Miten koulukiusaaminen vaikuttaa aikuisena?

arvostelemaan yms. ja silti heitä ei ole kiusattu lapsena.

Tällä perusteella suurin osa av.mammoista olisi koulukiusattuja

ja nyt pätevät.

ja edelleen sinulle on iskostunut tapa etsiä toisista ihmisistä negatiivisia piirteitä. Kohta varmaan kirjoitat, että ovat varmaan ansainneet kiusaamisen, koska ovat niin kärkkäitä arvostelemaan.

ja nyt pätevät.

ja edelleen sinulle on iskostunut tapa etsiä toisista ihmisistä negatiivisia piirteitä. Kohta varmaan kirjoitat, että ovat varmaan ansainneet kiusaamisen, koska ovat niin kärkkäitä arvostelemaan.

Mietin vaan miksi ovat sellaisia. ap

toisten ihmisten asioita nettipalstalla.

ja edelleen sinulle on iskostunut tapa etsiä toisista ihmisistä negatiivisia piirteitä. Kohta varmaan kirjoitat, että ovat varmaan ansainneet kiusaamisen, koska ovat niin kärkkäitä arvostelemaan.

Mietin vaan miksi ovat sellaisia. ap

on osoittanut älyllistä kapasiteettia?

ja haukkukaa hänen tuntemaa pariskuntaa kilvan apuna. Kateuskortti on vielä vetämättä esille. Tai kyllä ap sen varmaan kohta itse vetää lauseella, että "ovat varmaan sulle kateellisia, älä välitä heistä"



Helle ei ole mikään tekosyy, että ette viihdy koko päivää palstalla haukkumassa muita ihmisiä. Nyt oikein kunnon rähinät päälle ja spekulointia kehiin ap.n avuksi, mikä hänen tutussa pariskunnassa on vikana kun heitä on kiusattu lapsena.

ja haukkukaa hänen tuntemaa pariskuntaa kilvan apuna. Kateuskortti on vielä vetämättä esille. Tai kyllä ap sen varmaan kohta itse vetää lauseella, että "ovat varmaan sulle kateellisia, älä välitä heistä" Helle ei ole mikään tekosyy, että ette viihdy koko päivää palstalla haukkumassa muita ihmisiä. Nyt oikein kunnon rähinät päälle ja spekulointia kehiin ap.n avuksi, mikä hänen tutussa pariskunnassa on vikana kun heitä on kiusattu lapsena.

Ajattelin vaan, onko asialla jotain yhteyttä nykyhetkeen. ap. En ymmärrä ´sinun vastauksesi sävyä ollenkaan =)

Kiusaamista on monenlaista ja kiusaamisen tasoja on monta ja se, minkä joku kokee kiusaamiseksi on subjektiivista. Eli miten kiusaaminen vaikuttaa aikuisiässä?



Vastauksia on miljoonia. Yhden se nujertaa, toisen se tekee katkeraksi, kolmas senkun vahvistuu, neljäs kerrassaan valaistuu.



Oli lopputulos mikä tahansa, on turha vähätellä kiusaamista.



Nyrkkisääntönä voisi olla, että hyväksyy itsessään vain sellaisen käyttäytymisen toisia kohtaan, minkä olettaa itseensä kohdistuneena hyväksyvänsä.



Toisin sanoen: haluatko sinä, ap, että sinun tullessasi paikalle, muut kääntävät sinulle selkänsä, tai alkavat tirskua, tai alkavat huudella herjoja? Haluatko sinä, että lähtiessäsi huoneesta pois, muut alkavat ruotia sinun ominaisuuksiasi? Haluatko sinä, että tekemisiäsi ja olemustasi mitätöidään? Haluatko sinä, että sinun kärkästä arvostelemistasi arvostellään kärkkäästi ja lähdetään analysoimaan? Näin niinkuin esimerkinomaisesti?



Sanotaanhan, että kiusaajilla on aivan yhtä huono itsetunto ja lisäksi he kokevat itsensä tyhmemmiksi-rumemmiksi-huonommiksi kuin kiusattavansa. Kyse on siis usein siitä, että kateus ajaa kiusaamaan.



Oikeastaan: kiusaajia pahemmat ovat vain ne, jotka mahdollistavat kiusaamisen, eli vierestä katsojat. Sillä jos kiusaaja vain yksin kiusaisi kiusattaviaan ei hän pian saisi haluamaansa tyydytystä kiusaamisestaan.



