkäsi heti kun nostin pintaan.
Ja tämä kaikki tutussa rannassa! joka on vielä kaupunkimme ylläpitämä. Laitoin heti faceen varoitusviestin aiheesta, ja huomenna aion soittaa kuapungille siitä, että jonkinlainen varoituskyltti voisi olla paikallaan.
Voitteko kuvitella mikä on oloni, kun piti tehdä sekunnissa valinta, kumman lapsista nappaan ensin :'(... Miten mä voin IKINä antaa itselleni anteeksi tapahtuneen?
lieväkin hypotermia aiheuttaa sen, että toiminta muuttuu kömpelöksi. Vaikka olisit hyvä uimari, et käytännössä enää "osaa" uida.
Näin erään dokumentin, jossa kokenut sukeltaja demonstroi miten myös huippu-uimarille voi käydä kylmettyessä. Uintiliikkeistä tulee tehottomia, asento nousee seisovaksi ja lopulta voi käydä kalpaten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onneksi kaikki päättyi hyvin.
koska kaksi tytärtäni meinasivat hukkua eilen tuttuun rantaan :(.... Olemme käyneet samassa rannassa jo pari vuotta, mutta jostain syystä ranta on vasemmalta puolelta alkanut viettää alaspäin, ja siihen on muodostunut äkkisyvä.
6 ja 4v tyttäreni olivat vedessä niin, että vettä oli polveen asti. Yhtäkkiä isompi asui sivuun päin ja upposi päistikkaa mutaan. Vihreää moskaa ja mutaa ryöpsähti pintaan. Ja pienempi teki samoin sekunnin päästä.
Itse olin ihan vieressä, mutta molemmat lapset olivat jo painuneet veden pinnan alle, pienempi niin, ettei liikkunut :'(.... Nappasin hänet syliini ja kauhoin lähelle erästä ihanaa sivullista, joka kaappasi tyttäreni syliinsä. Itse lähdin hakemaan esikoisen parin metrin päästä, hän onneksi alkeellisia uimakoulutaidoillaan pärski pintaan, mutta juuri kun olin kohdalla, hän upposi uudestaan.
ITselläni eivät jalat ottaneet pohjaan lainkaan, vaan mutaa ja liejua oli reiteen saakka, eivätkä jalat silti olleet pohjassa.... Samalla kohtaa sivummassa oli siiskohta, jossa lapsilla vesi on polveen!!!!
Aivan kamala tapaus, en ole vieläkään selvinnyt tuosta. Kaikkein kauheinta on se näky, joka on palanut verkkokalvoille: pienempi uppoamassa hitaasti kohti pohjaa liikkumattomana :'(.... Onneksi rääkäsi heti kun nostin pintaan.
Ja tämä kaikki tutussa rannassa! joka on vielä kaupunkimme ylläpitämä. Laitoin heti faceen varoitusviestin aiheesta, ja huomenna aion soittaa kuapungille siitä, että jonkinlainen varoituskyltti voisi olla paikallaan.
Voitteko kuvitella mikä on oloni, kun piti tehdä sekunnissa valinta, kumman lapsista nappaan ensin :'(... Miten mä voin IKINä antaa itselleni anteeksi tapahtuneen?
Pomppasi vahingossa kohtaan jossa jalat ei osuneetkaan pohjaan. Meni juuri noin: oli ihan hiljaista, ei räiskeitä, suu ja kasvot kävivät välillä pinnalla, kädet alhaalla, pystyasennossa, silmät toljotti suoraan ylös... jos en olisi sattunut katsomaan suoraan lapseen en olisi tajunnut ennen kuin on myöhäistä. Ymmärrän miten voi käydä niin että hukkumista katselee eikä edes tajua hengen olevan menossa.
Luojan kiitos selvisimme säikähdyksellä ja ehdin ajoissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suomalainen käännös vähän kökkö, mutta ei nyt juututa siihen.
Minulle ainakin oli uutta asiaa tuo, ja toivottavasti osaan nyt katsella uimaan opettelevaa lastani "oikeilla silmillä".
Asumme Kreikassa ja kun kerroin miehelleni tuosta artikkelista, hän kertoi, että juuri joku päivä täälläkin oli uutisissa tai jossain juttua hukkumisesta, että "hukkuminen on hiljainen tapahtuma".
Luin tuon jo viime viikolla. Olisit linkannut jotain uutta niin sitten en ehkä olis tiennyt