Lue keskustelun säännöt.
Psykoottinen masennus
03.06.2011 |
Onko kellään kokemusta tai tuttua joka sairastanut? Miten tästä toipuu vai toipuuko?
Oli 6kk sitten psykoosi ja harhoja. Nyt jo työelämässä mutta huomaan että vaikea keskittyä. Ikäänkuin olisi koko ajan ajatuksissa tai unessa. Myös väsymys on suurta vaikka en saisikaan nukuttua. Minulla lääkitys ixel aamuisin ja käyn mtt:ssä juttelemassa 2viikon välein. Pelottaa että menenkö huonommaksi tai että en pystyisi huolehtimaan lapsista tai käymään töissä. En myöskään halua ainakaan suljetulle enään. Pelkäsin muita potilaita. Viihdyn mielummin tuttujeni seurassa tai yksin.
Kommentit (25)
tuttavalla on ollut 50 v yhden kerran elämässäään psykoottinen jakso masennuksessaan. hyvin on pärjännyt zoloftilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alkavaan psykoosiin saakka, mutta en vajonnut sinne täysin. Käytin tavallisia masennuslääkkeitä ja uniläkkeitä jonkin aikaa parantumisprosessissa.
Olin kuten sinä, väsynyt ja ajatukset harhailivat. Minulla korjaantui olo kun lopetin lääkkeet. Ne eivät sopineet minulle enää sitten kun piti juurikin palata töihin. Lääkäri ei tykännyt, mutta niin vain tein ja hyvin meni. Tilalle tuli lenkkeily 4 x viikossa ja painokin tippui. Sain ihan uuden elämän.
Lääkkeet sopivat minusta akuutteihin tilanteisiin ja esimerkiksi skitsofreniassa niitä ei saa lopettaa, mutta masennuksen aiheuttamassa psykoosissa niitä ei tarvita ikuisuuksia.
Kamala kokemus tuo 2:sen. Toivottavasti joskus tuttusi elpyy!!
Itselläni psykoosi juontaa juurensa koulukiusaamisesta. Johon en aikoinani puuttunut. Psykoosissa kuvittelen kaikkien olevan minua vastaan ja hyötyvän minun huonosta olostani ja kiusaavan minua. Sen takia osastollakin olin aika paljon huoneessani yksin.En oikein uskalla kertoa muille asioistani kun pelkään että levittelevät juttuja ja kaikki rupeavat kiusaamaan.
Itsekin vähitellen aloitan lenkkeilyä. Tosin huomaan että olen lenkilläkin tosi väsynyt ja pienikin fyysinen ponnistus tekee väsyneeksi.
Itse vain pelkään psykoosin uusiutumista koska välillä on pieniä epäluuloja tai harhan tyyppisiä mutta sitten keskustelen niistä mieheni kanssa ja todetaan harhoiksi.Pelkään myös että minulle puhkeaa skitsofrenia.
Masennuslääkkeitä en tiedä uskallanko jättää kun sitten voi mennä juuri uudestaan psykoosiin. Minullahan on koko ajan myös masennus ollut päällä jo monta vuotta. Psykoosiin jousuin myös kun en ollut ottanut masennuslääkitystä kun se ei oikein tepsinyt.
ap
siis pimeätä on haukkua toisia vai mitä?
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
totesin,vain,että täällä on ihan pimeetä porukkaa. on nupissa vaikka mitä vikaa.
etkä ap ole ainut,onhan näitä luettavissa täällä enemmänkin.
en yhtään ihmettele,että lapset voivat huonosti.
Mitä tuo psykoosi käytännössä tarkoittaa? Miten se ilmeni?
Läheiseni tila huolettaa. Enkä oikein mitään näistä asioista tiedä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
totesin,vain,että täällä on ihan pimeetä porukkaa. on nupissa vaikka mitä vikaa. etkä ap ole ainut,onhan näitä luettavissa täällä enemmänkin. en yhtään ihmettele,että lapset voivat huonosti.
Sinun viestistäsi paistaa läpi se, että sinulla tässä asiat ovat huonosti. Jos kasvatat lapsiasi (jos sinulle edes sellaisia on, epäilen) samalla kylmyydellä ja katkeruudella, niin ei heilläkään kovin hyvin voi mennä.
Joillain on pyrkimys hankkia apua ongelmiinsa, toisilla porskuttaa eteenpäin vaikka pää kainalossa. Pää kainalossa voi sitten tulla tänne oirehtimaan toisten asiallisiin ketjuihin.
