Mitä mieltä olette, kannattaako 33-vuotiaana aloitta 5-vuotista tutkintoa?

oot siitä kiinnostunu niin paljon

odottaa siihen saakka kun lapset ovat kouluikäisiä. Sittenkään et ole liian vanha. Itse tekisin niin. Ja olen tehnytkin. Opiskelen maisterin tutkintoa loppuun yhtä aikaa ammattitutkintoa opiskelevan lapseni kanssa.

Ja itse haluaisin jonkun muun ammatin kuin se mikä minulla on. Olen tällä hetkellä kotiäitinä.



Mutta go for it ap!

Sä olet vielä nuori mutta ei mun mielestä kyllä kannata odottaa että lapset ovat kouluikäisiä. Jos teidän taloudellinen tilanne kestää opiskelun niin siitä vaan. Itse opiskelen toista kertaa nyt 35-vuotiaana, lapsiakin on. Miehesi täytyisi tietysti olla samaa mieltä ja tukea sinua lastenhoidossa ym.



Toisaalta opiskelu on joustavampi kuin työelämä lasten ollessa pieniä - päivät saattavat olla lyhyitä, riippuen opiskelupaikasta, poissaoloista kun lapset sairastuvat) ei tarvitse lääkärintodistusta jne. Itselläni ainakin opiskelumotivaatio on korkea ja hommat tulee hoidettua.

Kiitos kannustuksesta! Olette tosiaan ihan mahtavia, koska vaikka en edes tunne teitä, tuntuu hyvältä kun joku vaan antaa siunauksensa.



En mä aio odottaa, koska voin kuitenkin edetä omaa vauhtiani noissa opinnoissa, jos tuntuu liian rankalta, niin hiljennän sitten tahtia, mutta 5 vuotta siihen menee vähintään. Viimeinen vuosi on käsittääkseni sellainen, että siinä ei voi sitten työtä tehdä sivussa.



Uusi elämä alkaa siis ensi syksynä!



ap

joten sikäli olisi aika kivaa jos pystyisit tekemään itsellesi sopivaa työtä eikä vain jotain hanttihommia...



Sinuna lähtisin opiskelemaan. Yksi kaverini teki niin, ja opiskeli ensinnäkin tehokkaasti ja paljon alle sen 5 vuotta mikä alansa normi on (ei siis ollut lääkäri tms.) ja toiseksi on ollut tosi tyytyväinen.

koska lapset on kohta -yllätys yllätys- isoja. huomaat että elämä muuttuu. sitten hiipii keski-ikä ja joooo, jotain järkevää tekemistäkin pitäisi keksiä. tuoreella tutkinolla pääset tuoreesti töihin myös ehkä! eikä tarvi samaa tahkoa kiertää eläkeikään asti.... plaah

valmistuessasi. Tietysti jonkinverran alakin vaikuttaa. Toisille aloille voit hyvin valmistua vaikka 40-vuotiaana, mutta toisilla aloilla aika ajaa nopeasti ohitse. Paitsi jos pystyt hyödyntämään uutta tutkintoa sillä alalla, jossa olet jo ollut.



Mä en esimerkiksi itse nyt enää lähtisi IT/myynti/markkinointialalle ollenkaan, olen 38v kohta. Sen sijaan olen kouluttautumassa sosiaalialalle, jossa on kova pula työntekijöistä, eikä (nais)työntekijöillä pieni perä, täyteläiset rinnat ja avoin olemus ole niin merkitsevää.

Sinulla on valmistuttuasi vielä noin 30 työvuotta edessäsi!

Pätee myös kaupalliselle alalle.

valmistuessasi. Tietysti jonkinverran alakin vaikuttaa. Toisille aloille voit hyvin valmistua vaikka 40-vuotiaana, mutta toisilla aloilla aika ajaa nopeasti ohitse. Paitsi jos pystyt hyödyntämään uutta tutkintoa sillä alalla, jossa olet jo ollut. Mä en esimerkiksi itse nyt enää lähtisi IT/myynti/markkinointialalle ollenkaan, olen 38v kohta. Sen sijaan olen kouluttautumassa sosiaalialalle, jossa on kova pula työntekijöistä, eikä (nais)työntekijöillä pieni perä, täyteläiset rinnat ja avoin olemus ole niin merkitsevää.

Vana sellainen, jossa voisin halutessani todennäköisesti toimia vielä eläkiän jälkeenkin aika vaivatta.



