Mieheni on surkea vauvan kanssa :(

mutta ärjymisen sijaan kyllä vaan tuskastuneita huokailuja tai hiljaista valitusta.

oon niin väsynyt olema se yksi vanhempi perheessä

tutustumaan vauvan viesteihin vai napannut lapsen aina pois kun on mennyt mielestäsi pahasti pieleen? Oletko kehunut kun on ollut kehuun aihetta?



Isän on vaikea muodostaa lapseen syvää tunnesidettä jos äiti ei anna tilaa ja nappaa vauvan pienimmästäkin "virheestä". Kannusta opettelemaan ohjaa sinä viekkailla kehuilla miestä tutustumaan lapseensa, siitä on jatkossa melkoinen ilo ja hyöty kaikille.

Tai ei munkaan mies aina osannut alussa tulkita vauvaa, mutta opetin hienovaraisesti, niin ettei hän tuntenut itseään kuitenkaan ihan tyhmäksi.

Mulla on kuitenkin monta lasta ja tämä on mieheni eka, joten luotti että mulla on kokemusta.

Joskus turhautui kun ei mikään toiminut, niin saattoi ärähtää ja nakkasi vauvan minulle, ja niin se minusta parempi onkin.

Jotkut isät ovat epävarmoja vauvan hoidossa eikä miehet yleensä sitä tunnusta, vaan se purkautuu kiukkuna :) mieshän ei ole heikompi kuin nainen ;)

meilläkin on joskus vähän samankaltaista, tosin sillä erotuksella että mies ei koskaan rähjää vauvalle kun se ymmärtää sen että se ei auta yhtään. Mutta just jos vauva itkee eikä pian rauhoitu niin lykkää sen mulle, ja monesti kun vauva itkee niin yrittää viihdyttää leluilla vaikka selvästi vauvasta näkee että lelut ei vois vähempää kiinnostaa juuri sillä hetkellä. Isompien lastemme kanssa mies sitten jo kyllä pärjääkin loistavasti.

Vauvan kanssa oleminen tuntuu silti olevan miehelle "pakollinen paha" ja odottaa koko ajan että pääsee tekemään jotain muita omia juttuja.



Kiva kuulla että joillakin on tilanne parantunut lapsen kasvun myötä. Sitä minäkin toivon...

että mies on muuten hyvä tyyppi: huumorintajuinen, sosiaalinen, hyvä aviomies. Vauvan kanssa ei vaan synkkaa.. :(

kun nuorin jo viisi, mutta ei meillä kyllä tuollaista ollut, taisi mies olla päinvastoin se pitkäpinnaisempi. Ja osallistunut aina lasten hoitoon vähintään yhtä paljon kuin minä. En tosin koskaan ominut lapsia enkä hengittänyt niskaan vaan annoin miehen rauhassa opetella hoitamaan heitä.

Ihan varmasti olet. Entä isän vaistosta? Et varmasti koskaan. Miehet ja naiset ovat erilaisia. Siksi sinä olet aina lapsesi kanssa ja laitat sen kaiken edelle, mies ei yleensä koskaan laita lasta etusijalle.

Joo, ei nyt suorastaan rähjää vauvalle, mutta saattaa tokaista että mitä sä aina kiljut siinä, sulla ei ole mitään hätää. Ei ota vauvaa syliin vaan jatkaa kahvinsa juomista. Tai just tarjoaa vain helistintä välinpitämättömästi kun vauva itkee väsymystä. Työntää sen heti mulle kun mahdollista. Tiedän, esikoisen kokemuksella, että paremmat ajat tulee kun vauva kasvaa ja alkaa kommunikoimaan.

tekassut? Oliskohan tuolla aikuikoulutuskeskuksessa kursseja aikuisen näköisille isille, joilla huikeasti vajaata nupissa?

kysäse äkkiää ennenko teet lisää lapsia! Tsemppiä ja jaksuja sulle äitinä!

sitä pitää ja et vielä edes ominut lasta vaan annoit tilaa isälle kasvaa isyyteen! Olet hyvä esimerkki!!

tekassut? Oliskohan tuolla aikuikoulutuskeskuksessa kursseja aikuisen näköisille isille, joilla huikeasti vajaata nupissa?

kysäse äkkiää ennenko teet lisää lapsia! Tsemppiä ja jaksuja sulle äitinä!

Ehdota vielä eroa..