Tutin kaytosta -milloin olette antaneet? Onko " valttamaton" tai parjaako ilman? Mita " ongelmia" tulee myohemmin, jos aloittaa tutin kayton?
Kommentit (13)
Meillä tyttö nyt 7,5 kk, eikä ole koskaan tuttia huolinut. Kovasti yritimme tuttia alussa tarjota, mutta kun ei niin ei. Sinänsä ihan hyvä, nyt ei tarvitse yöllä nousta laittamaan pudonnut tuttia suuhun. Eikä tarvitse sitten vanhempana " vierottaa" tutista pois.
Marju
Meillä molemmat lapset ovat olleet rintavauvoja. Esikoinen ei huolinut missään vaiheessa tuttia eikä sitä kyllä kovin yritetty tyrkyttääkään. Kuopuksella tuntui olevan paljon suurempi imemisentarve niin, että jo pari viikkoisena peukku etsiintyi suuhun. Jos hänkin olisi vaan lutsutellut sormiaan ja nyrkkejään, kuten pienillä usein on tapana, niin en varmaan olisi hänellekkään tuttia tarjonnut, mutta kun se oli aina tyylipuhtaasti se peukku siellä suussa niin ajattelin, että tutti on parempi vaihtoehto.
Kuten kaikissa vauvanhoitoratkaisuissa, myös tässä, on etukäteen kamalan vaikea ennustaa tuleeko tutista " ongelmaa" vai ei. Suurimmat ongelmat liittyvät yleensä tutista luopumiseen (olen kyllä kuullut myös, että tutin käyttö voi johtaa väärään imuotteeseen rinnalla), mutta voi olla, että vieroitus käykin helposti. Minusta tuttia on turha tyrkyttämällä tyrkyttää jos vauva ei sitä välttämättä tarvitse, mutta jos tuntuu, että vaihtoehtona on peukun imeskely niin tutti on parempi vaihtoehto.
Me aluksi ei tiedetty käyttääkö vai ei, mutta tultiin siihen lopputulokseen, että kun poika kumminkin syö ja kasvaa hyvin, niin imeköön välillä tuttiakin. Uskon, että parempi vaihtoehto, jos tutti rauhoittaa, verrattuna siihen, että rauhoitteluun menisi kaksinkertainen aika. Aiheuttaahan " stressi" aikuillekkin kaikenlaisia lieveoireita. Meidän kohdalla siis toimii, yöllä joskus joutuu tuttia laittamaan suuhun (ei läheskään joka yö), mutta mieluummin näin, kun että kanniskeltaisiin keskellä yötä. Huono puoli tietty sitten se vieroittaminen.
Tyttö pian 4kk ja ilman on pärjätty. Tissi on hyvin tarjolla, eikä peukkua tyttö ole alkanut imemään. Ajatuksena ihmetyttää hieman se, että opettaisin ensin jollekin ja sitten opettaisin pois samasta jutusta.
Mäkin olen lukenut, että tutti on pienempi paha peukkuun verrattuna. Tutista on helpompi sitten kai vierottaa, kun sen voi ottaa pois suusta, peukku taas matkaa mukana aina.
Imetin vuoden ja en käyttäny tuttia enkä pulloa. hyvin meni.
Poika imi jo synnytyslaitoksella niin, että meinasi äidin nännit irrota. Pojalla oli siis ihan hirmuinen tarve imeä ja heti kotona annettiin tutti. Oli tosi kätevä apu pikku hätiin. Ja tosiaan ei tarvinnut imettää ihan koko ajan. Ekat 4kk meni näin, mutta sitten tuli totaalinen stoppi. Poika ei enää suostu syömään tuttia eikä juomaan tuttipullosta.
Nykyisin (6kk) poika on ihan totaalisen kiinni minussa, kun kukaan muu ei pysty rauhoittamaan poikaa tietyn pisteen jälkeen - vain äitin tissi kelpaa! Yöllä sama juttu - tutti olisi kiva pistää välillä suuhun..
Pojalla tuli 5kk kohdalla hampaat alas ja siitä lähtien tutti on kelvannut toisinaan, mutta vain puruleluksi. :-(
Imetin aina kun tyttö " halusi" , joten tuttia ei tarvittu. Ei pullojakaan. Toivottavasti ei tarvita tämän seuraavan vauvankaan kanssa, sen näyttää aika!
Tutista tartee sit vieroittaa, pitkään käytettynä aiheuttaa purentaongelmia, saattaa haitata imemisotetta rinnasta ja täten hankaloittaa imetystä.
Lapset kehittävät usein tuttiin hyvin voimakkaan tunnesiteen ja siksi siitä luopuminen on niin vaikeaa. Pitäkää minua omituisena, mutta mielestäni on arveluttavaa, että ihminen kiintyy niin kovasti johonkin ESINEESEEN, että tarvitsee sitä saadakseen lohtua ja turvaa. Olen niponipo, tiedän, mutta olen tuttia vastaan.
Ensimmäiselle annettiin vasta n. 1 kk:n ikäisenä ja kesti muutaman kk, ennen kuin oppi pitämään sitä itse suussa. Siksi annettiin vasta tuon ikäisenä, koska halusin saada varmuuden siitä, että maitoa varmasti tulee ja imuhalut käytettiin rinnan imemiseen. Oli rinnalla n. 1 1/2 tunnin välein ja maitoa TODELLAKIN tuli. Ja tuli niin kauan runsaasti, kunnes lähempänä vuoden ikää lopetin imetyksen. Toiselle ja kolmannelle annettiin tutti ihan vastasyntyneenä. Maitoa tullut tällöinkin liikaa! Eli minulla ei ole maidon määrään vaikuttanut, vaikka olenkin heti vastasyntyneenä antanut tutin ja siis vauva käyttänyt tuttia imuhaluihinsa. Jos vauva on nälkäinen, ei tutti silloin kelpaa.