Ei ihme, että mielenterveys on tabu-asia kun monet syyttävät sairastunutta itseään ongelmista. Vaikka usein on niin, että syyttäjä on se kaikkein sairain. Ottaako ehkä pannuun kun muuta saavat apua ongelmiin, mihin et itse itsessäsi uskalla puuttua? Kyllä sitä apua sinullekin riittäisi, jos vain uskaltaisit. Ei mielenterveysongelmissa ole oikeasti mitään hävettävää, sinun kaltaisesi ovat pahimpia, mutta itsehän tiedän mistä omakin kiukkusi johtuu.
9.lle, miksi edes avasit ketjua? Itseäni ei vähempää voisi kiinnostaa sinun mielipiteesi.
Niin psykoosissa oleva ihminen menettää todellisuuden tajunsa. Voi eristäytyä eikä halua mennä kauppaan tai minnekään. Voi myös puhua outoja juttuja.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elä elämääsi! Mutta älä siis mieti! Älä leimaa itseäsi potilaaksi!
Miksi en ymmärrä tätä lausetta: väsymys on suurta, vaikka en saisikaan nukuttua? Olet väsynyt? Nukutko vai et? Siis olet tietysti väsynyt jos et saa nukuttua.
Väsymys, keskittymiskyvyn puute, pelko ja ahdistus saattavat kaikki johtua lääkkeistä. Näin minulla. Ne lähtevät vähitellen kaikki pois, jos pystyt luopumaan lääkkeistä. Vaadi lääkkeiden vähentämistä ja poistamista lääkäriltä. Minut tehtiin sairaaksi - en ollut edes ollut psykoosissa! Tämä sairaaksi leimaaminen on tosi paha juttu - kysyy joka päivä itseltään, että onko täysin terve (niin kuin ne joiden kanssa olen joka päivä tekemisissä ovat mieltä) vai täysin sairaudentunnoton sairas (niin kuin minut tuntemattomat ihmiset olivat muka mieltä).
Siis mitkä ne sinun harhasi ovat, joiden perusteella sinut leimattiin harhaiseksi? Olisivatko ne jotakin asioita, jota todella olet kokenut, mutta joita "tavikset" eivät ymmärrä vaan pitävät jonakin ihan höpöhöpönä. Itse en ole koskaan edes keskustellut mistään asioistani tai mukamas harhoistani henkilökunnan kanssa eikä minulla ole oikeastaan ketään hoitavaa lääkäriä, joka olisi jossain vastuussa ja jonka voisin nimeltä mainita. Ja silti tällaiset määräävät voimakkaita psyykenlääkkeitä, jotka tuhoavat ihmisen.
Ja täällä on kovin paljon niitä kaikenlaisia typeriä kyökkipsykologeja, jotka ovat valmiita koska tahansa tekemään toisista diagnoseja ja soittelemaan ympäriinsä eri paikkoihin. Joistakin ihmisistä voi todella tulla sellaisen tyhmyyden uhreja. Jos aletaan soitteleen ympäriinsä niin se johtaa todellakin siihen, että ihmisiä otetaan - siis oikeasti terveitäkin - suljettujen ovien taakse, jos ei muuta niin varmuuden vuoksi. Siis tämä on todella kamala ja vakava asia ja leviävä ongelma tämän päivän yhteiskunnassa. Ja soittajat ovat myös anonyymejä. Ja jotkut ovat ihan kiusantekijöitä. Näin on ollut minun kohdallani. Tuntemattomat ihmiset, jotka itse ovat sekopäitä, ja jotka itse pitäisi laittaa hoitoon. Siis kaikki mikä näyttää psykoosilta ei sitä ole. Kun lääkärit tekevät virhediagnooseja he eivät sitä myönnä ja liittoutuvat ja potilas on tosi heikoilla. Mitään korvausta ei siitä saa että on pidetty lukittujen ovien takana. Itse soitin isäni veljelle, joka on jonkunlainen julkisuuden henkilö (kovin vanha kylläkin, mutta ihan selvä päästä) ja joka tiesi, että minussa ei ole mitään vikaa. Siitä sitten kiellettiin kaikki puhelut ja sain vain soittaa yhden valvotun puhelun päivässä. Viimeaikoina olemme keskustelleet tämänkin epäkohdan karmeudesta. Varokaa siis kaikkia sekopäitä kyökkipsykologeja ympärillänne, joita ette kunnolla tunne, mutta jotka ottavat heti luurin käteen ja soittelevat ympäriinsä, jos teette jotakin mikä ei heitä miellytä. Jotkut soittavat näitä häirikköpuheluita poliisillekin. Minulle ilmestyivät tammikuussa poliisit ovelle. Joku oli soittanut ja ilmoittanut, että asunnostani kuului huutoa. Mutta asun sellaisessa asunnossa, että ei ole ketään naapuria, joka edes jotain huutoa voisi kuulla. Teimme ilmoituksen perättömästä ilmoituksesta poliisille.
