Kyllä mä aloitin lastenteon liian myöhään... kaduttaa..

Lapset jo eskarilainen ja koululainen.



Joo, no vahinkoja olleet molemmat, ensimmäinen ennen opiskelua ja toinen heti opiskelun loputtua.



Mutta jos nää ei olis päättänyt meille syntyä, oltaisiin nyt siinä tilanteessa, että jahkailtais. Mitäs jos ja entäs kun ja ei nyt ehkä sittenkään... Olisi ihan kamalaa päättää asiasta.



Olen niin onnellinen että noi kaksi "on vaan tullut" ilman mitään suunnitelman tynkääkään.

Minä sain esikoisen 32-vuotiaana, toisen siitä muutaman vuoden päästä ja kuopuksen 44-vuotiaana. Eikä ole kyllä kertaakaan käynyt mielessä, että ajoitus olisi ollut jotenkin väärä.



Miettikääs niitä, jotka eivät saa lapsia lainkaan. Kuinkahan paljon luulette heille merkitsevän sen, missä iässä olisi OIKEAA tulla vanhemmaksi?

tuskin ap nyt meinas että mikä ikä on hyvä hankkia ne lapset. vaan että häntä harmittaa kun ei aiemmin hankkinut. eli ite olet valivali akka!

t. eka lapsi 35v, kolmas 37v

mulla eka lapsi 29v, toinen 31v ja kolmas 34v. Vieläkin ehtisin, mutta enää en halua!

Tätä ei kai saisi myöntää ja moni nuorena aloittanut voi nyt hykerrellä tyytyväisyydestä. Mutta näin se meni meillä. Ei vaan oltu varmoja haluammeko ylipäätään vanhemmiksi, opiskelut veivät pitkään, työpaikan vakiintuminen ja koko muu elämä, johon vaan lapset eivät kuuluneet. Mies ei ollut mitenkään innoissaan lapsista eivätkä he minunkaan elämääni olleet kuuluneet. Kunnes sitten vauvakuume iski siinä kolmekymppisenä kuitenkin. Ja senkin jälkeen jahkattiin vielä pari vuotta. Ja kun lopulta päätimme yrittää ja tulinkin raskaaksi - ihme kyllä helposti - ja sain maailman ihanimman asian elämääni, tajusin että oli virhe odottaa näin kauan. Nyt ikää on jo sen verran, että taas jahkailemme: uskallammeko enää yrittää toista ihanaa kullannuppua, vai jääkö perheemme kolmen hengen yksiköksi?

Pelko ja epävarmuus pitkitti valintojani liian kauan.

ootko vähän yli 30 vai vähän alle 40, ei selvinnyt,

mutta ihan sama. Mitä mietit ja ihmettelet, ehdit hyvin vielä kaksikin kertaa raskaaksi, etkä ole liian vanha.

Pöh, pois muut ajatukset.

Jos lasta haluat ja sitä rakastat, niin siitä vaan

Sain esikoisen vuoden yrittämisen jälkeen 24-vuotiaana. Toisen sain 27-vuotiaana. Sitten tulikin useampi keskenmeno, eikä raskautuminenkaan onnistunut ihan tuosta vain. Vuodet kuluivat. Kolmonen syntyi, kun minulla ikää 31 vuotta. Sitten taas keskenmeno.. Nyt odotan neljättä ja jos kaikki menee hyvin, synnytän tämän 36-vuotiaana.



Aikaa siis on mennyt aina lapsen saamisen jälkeen siihen, kun jahkailee, miettii haluaako/uskaltaako vielä ryhtyä. JA sitten kun päättää ryhtyä, kestääkin vuoden tai enemmän, että ylipäätään on raskaana. Ja sittenkin kaikki voi mennä kesken ja homma alkaa alusta.. Lasten ikäerot ovat isot ja omakin ikä ehtii karttua, ennenkuin "sopiva katras" on koossa.



Pointtini on siis se, että mikä hätä sinulla on, kun lapsia on vasta yksi, ikää ilmeisesti jotain 34-35v ja raskautuminen kävi ainakin viimeksi helposti? Siitä vaan hommiin! Ehdit saada vielä vaikka kymmenen lasta :)

Minä sain esikoisemme 30, toisen 33 ja kuopuksen 36 v. Hyvin on kaikki mennyt.

OT, olisi muuten kiva olla kärpäsenä katossa kun kolmonen (kuopus 44-vuotiaana) puhuu oikeassa elämässä miehelleen ja lapsilleen. Taitaa olla aika kova meno, kun kirjoittelee ventovieraille tuohon sävyyn! :)