Vieroittamiseen sain hammaslääkäriltä sellaiset ohjeet, että kun tutista pääsee eroon 2 ikävuoteen mennessä, se ei vaikuta purentaan. Meillä tutti jäänyt siis pois 1v10kk ikäisenä ja TODELLA helposti. Heitetty linnunpoikasille tai hävinnyt. Muutaman kerran saattoivat kysellä sitä, mutta ei lainkaan itkua sen perään. Meillä lapsilla tosin rätit myös. 5 v. ei enää sitäkään kaipaa, mutta 4 v. saattaa joskus illalla kysyä sitä, jos ei sängyssä näy.
Olen huomannut, että n. 1 1/2 vuoden iässä tutista ja rätistä tulee yhtäkkiä todella tärkeitä. Aina pitäisi olla tutti suussa ja rätti kainalossa. Lapsellahan on n. vuoden iässä itsenäistymisvaihe ja 1 1/2 vuotiaana taas ollaan äidistä uudelleen riippuvaisia. Olen ajatellut, että rätti (miksei tuttikin) siirtymäobjektina tuo tällöin turvaa.
Tutista on ollut hyötyä, koska lapsemme eivät ole koskaan juurikaan nukahtaneet rinnalle ja se siis helpottanut nukahtamisessa. Ja automatkoilla, kaupassa ym. hiljaisuus tulee nopeasti tutin avulla. Meille hyötyä on kyllä ollut enemmän kuin haittaa.
Maito ei noussut ja poika oli koko ajan tissi suussa. Nyt on ikää 1v 1kk ja tutti on tärkeä. Joskus 8kk iässä tutti oli tarpeen vain nukahtaessa, nykyään niitä tutteja pitää olla ja monta! Kun poika levittelee niitä lattialle, sieltä sitten on hyvä noukkia niitä suuhun aina päivän mittaan. Pyrin kuitenkin päivisin laittaan tutteja piiloon, että imis van kun on todellinen tarve (heh heh). No siis kun menee nukkumaan tai kiukuttaa.
Ei kai se ihan niin mene, että lapsi kiintyy ESINEESEEN, kuten joku asian ilmaisi ihmetellen. Toisilla ilmenee suurempaa imemisen tarvetta ja sitä on sitten helppo ja mielestäni järkevämpi tyydyttää tutilla. Siitä pääsee aina helpommin eroon kuin peukalosta. Eikä kai tissin pitäminen huvituttinakaan ole kovin hyvä asia, jos sitä tissiä sitten imetään yhtenään. Kärsii ne hampaat varmaan siitäkin, kun jatkuvasti on happohyökkäys päällä. Siis jos niitä hampeja on.
Paasaus ei ollut tarkoitukseni. Omasta kokemuksesta vaan tiedän, että imemisen tarve voi olla tosi kova joillakin ja tutti on siihen oiva apu.
Vähenee jo neljästä kuukaudesta eteenpäin. N. kahdeksan kuukauden paikkeilla alkaa lapsella kehittyä kiintymyssuhde tuttiin, jos hän sellaista syö. Meillä tytär 9kk, joka ei ole " roikkunut tississä kiinni" enää momeen kuukauteen, lohtu tulee äidin tai isän sylistä, toisen ihmisen kosketuksesta. Olen seurannut läheltä tuttilapsia, joille ei itkuun kelpaa vanhempien syli, vain tutti helpottaa. Mitä se sitten tarkoittaa?
Pullolapsillehan se imutarve on isompi, ja silloin tarvii enempi sitä huvituttia, kun pullosta saa nopeammin maidon yleensä..
Ja jos menee peukku verille imuttelusta, nin parempi antaa tuttia.
Meillä eka lapsemme söi satunnaisesti mm. vaipanvaihdon yhteydessä (jotta olisi hiljaa) alusta asti, ja sitten jostain puolivuotiaasta enempikin, ja koko aika muuttunut tärkeämmäksi. Nyt 2v tulossa ja eroon pitäisi päästä, mutta kun se on maailman tärkein asia, jota ilman ei tule uni...Eli se on se ongelma, mikä tutista tulee (ja tietty niitä pitää aina muistaa ottaa mukaan ja pestäkin).
Toinen lapsemme ei osaa edes (3vk ja risat) pullosta juoda, eikä ole annettu tuttia, eikä annetakaan ellei tosiaan sormet mene verille asti. Ei ole niin kärsimätön ja vaativa luonnekaan, joten pärjätään ainakin vielä ilmankin tuttilohtua. Kauppakeskuksissa joskus on tutti " pelastanut" kyllä, kun on ollut pakko saada ruoat ostettua ja vauva alkanut huutaa kovasti, tutilla on saatu rauhoitettua, jotta päästään kassasta läpi edes. Mutta se on se meidän " kaikki heti nyt" -lapsemme, ei kaikki ole samanlaisia vaativia, jotkut tyytyy ja itkee vähempi, hiljaisemmalla volyymilla, ja rauhoittuu pelkästä sylistäkin, selvä ero meidänkin lapsillamme siis keskenään alusta asti. :)