Mulla on ystävä, joka on 2 kertaa sairastunut psykoosiin, toisella kertaa sen laukaisi erittäin stressaava elämäntilanne, toisella kertaa synnytys (lapsivuodepsykoosi tulee 50%:lle psykoosiin sairastuneista). Psykoosi jättää "arven", joka herkistää saamaan sen uudestaan. Mutta hän on toipunut molemmilla kerroilla hyvin ja on vaativassa työssä ja pienten lasten äiti.
On mahdollista täysin toipua. Minusta 2 vkon välein mtt:ssa on liian vähän, mikset hakisi terapiaa? 3 kkn hoitosuhteen jälkeen sinulle voidaan kirjoittaa b-todistus jonka nojalla voit hakea esim. 2 vuodeksi 2 kertaa viikossa terapiaa, josta kela korvaa muutaman kympin. Terapia olisi ehkä lääkityksen ohella se mikä auttaisi sinua käsittelemään harhaisia ajatuksiasi ja pääsemään niistä eroon.
Serotoniinin takaisinoton estäjien pitäisi toimia piristävästi. Onkohan lääkeannos liian pieni tai lääke väärä? Tarvitsisitko rinnalle Opamoxin tms miedon rauhoittavan, jolla pääset uneen tarvittaessa? Myös Ketipinor saattaisi olla sellainen. Pyydä lähete psykpolille lääkityksen tarkistamista varten, oireesi voivat hyvinkin olla korjattavissa.
Keskittymisvaikeus ja väsymys voivat johtua ihan masennuksesta, joka ei ole vielä hoidossa. Nyt siis vaan lääkäriin uudestaan.Itsekin kärsin masennuksesta mutta lääkitys ja terapia ovat auttaneet hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
olet toipumassa. Väsymys, keskittymiskyvyn vaikeudet ja hiukan vääristyneet ajatukset, jotka kuitenkin kykenet tunnistamaan, kuuluvat tähän vaiheeseen. Älä missään tapauksessa nyt lopeta lääkitystä, silloin uusiutumisen riski kasvaa suureksi. Anna itsellesi aikaa, pura noita ajatuksia kun käyt mtt:ssä niin et ala uskoa niihin, myös ylenpalttinen huolestuneisuus liittyy masennukseen, voit mtt:ssä miettiä onko mm. huolesi, ettet pystyisi huolehtimaan lapsista, realistinen ollenkaan vai masennuksen tuottama ajatus. Jos olet huolissasi voinnistasi, pyydä vähäksi aikaa tiiviimpiä käyntejä tai lääkityksen tarkistamista. Miettikää mtt:ssä sun henkilökohtaisia varomerkkejä sairauden uusiutumiselle, esim. eristäytyminen. Vaikutat fiksulta ja hyvin tunnistat sairauteesi/vointiisi liittyviä asioita, se kertoo hyvästä tulevaisuuden ennusteesta. Psykoosi ei välttämättä uusiudu enää koskaan. Voimia sinulle ja hyvää kesää.
Olen väsynyt henkisesti vaikkei haukotuta. Ja kun menen sänkyyn niin en saa unen päästä kiinni. Olen myös alkanut heräilemään öisin johonkin ääneen. Näin ei ollut kun söin unilääkkeitä, mutta olenkin aina ollut herkkäuninen.
Psykoosin harhoista en ole kertonut kuin läheisilleni. En tiedä kertoivatko he niistä hoitohenkilökunnalle kun olin osastolla.
En edelleenkään tiedä olivatko ne totta. Minulla oli tunne että minua kiusataan töissä ja häiritään ja haluttiin että sekoan, mikä tapahtuikin. Tähän osallistui mielestäni koko työyhteisö eli jotain 30 henkilöä. Jos olisin mennyt puhumaan kiusauksesta jollekin ja miksi niin tunnen niin minua oltaisiin pidetty pöpinä. Koska en olisi voinut sitä todistaa. Sitten läheisenikään eivät osanneet auttaa minua. Rupesin myös kuvittelemaan että kaikki tietää minusta ja ongelmistani naapurit jne. ja kaupassa kaikki tuntevat minut. ns kylähullu.
En lopulta uskaltanut puhuakaan vaan sanoin vain tiettyjä sanoja kun pelkäsin että niitä käytetään vastaani. Diagnoosia minulle ei osastolla tehty vaan myöhemmin sain diagnoosin psykoottinen masennus. Siis en edellenkään tiedä tehtiinkö tämä minulle vai kuvittelinko vain?
Kun menin töihin niin kaikki ottivat ihan hyvin vastaan ja sanoivat että olivat olleet huolissaan.
