Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

2-vuotiaan älyttömyystempaukset!!!!

Vierailija
29.05.2011 |

Joo elikkä meillä on 2kk vajaa 2-vuotias tyttö ja 9kk vanha poika. Olen todella puhki näistä isomman lapsen älyttömyyksistä. Tyttö tekee siis AIVAN koko ajan jotain mitä missään nimessä EI saisi tehdä.

Hyvä esimerkki vaikka nyt lauantaiaamusta. Tyttö oli aamulla itse noussut sängystään ja touhunnut kaikessa hiljaisuudessa meidän muiden vielä nukkuessa. Olkkarin lattia oli kauttaaltaan muroista, weetabixeistä, mannaryynistä, suklaamannaryynistä, ym ym....ja tyttö kauhoi sitä sotkua ympäriinsä käsillään pitkin taloa. Ja kantoi kaapista pikkuveljelleen riisikakkuja sänkyyn. Kyllä otti päähän siivoilla niitäkin klimppejä sieltä sängystä, kun olin päivää ennen juuri vaihtanut lakanat. Ja kun me olemme mieheni kanssa kielletty niin miljoona kertaa tyttöä penkomasta itse kaappeja. Kiellot menee tietysti aina kuin kuuroille korville. Vaikka kuulo on varmasti erinomainen: jos esim karkkipussin rapinaa kuuluu, varmasti hän kuulee.

Tyttö nauttii, kun kiusaa veljeään. Poikamme pelkää mielettömästi kovia ääniä. Tyttö mielellään pelottelee poikaamme kaikilla äänillä, eikä usko mitään kieltojamme. Oikein odottaa, että käännämme selkämme häneen, niin voi jatkaa. Välillä myös lyö pikkuveljeään. Myös sen olemme aina kieltäneet. Aina kun mahdollista, tyttö penkoo käsilaukkuani, josta murentaa puuterit ym ja tyhjentää lompakot. Nämäkin asiat olemme kieltäneet tuhannesti, mutta tyttö ei usko.

Olemme yrittäneet vielä vähän eri taktiikoita. Monesti yritän pitää malttini ja kiellän tiukasti ja selitän, miksei niin saa tehdä. Usein myös kyllä menetän malttini täysin ja karjun naama punaisena. Joskus vien lapsen huoneeseen rauhoittumaan, joskus hetkesi suihkukaappiin, nurkkaan, tai yritän vaan selittää kiellon syyn lapselle. Lapsi kuitenkin tekee tuhmuuksia jatkuvasti, etten läheskään koko ajan kerkeä olla perin pohjin selvittämässä tekoa.

Olen myös päivittäin halunnut huomioidan molemmat lapseni ihan yksittäin, kahden kesken. Joskus piirrellää, katsellaan kirjoja, leikitään, askarrellaan, tehdään ruokaa, tai ihan vain sylitellään. Myös isompaa lasta olen halunnut huomioida yhtä paljon. Ulkoilemme myös lähes päivittäin ja lapsemme näkevät myös muita pieniä, vaikkei ehkä ihan päivittäin.

Mutta en ymmärrä. Miten saan lapsen tottelemaan? Kärsivällisyyteni on todella usein finaalissa, kun kieltoni eivät todellakaan tehoa. Olisikohan jollai jotain vinkkejä joilla saan lapsen tottelemaan? Usein tekisi mieli heittää hansat tiskiin ja luovuttaa. :(

Kommentit (16)

Vierailija
1/16 |
29.05.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

etpä ainakaan kovin johdonmukaiselta vaikuta omassa toiminnassasi.

Vierailija
2/16 |
29.05.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Johdonmukaiselta? Nyt ei mulla kyllä rusina päässä hyrrää, valaisehan asiaasi tarkemmin.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/16 |
29.05.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

että melkein mitä vaan sen ikäiseltä voi odottaa. Kyllä se siitä.

Vierailija
4/16 |
29.05.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

...miten ihmeessä noin pieni lapsi saa tuollaisia vapauksia teillä kotona?



a) miksei ole pinnasängyssä ettei pääse itse sieltä pois?

b) miten ruokatavarat on niin matalalla että yltää niihin

c) ei noin pienen lapsen kanssa vielä kannata kinata, järjestää asiat niin ettei tule koko ajan kieltämistä!

d) kun kielletään niin sen pitäisi riittää ilman mitään jäähyjä ja suihkukoppeja, lapsi luonnostaan häpeää kun on tehnyt väärin (eka kerralla kerrotaan vain että tämä on väärin ja vast seuraaval kerral kielletään tiukasti jos toistaa)

Vierailija
5/16 |
29.05.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kello on nyt 2, miksi valvot ja nukut pitkään ja lapsi tekee asioita sillävälin?



Menet nukkumaan ja heräät lapsesi kanssa aikasemmin.



