Miks helvetissä mun pitää olla tällanen (ov)?!

syitä siihen, että oireilet noin?

ja sen jälkeen käyt ostamassa itsellesi housut, jotka ei kiristä.

että olet hyvä juuri tuollaisena. Täyd ellinen et voi kuitenkaan olla,miksi et rakasta itseäsi? Sinun täytyy pitää itsestäsi huolta, nukkua tarpeeksi, opetella sanomaan ei asioille, jotka eivät sinulle sovi.



Tiedätkö mitä tarvitset jaksaaksesi?

Mä tunnen sympatiaa sua kohtaan, koska itsekin oon tuskaillut vuosia omien sisäisten ongelmien kanssa - ja se tunne on tuttu, että miksi ihmeessä oon tällainen ja miksi muuttuminen on niin hiton vaikeeta. Kun luin sun viestin mulle tuli mieleen monia asioita, jotka on tukenu mua. Valitsin seuraavat linkit huolella sua varten.

Toivon vilpittömästi, että joku näistä sivuista, tv-ohjelmista jne. vois tukea sua tai tuoda jotain uutta. Tutustu avoimella mielellä, jos vaan mahdollista :)



http://www.fathersloveletter.com/Finnish/#4

http://www.sinuntahtesi.com/rakkaus.html

http://www.healingrooms.fi/?sid=100

www.opiskelijat.fi

"KATUPAIMEN": http://www.tv7.fi/vod/categories.html?id=572

Hyvä tuntematon ystäväni! Taivaan ISÄ rakastaa sua ja voi vapauttaa myös sinut. Näin uskon. Kristus kärsii sun kanssa, vaikka et sitä häntä tuntiskaan vielä. Etsi ja jaksa vielä!

http://www.fathersloveletter.com/Finnish/#4

http://www.whoisjesus-really.com/finnish/you.htm

Eli, kyllä mulla on lapsia. Pari tyttöä ja poika. Mieskin on ollut sama sen 20vuotta.



Terapiassa en ole koskaan ollut. Monta kertaa toki harkinnut mutta tää olo yleensä helpottaa, kun kovin stressikin ja saa taas nukkua kunnolla. Tiedän, että olen perfektionisti ylisuorittaja ja siksi ajaudun mm. tähän totaaliväsymykseen aina välillä. Tuon syömishäiriönkin kanssa pärjään, vaikka eihän se normaalia ole. Jotenkin vaan tuntuu, että en siitä enää kokonaan toivu, koska se on ollut mulla yli puolet elämästäni.



Linkeistäkin kiitän! Tosin en tiedä onko niistä mulle apua, koska olen ihan uskossa (olen uskovasta kodista) mutta se ei ole mua koskaan auttanut tässä asiassa.



ap

että LAPSESI OTTAVAT SUSTA MALLIA! kyllä ne tajuaa mitä sulle tapahtuu vaikka et sitä niille suoraan näytä! haluatko tytöillesi saman kohtalon?



mene terapiaan! et vaan voi jatkaa noin ja turhaan esität säälittävää mammaa! ota itseäsi niskasta kiinni ja potku persuksille! aikuinen ihminen!!! TERAPIAAN MARS!!!!!



jos kerran ole perfktionisti niin et voi olla noin lapsellinen ja antaa vaan periksi tai vähätellä asiaa...!

Eihän munkaan äidillä sitä ole ollut. Omani sai alkusysäyksen siitä, että yläkoulussa kaverit huomauttivat paksuista reisistä. Päätin vähän laihduttaa mutta sille tielle jäin. Kyllä siihen kuitenkin jotain muutakin vaaditaan kuin kavereiden huomauttelu, esim. mulla juuri nämä luonteenpiirteet. Molemmat tyttäret on ainakin niin huithapeleita, että tuskin tähän sairauteen sairastuvat. Mistä olen siis tosi onnellinen, että olen saanut heistä kasvatettua ei-stressaavia, vaikka itse olen täysin vastakohta. Sen eteen on tietty tarvinnut tehdä työtä. Ja tytöt tosiaan on jo murkkuiässä.



Ja enkä mä tällä aloituksella mitään sääliä hakenut. Kunhan otti päähän. Itse asiassa kukaan ei tiedä koko asiasta enkä halua, että kukaan tuttu koskaan saa tietääkään. Mieheni tosin varmaaan tietää mutta eipä tästä koskaan sen enempiä puhuttu ole. Joskus saattaa huomauttaa, että voisin syödä ja nukkuä vähän enempi, niin varmaan jaksaisi paremmin.



Se nyt vaan on niin, että mun tapauksessa potku perseelle ja niskasta kiinni ottaminen ei lähetä mua kauppaan ostamaan niitä uusia, isompia housuja. Päinvastoin!

ottavat susta mallia ja näkevät, että et voi hyvin sitten reagoivat siihen.. jollakin tavalla! älä osta niitä isompia housuja vaan mene terapiaan!!! kerro paljonko painat ja pituus?

jos päästät itsesi liian väsyneeksi tms, älä päästä oloasi niin pahaksi, että se lietsoo syömisongelmaa. Syömisongelma on sinussa loppuikäsi, se ei katoa mihinkään. Mutta voit oppia tekemään korjaavia tekoja ennenkuin olosi muuttuu huonoksi.

jos päästät itsesi liian väsyneeksi tms, älä päästä oloasi niin pahaksi, että se lietsoo syömisongelmaa. Syömisongelma on sinussa loppuikäsi, se ei katoa mihinkään. Mutta voit oppia tekemään korjaavia tekoja ennenkuin olosi muuttuu huonoksi.

Tämä on tosiaan mun tapauksessa aika oleellista. Joskus vaan tuntuu, että on pakko saada kaikki työt ja hommat tehtyä, vaikka tajuaakin jo olevansa ihan loppu.

Olen 173cm ja painan tällä hetkellä 57-58kg. Tällä ololla vaaka ei ole ihan paras juttu mulle eli vältän punnitusta...