Kun tuntuu että pitäisi persoonallisuuskin muuttaa ennen kuin parannun. En ole se sosiaalisin ja seurallisin henkilö. Ei minusta tyhjän naurajaa saa vaan olen enemmän vähän tosikko työkavereiden kanssa.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis hoitosuhdetta, missä saisit rauhassa tutkia näitä ajatuksiasi ja koko elämääsi turvallisessa ympäristössä. Terapeutti ei pidä sinua hulluna. Näin kun kirjoitat, niin tuntuu että sinulla on todella ollut harhoja. Ja nyt koet että olet jollain syvällä tavalla erilainen kuin muut ja että pitäisi olla toisenlainen. Niinhän asia ei ole. Mutta jos kärsit siitä että olet eristynyt työyhteisössä ja muutenkin elämässä, minusta asiaan pitäisi puuttua. Kognitiivinen terapia voisi sopia sinulle. Mene ihmeessä psykpolille ja kysele mahdollisuudesta terapiaan.
Ja sitä on vaikea todistaa. Minulle tämän sanoi ihan Helsingissä Hakaniemessä sijaitsevan työsuojelupiirin virkamies.
Jos psykoottisen masennuksesi syy on joku kiusaaminen niin vaihda ympyröitä. Mitä roikut niissä ympyröissä ja ihmisissä? Lähde vetämään ja aloita uusi elämä!
Et kai luule, että syömällä niitä lääkkeitä kiusaajasi muuttuvat. Ovat saattaneet pelästyä kun sairastuitkin. Sinullahan saattaa olla ihan oikeat syyt tähän kaikkeen. Ja tähänkö popsit kaikkea roskaa ja pilaat kroppasi niillä - ja elämäsi! Siirry terveisiin elämätapoihin ja terveisiin ihmisiin. Eristäytyminen ei myöskään ole aina mikään sairauden oire. Asia on täysin väärin ymmärretty. On ihmisiä, jotka jopa tarvitsevat eristäytymistä (esimerkiksi taiteelliset henkilöt, jollainen satun itse olemaan). Jos ympäristössä on sairaalla tavalla käyttäytyviä ihmisiä (esimerkiksi koko perhe saattaa käyttäytyä sairaalla tavalla), niin tervein yksilö saattaa siitä eristäytyä pysyäkseen itse terveenä.
hoito ei voi auttaa sua, jos et anna sen auttaa. Sillä ei ole väliä, onko se terapia vai mtt, jos et rehellisesti kerro asioistasi. Miksi sitten käyt siellä? Eihän näennäinen kehon siirtäminen mtt:n tiloihin kerran kahdessa viikossa sua paranna, vaan se mitä käyntien sisällä tapahtuu, se mitä sä puhut ja miten te yhdessä työskentelette. Sun täytyy kertoa noista ajatuksista, äänistä ja univaikeuksista. Se, että sä salailet, voi olla osa sun sairautta. Tarpeeksi ajoissa tehty esim. lääkityksen säätäminen voi toimia niin, ettet joudu sairaalaan.
joilla voi arvioida psykoosiriskiä.
Just tommosta tyhmää. Ihan sen tasosta, että luultavasti jotkut hoitsut täällä kirjoittaa. Tulispa joku lääkäri joskus tänne avautumaan ja kertomaan huonosti hoitamastaan työstään. Mutta niitä hävettää varmaan niin, että eivät voi näyttää pärstäänsä. Saattavat itse olla enemmän mt-ongelmaisia kuin potilaat. Nostavat vaan jotain palkkaa. Ajatelkaa nyt että tienata lääkärinpalkkaa jostain mt-pillereiden kirjoittamisesta. Itse taitavat olla lääkkeiden väärinkäyttäjiä ja tätä kautta saavat mahdollisuuden saada mt-lääkkeitä. Siis mikä motivoi jonkun ihmisen rupeamaan joksikin mt-lääkäriksi? Psykologiaa hakeutuvat lukemaan sellaiset joilla itsellä jotain ongelmia, sanotaan. Siis näinkö se on oikeastikin on?
Nuoresta iästä huolimatta 2-3kk:n osastojaksoja 2-3 krt/vuosi. Lääkityksenä Leponex(aamuin illoin), Abilyfy, Seronil, detrusitol ja muutama muukin lääkitys joita en muista. Diapam tarvittavissa. 3-6kk vuodessa hyvää kautta, sitten alkaa ahdistuksella ja pikkuharhoilla, jotka voimistuvat. Käytännössä katsoen läheinen on täysin toimintakyvytön 4kk/ vuodesta, lopun ajan hieman paremmasssa (toki pitää monissa asioissa avustaa) tai sitten hyvässä kunnossa. Mutta lääkityshän on erittäin massiivinen, terapiassa 1krt/vko+perheterapia 1krt/vko.