Kiitos teille ihanaiset!



ap

Meillä neljä lasta, joista kaksi alle kouluikäistä, ikää mulla 38 ja olen aloittamassa uudet opinnot, jotka kestävnevät perheellisenä 6-vuotta. Mutta sen jälkeen ei tartte olla työtön.



Ihan on kuule susta itsestäsi kiinni jaksatko vai etkö. Minä ainakin tiedän jaksavani, kun olen niin motivoitunut nyt vanhemmalla iällä opiskelemaan.

Mitä enemmän koulutusta sitä vaikeampaa saada töitä. Ikäsyrjintä alkaa 45-vuodesta. Revi siitä.



Kouluttautua kannattaa, mutta ei työelämää ja toimeentuloa ajatellen. Jos luet vaikka historiaa niin iästä voi olla jopa hyötyä. Opiskelet siis ihan vaan omaksi huviksesi.



Jos on pieniä lapsia, niin ne kannattaisi kyllä kasvattaa ensin ja huolehtia että niiden koulu menee hyvin, ennen kuin rupeaa omaan uuteen koulutukseen panostamaan. Kulutkin kasvavat kun lapset kasvaa.



Hirveää lasten kohtalolla leikkimistä on hoitaa osapäivätyötä, miestä, lapsia, kotia - ja sitten vielä jotain kokopäiväopiskelua. Minusta opiskelujen aika ei ole silloin kun lapset pieniä. Isompienkin lasten kanssa voi tulla jotain yllättävää.

Opiskelu kannattaa aina! ja jos itse sitä haluat ja olet motivoitunut niin ilman muuta!



M45

Perheellisen opiskeluprojekti on aina koko perheen projekti, minkä johdosta koko perheen tuki ja puolison suostumus tarvitaan. Viestistä tuli sellainen kuva, että tämä toteutuisi.



Mielestäni on väärin yhtäkkiä heittäytyä etukäteen neuvottelematta opiskelemaan jos sillä on vaikutusta perhe-elämään (kotitöiden teko, perheen menoihin osallistuminen, perheaika/lasten kanssa vietetty aika/parisuhdeaika jne). Jos opiskelu+kotitehtävät+osa-aikatyöt vievät yhteensä vaikkapa 15 tuntia vuorokaudesta, en suosittelisi

Hän se mua on potkinutkin miettimään omaa alaani ja tukee minua, se on ihanaa. Lisäksi hän onneksi pystyy takaamaan perheelle riittävän toimeentulon näinä opiskeluvuosina. Itse toivon, että voin joskus sitten korvata tämän hänelle ja että mies voisi jossain vaiheessa vähentää työtunteja tai vaikka lopettaa kokonaan, jos minä ansaitsen riittävästi. Ja kuten sanoin, nuo opinnot vievät vähintään viisi vuotta, mutta jos alkaa tuntua siltä, että aika käy tiukille, voin pidentää opiskeluaikaa. Opintoihin kuluu kuulemma suunnilleen 15 tuntia viikossa yhdeksänä kuukautena vuodessa.



ap

Tsemppiä opintoihin!

onnea opintoihin

Mitä enemmän koulutusta sitä vaikeampaa saada töitä. Ikäsyrjintä alkaa 45-vuodesta. Revi siitä.

Kouluttautua kannattaa, mutta ei työelämää ja toimeentuloa ajatellen. Jos luet vaikka historiaa niin iästä voi olla jopa hyötyä. Opiskelet siis ihan vaan omaksi huviksesi.

Jos on pieniä lapsia, niin ne kannattaisi kyllä kasvattaa ensin ja huolehtia että niiden koulu menee hyvin, ennen kuin rupeaa omaan uuteen koulutukseen panostamaan. Kulutkin kasvavat kun lapset kasvaa.

Hirveää lasten kohtalolla leikkimistä on hoitaa osapäivätyötä, miestä, lapsia, kotia - ja sitten vielä jotain kokopäiväopiskelua. Minusta opiskelujen aika ei ole silloin kun lapset pieniä. Isompienkin lasten kanssa voi tulla jotain yllättävää.

olen lasten ja perheen suhteen kanssasi samaa mieltä, mutta tuo ikäsyrjintä on puppua.

Minä valmistun 50-vuotiaana päteväksi aineenopettajaksi ja tiedän, että olen etusijalla moneen toimeen tai virkaan, koska minulla on 1) elämänkokemusta mm. äitinä 2) paljon opettajankokemusta 3 ) myös valtavasti muuta työkokemusta, josta on hyötyä työssä.

tämän ketjun aloittaja täällä? olisi kiva kuulla miten menee, koska nyt itse pähkäilen saman asian kanssa, tosin tutkinto 2 v ja olen 33.