Laukut, meikit, murot kaikki noi kuuluu paikkaan johon taapero ei ylety.



Toistoa lapsi vaatii ja vanhempi pitkää pinnaa.

2- vuotiaalla on uhmaa, omaa kautta ja kun se menee tällä ohi, alkaa toisella.



Tärkeää on olla johdonmukanen ja läsnä -ei nukkua pitkään.

Vierailija
6/16 |
29.05.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

syötät lapsillesi moista paskaa???! Ei ihme että käyttäytyy huonosti.



"Olkkarin lattia oli kauttaaltaan muroista, weetabixeistä, mannaryynistä, suklaamannaryynistä, ym ym....ja tyttö kauhoi sitä sotkua ympäriinsä käsillään pitkin taloa. Ja kantoi kaapista pikkuveljelleen riisikakkuja sänkyyn."

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/16 |
29.05.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Joo näin se on hyvää yötä vaan. Kiitos kannustuksesta ja oikein kattavista vinkeistä. Lapsemme on katsokaas oppinut kiipeilemään ja nämä asiat olivat vain esimerkkejä. Tällä palstalla ei näköjään kannata kirjoittaa kuin ilouutisista, niin ei vajoa syvemmälle tähän sotkuun.

Vierailija
8/16 |
29.05.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

eiköhan ole jokaisen vanhemman päätettävissä, mitä lapselleen syöttää. Ymmärtääkseni esim murot eivät ole mitään suurinta myrkkyä. Ja lapseni ruokavalio koostuu myös muistakin kuin näistä tarvikkeista. Äly hoi......

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/16 |
29.05.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Siis älä masennu siitä että muutkin jotka valvoo täällä ei ole ihan parhaalla tuulella varmaan!



Olet saanut hyviä vinkkejä,

1) toi vuorokausirytmi ja riittävät yöunet on tärkeitä asioita.

2) Murot ja suklaamannapuurot on liian sokerisia ja aiheuttaa ylivilkkautta - koita luonnollista ruokaa, tummaa mannapuuroa ja marjoja vaikka jos mannapuurosta tykkäätte. Enemmän ravintoarvoja ja hitaammin sulavaa hiilihydraattia ettei tule sitä sokerihumalaa lapsille.



Johdonmukaisuus on todella avain tuon ikäiselle lapselle, toistoa, toistoa ja toistoa. Sitä ei jaksa ellei itsellä ole hyvin nukuttu yö ja oma ravitsemus kunnossa. Nopeilla sokeribuusteilla energia itseltäkin loppuu nopeasti ja alkaa entisestään väsyttää.



Katsopa vielä http://www.mll.fi/vanhempainnetti/

ja sieltä 2-vuotiaan kohdalta.



Tsemppiä, älä nyt masennu! :)

Vierailija
10/16 |
29.05.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ihan maailman rasittavin vaihe teillä menossa, kyllä se siitä jonkun kuukauden päästä alkaa helpottaa. Siihen saakka neuvoisin järjestämään kodin niin, ettei pieni tuholaisesi pääse tekemään pahojaan kun silmä välttää. Meillä oli aikoinaan asennettu lapsilukkoja kaikkiin mahdollisiin laatikoihin/oviin, joihin lapsilla (kaksosilla) ei ollut asiaa.



Tuon ikäinen ei kyllä ymmärrä vielä niin selkeästi syy-seuraus-suhdetta, että mitkään rankaisut tehoaa. Lapsi on kiinnostunut ympärillä olevasta maailmasta ja haluaa kokeilla.



Käykääpä vaikka Ikeasta (tai Prismasta) hankkimassa lapsilukkoja ja jo elämä helpottuu. Ihan tuota seuraavaakin vipeltäjää ajatellen sun on helpompi touhuta kotona, kun tietää ettei tuhoja synny (ainakaan koko ajan).



Uskon, että tämä isompi lapsi saattaa myös hakea huomiota tempuillaan. Mutta eihän tuon ikäinen sitä tajua, että äiti antaa aikaa tässä kohdassa päivää, mutta ei toisessa. Eli vaikka saakin huomiota niin niissä tilanteissa joissa ei saa, lapsi hakee huomiota kuitenkin ja parhaiten se onnistuu kun tekee "tuhoja".



Meillä oli muuten yhden huoneen ovessa portti, sillä lapsilla ei ollut asiaa sinne tietokonepiuhojen vuoksi.



Ja joo, tieädn, että supertuho-lapsiakin on, oikeita Vaahteranmäen Eemeleitä. Toivottavasti teillä meno tasoittuu, kun lapsi alkaa leikkiä enemmän.



Onko teillä muuten millaisia leluja lapselle? Mitäs jos pitäisit osaa leluista piilossa ja nostaisit niitä silloin esille (esim. jo illalla valmiiksi) kun lapsi selvästi hakee huomiota.



