Ura ja lastenteko

Itsellä tilanne ei ihan tuollainen, mutta olen nyt ollut esikoisen kanssa kotona ja pois työelämästä reilun vuoden. Toisaalta toista lasta tekisi mieli yrittää tähän "samaan syssyyn" mutta hieman mietityttää olisiko viisaampi käydä välillä töissä. Toisaalta ei ole töitä mihin palata, mutta en ole vielä osannut asennoitua kovin reippaasti niitä hakemaan kun tuntuu tämä kotona olo tärkeälle tällä hetkellä. Ymmärrän että nykyaikana ihmiset miettivät paljon koska lapsia kannattaa alkaa yrittämään, mutta oma näkemykseni on, että kyllä ne työt aina siellä odottavat tekijäänsä, vaikka välillä voi käydäkin niin, että joku hyvä työtilaisuus saattaa mennä ohisuun kotonaolon vuoksi. Itsellekin on näin käynyt, mutta en ole jäänyt sitä sen kummemmin märehtimään vaikka toisaalta välillä tunnenkin voimakasta painetta palata työelämään ihan siitä syystä, että eivät sitten katso että olisin ollut liian kauan pois kun rupean töitä hakemaan. Mikä tilanne sinulla Anna on?

Tai pelkäävät että esimies "suuttuu"? Toivottavasti joku ymmärsi mitä ajan takaa...

Tämä kuulosti itsestä tutulle. Mietin samoja asioita jo noin vuoden ajan ennen kuin aloitimme yrittämään esikoista. Olen töissä ainoana naisena miesvaltaisella alalla ja kun minua oltiin vakinaistamassa, esimiehes yritti selkeästi udella (ei tietenkään suoraan) perheenperustamissuunnitelmia, vaikka olin vasta 21 ja opintojakin vielä kesken. Totesin vain, etten vielä tiedä tulevaisuudesta. Haluaisin ehkä matkustella. En ole miettinyt tarkemmin. (Toki olin miettinyt tarkkaankin..)

Tunnistan itsessäni monia ylitunnollisuuden piirteitä ja uskon siksi tuntevani syyllisyyttä mahdollisesta äitiyslomasta/lapsen aiheuttamista sairauspoissaoloista. Samalla myös tiedän, että työpaikalla minua on vaikea korvata ja että sijaisen järjestäminen on omalla vastuullani. Nyt kun perheen perustaminen on kuitenkin jo ajankohtaista ja toivottavasti pian konkretisoituu, on asenne muuttunut jo paljon. Ajattelen, että

1. kaikilla muillakin työntekijöillä työpaikallamme on lapsia

2. joskus ne lapsetkin on tehtävä

3. minulla on uravuosia jäljellä noin 45 vuotta

4. saatan olla poissa töistä vain puoli vuotta, mikäli jaamme vanhempainvapaata miehen kanssa

5. lapsiperheiden äidit ovat usein hyviä pitämään langat käsissään

6. stressinsietokyky kasvaa äitiyden mukana ja sitä tarvitaan myös työpaikalla

7. uskon turhan pikkutarkkuuden karsiutuvan pois eli työssäkin ehkä pystyy keskittymään olennaisiin asioihin, tai sitten ei

8. oikeudenmukaisesti kohdeltu työntekijä sitoutuu työnantajaansa ja antaa tehokkaan työpanoksensa

9. hyvä esimies tunnistaa ylennyksen/hyvän työtarjouksen ansaitsevan työntekijän myös perhetilanteen läpi - ainakin meillä ajatellaan laajemmassa kaaressa

10. haluan kiikkustuolissa muistella mieluummin lapseni ensiaskeleita kuin punaisena vilkkuvia sähköposteja

Uskon, että sinullakin tämä asia varmasti selkiintyy. Mutta voit miettiä esimerkiksi näitä?

- Miksi pelkäät, että esimiehesi suuttuu?

- Miten hän reagoi suuttuessaan?

- Mikä on pahinta, mitä voi tapahtua, jos hän "suuttuu"? Ja onko se jokin sittenkään niin "pahaa", kuin se sinusta tuntuu?

- Onko työpaikkasi sellainen, jossa haluat varmasti viettää loppuelämäsi?

- Tunnetko kokevasi enemmän velvollisuuksia työnantajaasi kohtaan kuin oikeuksia, joita sinulla työntekijänä on?

- Lapsen saaminen vie noin 1 vuoden elämästäsi, jonka jälkeen voit palata töihin - jopa n. 4kk kuluttua. Yhdessä vuodessa et jää jälkeen - vai onko työyhteisönne kovin kilpailuhenkinen?

- Uskotko, että tulee vielä parempi hetki saada lapsia? Minkä on muututtava sitä ennen? Lapsi ei tarvitse paljoa, eikä varsinkaan täydellisiä vanhempia. Täydellisyyden esimerkki vain vääristää lapsen maailmankatsomusta.

- Ei kannata murehtia sellaista, mihin ei voi etukäteen vaikuttaa. Ei ole helppoa, mutta murehtimattomuutta ja spontaaniutta voi opetella pikku hiljaa.

Toivotan sinulle paljon tsemppiä! Jos tykkäät lukea, suosittelen sinulle kirjaa Ylitunnollisuus - eroon suorittamisen pakosta. Se avasi omat silmäni, vaikken juuri tykkää kirjoja lukeakaan.. http://www.hs.fi/kirjat/artikkeli/Kirja+entisille+kympin+tytöille++ja+p…

Mintunlehdellä oli aika perustavan laatuinen vastaus.. enää ei oikein osaa vastata muuta :) mutta niinkuin joku jossain aikaisemmin on sanonut.. kaikkea muuta sitä varmaan elämässään voi katua, muttei omia lapsiaan!

Eiköhän suurin osa faktoista ollutkin juuri tuossa...mitäs tuohon lisäisi.. No ehka sen että jos tietää haluavansa lapsia niin turha sitä uran takia on lykätä koska ei se muutu ylennysten myötä helpommaksi. Minua ei yhtään nolottaisi jos kk toivomani ylennyksen jlk saisin ilmoittaa pomolle että olen raskaana. En tosin myöskään aio pitää pitkää äitiyslomaa.. koska tulen kaipaamaan töiden haasteita ja ihmisiä. Silti työ on vain työ.. Ja olen ehtinyt sen kokea ettei firmatkaan oikein työntekijää ajattele.. Vaan rahaa ja sitäkin lyhyellä tähtäimellä. Eli kuvittele että sut irtisanotaan kahden vuoden päästä kuutenkin.. Eikö olisi kauheaa jos se olisi kaikki kaikessa?