Mutta siis: nuo tuttavasi? Jaa-a, enpä tiedä. Ehkä kiusaaminen on saanut heidät tarkkailemaan ympäristöään tarkkaavaisemmin kuin muut, huomaten siten myös ihmisten virheitä. Tässäpä vain yksi ehdotus vastaukseksi.



Mutta tässäkin vain sinä voit muuttaa asetelmaa: arvostelijat eivät arvostele, jos eivät saa vastakaikua. Kun ystäväsi seuraavan kerran alkavat arvostella kanssaihmisiään, muuta puheenaihetta. Ja muuta puheenaihetta niin monta kertaa, että he eivät saa arvosteluilleen vastakaikua - johan alkavat keskustelun aiheenne muuttua.

ja en muista, että minua olisi koskaan kiusattu. En vain ymmärrä ihmisten tarvetta tuhlata elämäänsä tuijottamalla illat telkkaria, viemällä lapset virikehoitoon, lipittämällä viinipönttöjä tyhjäksi ja kitisemällä sitten päänsäryn ja ylipainon takia.



Niin ja sanon aika kärkkäästi mielipiteeni näistä asioista. Silti en muista, että minua olisi koskaan kiusattu.



Olisiko ap niin, että sinun tapasi elää herättää toisissa närästystä, mutta tämä kyseinen pari on ainoa, joka uskaltaa sanoa siitä ääneen. Nyt haet oikeutusta sille, että elämäntapasi on oikea ja tämä kriittinen pariskunta on jotenkin väärässä.

ja en muista, että minua olisi koskaan kiusattu. En vain ymmärrä ihmisten tarvetta tuhlata elämäänsä tuijottamalla illat telkkaria, viemällä lapset virikehoitoon, lipittämällä viinipönttöjä tyhjäksi ja kitisemällä sitten päänsäryn ja ylipainon takia. Niin ja sanon aika kärkkäästi mielipiteeni näistä asioista. Silti en muista, että minua olisi koskaan kiusattu. Olisiko ap niin, että sinun tapasi elää herättää toisissa närästystä, mutta tämä kyseinen pari on ainoa, joka uskaltaa sanoa siitä ääneen. Nyt haet oikeutusta sille, että elämäntapasi on oikea ja tämä kriittinen pariskunta on jotenkin väärässä.

jossain? Mitä se voi kuulua kenellekään muulle? Ei minun tapani elää ole yhtään sen oikeampi kuin kenenkään muunkaan. ap

mammojen älyykkysosamäärää?

mammojen älyykkysosamäärää?

Jos jollakulla on vähän älyä niin se katoaa kuin pieru saharaan siinä vaiheessa kun ko. mamma avaa vauvapalstan.

0,05 % pystyy vastustamaan vauvapalstan vaikutusta. Se on huomattu vuosien saatossa vastauksien laadusta päätellen.

Minulla koulukiusatuksi tuleminen vaikutti niin, että vetäydyin ja muutuin hiljaiseksi. Minusta ei tullut äksyä tai ylimielistä.

Itsetuntoani kuritettiin neljä vuotta niin kovaa, että se muutti pysyvästi persoonallisuutta. Vaikka osaan jo aikuisena ottaa etäisyyttä tapahtuneeseen, enkä haudo katkeruutta kiusaajia kohtaan (olemmehan jo kaikki aikuisia), niin jotain jälkiä siitä kaikesta on minuun jäänyt.

Lähinnä se näkyy tiettynä surumielisenä asenteena elämään ja vaistomaisena epäluuloisuutena ihmisiä kohtaan. Kun pitäisi mennä johonkin uuteen sosiaaliseen tilanteeseen, päässä pyörähtää käyntiin kuvitelma siitä, miten kauhea ja nöyryyttävä se tulee olemaan.

On jäänyt paljon elämää elämättä tämän sosiaalisen arkuuden takia.

Minusta toiselta luokalta lukion loppuun asti jatkunut kiusaaminen, joka oli rankimmillaan yläasteella, teki sosiaalisten tilanteiden foobikon ja paniikkihäiriöisen. Nyt olen jo kohta nelikymppinen, ja erakoitunut ja yksinäinen, kun en pysty olemaan tekemisissä ihmisten kanssa selvinpäin.