Miten menetellä, kun lapsi ei ymmärrä oman ja yhteisen eroa?

Nyt keväällä olen alkanut käydä reilu kaksivuotiaani kanssa leikkikentällä leikkimässä. Kyseessä on siis sellainen kaikille yleinen ehkä hieman alle sadan neliömetrin laajuinen leikkikenttä, jossa on keinuja, hiekkalaatikko, liukumäki ja muita kiinteitä leikkivälineitä. Se on aivan erään kerrostalon vieressä, mutta ei kuulu taloyhtiölle. Kenttä on aidattu ja sen ja kerrostalon seinän välissä on noin puolitoista metriä tilaa. Kerrostalon pihassa on sen oma leikkialue, jossa myös keinut ja hiekkalaatikko, mutta alue on hyvin pieni.



Leikkikentällä käy suht säännöllisesti myös muita pieniä ja vähän isompiakin lapsia vanhempineen tai alakoululaisia myös yksin. Olen jutellut muutamien aikuisten kanssa ja hekin käyvät siellä muutaman korttelin matkan päästä kuten mekin, osa asuu ihan lähitaloissa.



Minua kuitenkin vaivaa erään alakoululaisen tytön ja hänen kavereidensa käytös leikkikentällä. Tyttö asuu siinä vieressä olevassa talossa. Tiedän tämän, koska hänen äitinsä on huudellut hänelle parvekkeelta. Kukaan aikuinen ei koskaan ole tytön mukana, hän on aina siellä omatoimisesti. Tyttö ei tunnu hahmottavan sitä, että leikkikenttä ei ole hänen omaa kotipihaansa, vaan kaikille yhteistä aluetta. Vaikeaa selittää, mutta hän esim. omii keinuja tai liukumäkeä itselleen ja kavereilleen, eikä päästä muita. Jos hän tulee leikkikentälle silloin, kun siellä on jo muita, hän saattaa kädet puuskassa tiuskahdella puoliääneen jotain tyyliin mitä te teette hänen leikkipaikassaan ja on jopa ajanut itseään pienempiä lapsia pois kiipeilytelineestä. Hän myös rakentelee omista leluistaan leikkikentälle pitkäkestoisia leikkejä (esim. barbien asuntoja) ja vahtii kuin haukka, ettei kukaan mene lähellekään niitä. Minusta tuollainen käytös vaikuttaa siltä, kuin tyttö luulisi leikkikentän olevan hänen oma kotipihansa.



Olen yrittänyt nätisti sanoa tytölle asiasta, mm. silloin, kun hän varasi käyttämätöntä keinua kaverilleen, joka oli kuulemma pian tulossa. Sanoin, että keinut ovat kaikille yhteisiä ja niissä sai keinua kuka vaan, joka silloin oli leikkikentällä ja että lähtisimme kyllä, kun hänen kaverinsa ilmaantuisi. Tyttö vain tiuskaisi takaisin, että voisimme mennä omalle pihallemme keinumaan ja juoksi saman tien toiselle laidalle leikkikenttää. Hölmistyin niin, etten siitä osannut enää mitään jatkaa.



Mitä tehdä? En kuitenkaan haluaisi linnoittautua yhteen nurkkaan leikkikenttää odottamaan, että tytön äiti sattuisi tulemaan parvekkeelle tyttöään huutelemaan (ei tapahdu joka kerta, olen nähnyt vain pariin otteeseen). Lähettyvillä ei ole muita yleisiä leikkikenttiä minne mennä ja oman taloyhtiömme pihassa ei ole kuin isoille lapsille tarkoitetut keinut, joissa kaksivuotias ei voi vielä keinua.