Joka tapauksessa voimia tuohon vaiheeseen. Rasittavaa aikaa omalla tavalla, mutta koita silti nauttia lapsestasi ja tuosta(kin) kasvuvaiheesta! :)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/16 |
29.05.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Itselläni on 3 poikaa jotka oppineet kiipeilemään taaperoikäsenä, silti yksikään ei ole kiipeillyt ruokakaapeille.

Noin massiiviset sotkut selittyy vaan sillä että et ole vahtimassa lastasi.



6

Vierailija
12/16 |
29.05.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

tai yrittäisi selittää sille, koska niillä on vielä niin rajallinen ymmärrys. Teot ne ymmärtää paremmin. Mitäs jos laittaisit tytön siivoamaan jälkensä? Ei tietenkään kokonaan, mutta niin, että oppii?



Ja minä veisin jäähylle jo aikaisemmin, toisen kiellon jälkeen, AINA. Jos ei usko, niin selittelyt pois ja tyttö tilanteesta veks.



Entäs jos keksisitte tytölle jotain kivaa sallittua tutkimista? Kuulostaa aika uteliaalta ja tutkivaiselta pikkuiselta :))

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
13/16 |
29.05.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

hankkika tytön huoneen oveen lapsiportti, ettei pääsis hiiviskelemään. Laatikoihin ja kaappeihin lapsilukot, niitä ei edes tarvii kuin viikon kaks, kun lapsi huomaa, ettei kaapit avaudukaan kiinnostus niitä kohtaan loppuu.



Yritä vähentää mahdollisuuksia tehdä ikävyyksiä. Silloin ei tarvitse kieltää ja hermostua niin paljon ja jaksat paremmin olla kiva ja kiltti äiti :)

Vierailija
14/16 |
29.05.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

hankkika tytön huoneen oveen lapsiportti, ettei pääsis hiiviskelemään. Laatikoihin ja kaappeihin lapsilukot, niitä ei edes tarvii kuin viikon kaks, kun lapsi huomaa, ettei kaapit avaudukaan kiinnostus niitä kohtaan loppuu.

Yritä vähentää mahdollisuuksia tehdä ikävyyksiä. Silloin ei tarvitse kieltää ja hermostua niin paljon ja jaksat paremmin olla kiva ja kiltti äiti :)


sama tuli mieleen että joku hakanen oveen niin ei pääse teitä herättämättä makkarin ulkopuolelle. etkö pelkää tapaturmia kun kiipeilee? itse en uskaltaisi nukkua 2veen touhutessa. voimia ja toivottavasti saat apua. luulen että tuo liittyy mustasukkaisuuteen eli hakee huomiota keinolla millä hyvänsä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
15/16 |
29.05.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Itsellä kuopus nyt 2 v. ja meillä keittiön oviaukossa lapsiportti. Keittiö on kuitenkin kodin vaarallisin huone, ja halusin varmistaa, ettei tuo pallosalama pääse sinne yksin. Muutenkin mieti, missä säilytätä käsilaukkua jne. Jos lapsi tekee tuhojaan, niin rajaa aluetta (tavaroita lapsen ulottumattomiin).



Ja hanki palapelejä, leluja ja pelejä joista lapsi on oikeasti kiinnostunut.



Minä en uskaltaisi nukkua jos meidän 2 v. heräisi aikaisemmin kuin minä. Poika on vielä niin pieni, että vaatii jatkuvaa valvontaa.



Ja kyllä, minulla on ollut melkein sama tilanne, eli 2 v. ja vauva, mutta silloinkin elämän on pitänyt olla sellaista, että 2 v. ei ole päässyt tuhojaan tekemään. Ja omaa ajatus maailmaa helpotti ajatus siitä, että minulla oli kaksi pientä lasta (eikä se esikoinen siis mikään iso ollut vaikka isosisko olikin ;) .

Vierailija
16/16 |
29.05.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

mutta mua ihmetyttää, että miten 2v pääsee käsiksi ruokiin? Ja miksei sun laukku ole jossain lipaston päällä tai naulassa roikkumassa?



Meillä on kaks vilkasta poikaa, 3,5v ja juuri 2v täyttänyt, aikaansaapia toki, mutta kumpikaan ei ole koskaan tehnyt tuommoista tuhoa. Ruuat ja ruokatarvikkeet säilytetään meillä sellaisissa paikoissa, ettei niitä lapset pääse ottamaan itsekseen. Mun laukku on naulassa roikkumassa, eikä sinnekään ole koskaan ollut mitään syytä kiipeillä.



Ei 2v vielä ymmärrä miksi ei jotain saa tehdä. Järjestäkää se koti niin, että saa tehdä ja liikkua ilman että tekee tuhoja. Kyllä vika nyt löytyy peiliä katsomalla, 1v10kk ei oikeasti vaan vielä ymmärrä ja tottakai tutkii paikkoja.

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: kolme kahdeksan kolme