Maailman yksinäisin ihminen?

Luulisin, että tältäkin palstalta on joku löytänyt kavereita itselleen, sähköpostin avulla, ja varmaan on muitakin paikkoja netissä joissa voi etsiä ystävää.



Mistä päin olet? Ehkä joku samalta suunnalta oleva yksinäinen löytyisi.

mene kirjastoon alux

sitten jumpparyhmään

Sinulla on siis mies ja lapset, kavereita ja työkavereita. Ehkä maailmasta löytyy jokunen yksinäisempikin ihminen....

Ymmärrän silti tunteesi. Olen samankaltaisessa tilanteessa, että on oma perhe ja työkaverit mutta ei "sydänystäviä" ja joskus tuntuu yksinäiseltä ja ulkopuoliselta. Olen vaan alkanut sopeutua ja yrittää olla tyytyväinen tähän tilanteeseen. Totta puhuen suurin osa ihmisistä on sellaisia, joiden seura ei edes kiinnostaisi vapaa-ajalla enkä kelpuuttasi kovin helposti uusia tuttavuuksia ystäväkseni.



Yksinäisyyden /tyhjyyden tunne ei välttämättä ole sama asia kuin yksinäisyys, vaan tunne voi tulla isossakin porukassa. Kannattaa miettiä, mistä tämä tunne pohjimmiltaan johtuu.

oletko käynyt lasten kanssa perhekerhoissa, muskareissa ym? Sellaisista voisi löytää hengenheimolaisen. Nykyään taitaa olla yleistä että netistä löytää kaverin, joten mikset yrittäisi laittaa johonkin ilmoitusta? :)

kannattaa myös vaikka facebookin kautta vaivihkaa kysellä vanhojen kavereiden kuulumisia, auttaa asiaa että on kiinnostunut mitä heidän elämäänsä kuuluu eikä vain kerro omista kuulumisistaan :) jos on joku hyvä lapsuuden tms ystävä niin kyllä heitäkin voisi kiinnostaa sinun kuulumiset! ja kiva aloittaa vanhoja muistelemalla juttelu? tsemppiä!

mm. koulun vanhempainyhdistyksessä, yhdessä toisessakin yhdistyksessä olen mukana. Ei niistä silti ystäviä saa! Edellinen ystävä on vuodelta -92, eikä, ei hän enää ystävä ole! Eli ystävänpuolikkaita on heissä, keihin olen 70- ja 80-luvulla tutustunut. Vuosia sitten olin aktiivi mm. perhekerhossa, mutta en minä yhtäkään ystävää saanut. voi siis vain sanoa, että onneton nyhverö: ei yhden ainutta ystävää;-o!

eli ympyröitä, joissa pyörii samanlaisia ihmisiä kuin sinä. Eli rautalangasta väännettynä: jos olet älykäs, herkkä ja keskimääräistä tummempi, ei kannata ehkä etsiä sydänystäviä motoristikerhosta.



Itse löysin parhaat ystäväni yliopistolta vuosia sitten, ja sieltä olisi löytynyt enemmänkin ystäviä, koska oman alan ihmiset olivat hyvin samanlaisia kuin minäkin.

Itselläni yksi hyvä ystävä joka asuu kaukana ja jota näen tosi harvoin. Ja tuntuu että tämäkin ystävyyssuhde on kuihtumassa ehkä. On työkavereita mutta ei heistä ystäviä ole tullut.

Itse kärsin myös masennuksesta ja olen käynyt masentuneidenkin ryhmissä mutta ei sieltäkään tosi hyviä ystäviä saa. Tuntuu vaan että muut ihmiset ympärillä saa helposti ystäviä. Niin ja juttelen ihan niitä näitä kuitenkin ja olen normaali. Kait jotenkin karkotan sitten potentiaalisia ehdokkaita. Masentavinta on kun tässä masennusryhmässäkin tuntuu että muut ovat rentoutuneet ja heillä menee ehkä paremmin niin itse rypee siellä suossa ja jännittää edelleen. =( Ei kivaa.

Uuden tyypin kanssa olen tosi avoin ja höpötän, mutta jo toisella kerralla koen, että ei tässä nyt sitten muuta olekaan.Iskee ahdistus ja paniikki. Tulee tunne, että puhuin jo liikaa..

t:8