Paloi hihat!
Tuttuun yhden lapsen äitiin. Hänellä on yksi 9-vuotias lapsi, joka ei edes sairasta koskaan. Miehellä 6 tunnin työpäivät ja mm. kolmen kuukauden kesäloma, kolmen viikon joululoma jne.
Minulla on kaksi lasta, joista toinen kroonisesti sairas ja valvottaa PALJON, mies yrittäjä, joka tekee myös työmatkoja.
Nyt oltiin juuri kolme viikkoa kipeinä, minä ja lapset eli valvoin taas melkein koko ajan ja olin itse kovassa kuumeessa.
Ja mitä tekee tää äiti, kun vihdoin horjuvin polvin pääsin täältä ihmisten ilmoille! Selittää suut silmät täyteen, kuinka rankkaa hänellä on, kuinka hän kaipaa omaa aikaa, kuinka hän vaalii yöuntaan, kun hän joutui niin kamalasti valvomaan lapsen kanssa (kun tämä oli vauva 9 vuotta sitten), kuinka hän ei osaa nukkuakaan missään jne. jne. jne. jne. jne. Loputtomiin tätä ruikutusta!
Kommentit (5)
Ei sitä voi vähätellä tai verrata omaan elämään.
Kuuntele enemmän, älä vertaile itseesi.
Yleensäkin pitäisi enemmän keskittyä siihen toisen kertomaan, eikä heti nostaa omia ajatuksia tai kokemuksia pintaan.
Todellinen kuuleminen on taitolaji.
että _minä_ en asioistani paasannut tuntia pää punaisena.
ap
jotakin tuttavaa?
Eikö ihmisten välisessä kanssakäymisessä voi noudattaa alkeellisia käytöstapoja??
aivan kuin anoppi itkee köyhyyttään ja kurjuuttaan kun on lapsena pitänyt tehdä työtä ja ollut kurja lapsuus.
Nyt on kaikki hyvin. Terveyttä, omaisuutta (velaton talo, osakkeita, mökkiä, hyvät eläkkeet), lapset tulevat toimeen omillaan...
Mutta itkettää vaan miten HÄNELLÄ on aina kaikki ollut kurjaa ja kipeää.
Yhtään ei arvosta esim. yh-äitiäni, joka yksin hoitanut monta lasta ja käynyt aina töissä ja hankkinut lapsilleen opiskelua varten rahat. Miehensä alkoholisti, josta tajusi ottaa eron.
Kun jotkut näkevät vaan itsensä. Suurin osa todennäköisesti.
Jos sinäkin puhut 2 lapsesta, niin jollain on aina enemmän ja useampi pitkäaikaissairas. Nykyään tuntuukin olevan niin että kaikilla on joku lääkitys tai diagnoosi.
Sulla sun ongelmat on tärkeämmät ja sille sen ongelmat. Eikös se nyt ole aika ymmärrettävää ja itse asiassa juuri niin kuin asian kuuluukin olla?