odotanko parisuhteelta mahdottomia? erotako?
Siis kun inhottaa, että mies ei minua varten halua näyttää hyvältä. Ei halua käydä parturissa tai ostaa vaatteita. Olen monesti sanonut parturista mutta ei mene. Ei koe sitä tärkeäksi. En kehtaa liikkua kohta missään hänen kanssaa. Ei myös muutenkaan ole komea. Ja joo joo...olen hänet valinnut. Mutta oli eka suhteeni ja olin nuori. Huomaan kuitenkin katsovani komeita miehiä ja itse yritän näyttää sisstiltä. Voihan olla että en koskaan parempaa saisi.Mutta eihän se saisi olla pääasia. Mutta mies on välillä todella hankala luonnekin. Ei osaa riidellä vaan se menee mököttämiseksi,kiroiluksi,huutamisesksi ja huomionhakuisuudeksi ja toisen solvaamiseksi. Olen vain kyllästynyt. Mitään himoa en tunne eikä meillä läheisyyttä olekaan. Emme paljoa puhu edes toisillemme. Olemme kavereita vaan. Olemme yhdessä koska meillä on kaksi alle kouluikäistä lasta. Mutta mietin että heitänkö elämäni hukkaan? Elänkö vain lasten kautta? Minulla todettiin syvä masennus ja sitä ennen ja sen jälkeen olen miettinyt paljon suhdettamme. Meillä on paljon ollut kompurointia tässä. Kuitenkin olemme jatkaneet. Ei ole ollut helppoa. En ole kenenkään toisen kanssa ollut. Ja en tiedä miten erilaista se olisi ja kaduttaisiko sitten.Tuntuu että ei osaa rakastaa ja ei ole kokenut suurta rakkautta.
Kommentit (14)
puhut ihan kun mun suhteesta.mä pidän huolta itsestäni ja lapsista,lenkkeillään ja käydään leikkipuistossa.raskauksista on jäänyt ylikiloja mutta laihdutan ne pois,ei tulis mieleenkään jäädä ylipainoseks koska se ei ole terveellistä.mies taas ei käy parturissa,ei osta uusia vaatteita vaan samoissa lumpuissa kulkee vuoskaudet,ei katso mitä syö ja lopputulos onkin se että ylipainoa on eikä tee mitään sen poissaamiseks.vaikka olis helppoa kun mä patistelen.mut ei.kaukosäädin ja sohvalla makaaminen on sille elämän tärkeimmät asiat.kyllä ihmisen kuuluu pitää huolta ulkonäöstään oman itsensäkin vuoksi,ihminen voi sillon paljon paremmin!
Kulissiliittoa? Vai katsotteko vain hetki kerrallaan? Vai aiotteko olla loppuelämän yhdessä?
t:ap
Ja miehet on sikoja kun jättää naisen reilun ylipainon takia.
ei kait edelliset sen painon takia ollut jättämässä van sen ärsyttävän elämäntavan, josta tuo paino kumpuaa
vaan tietty epäsiisteys ja ei itsestä huolehtiminen ja jos asiasta huomauttaa niin toinen saa kilarit. Ei huomioi toista.
ap
vaan tietty epäsiisteys ja ei itsestä huolehtiminen ja jos asiasta huomauttaa niin toinen saa kilarit. Ei huomioi toista.
ap
Ap, kirjoitat vähän kuin sivuseikkana, että sinulla todettiin syvä masennus (vaikea? keskivaikea?) ja olet sitä ennen ja sen jälkeen miettinyt suhdettanne. Minkä jälkeen? Masennuksen toteamisen vai sen hoidon ja sairaudesta toipumisen jälkeen?
Kuka ja miten määritteli masennuksesi syväksi, millaista hoitoa saat/ sait? Oletko työkykyinen? "Masennusdiagnooseja" heitellään nykyään aika huolettomasti, mutta se on oikeasti vakava sairaus, joka vaatii hoitoa.
Masennus ei parane eroamalla miehestä mutta saattaa vaikuttaa toivottomuuden tunteeseen parisuhteessa.
mutta kyllä minä huolehdin mieheni siisteydestä ja muodikkuudesta lähes samalla efortilla kuin lastemmekin suhteen. Siis: ostamme yhdessä vaatteet, minä ehdottelen ja kommentoin, mies päättää, minä ehkä saan kallistaa vaakaa vähän. Varaan parturit, katson että aamulla on päällä puhtaat ja hajuttomat vaatteet, komennan lankkaamaan kenkänsä.
Meidä ero on siinä, että mies tahtoo olla siisti ja huoliteltu, muttei oikein osaa eikä aina huomaa kaikkea. Teen asian kuin minkä tahansa kotityön, mutta rakastan miestä kyllä paljon, kuten hänkin minua. Omat vaatteeni ostan kyllä itsekseni, mies ei jaksa luuhata mun rättikaupoilla vaan katoaa jonnekin ja on enemmän haitaksi.
jos ei ole kiinnostunut mistään, ei halua tavata ihmisiä, ei ole kiinnostunut ulkoisesta olemuksestaan ja kaikki vaan vituttaa ja käyttäytyy toisinaan aggressiivisesti, niin siinäpä on aika monta merkkiä masennuksesta. Miehesi tarvitsee apua, mutta jos ei ole sitä valmis vastaanottamaan, niin sinä et pysty häntä yksin auttamaan. Ehdottaisin asumuseroa lapsien vuoksi, jotta voisit elää heidän kanssaan tasapainoista elämää.
Tosin lievempänä. Syön edelleen lääkkeitä ja käyn juttelemassa. Eroa olen miettinyt oikeastaan suhteemme melkein alusta asti, koska olemme niin erilaiset ja sen takia otamme rajusti yhteen kun pinna menee yli. Olen myös ajautunut pettämään ja senkin takia mietin eroa, koska eihän se ole oikein että aina pettäisin. Ihastun helposti. Tai ehkä se on vähän vaikeutunut vanhemmiten.
Lääkäri määritteli masennuksen syväksi koska olin psykoottinen. Olin myös sitä ennen hakeutunut hoitoon itse hankalan elämäntilanteen takia, koska ihastuin tulisesti toiseen. Tämä toinen ei ihastunut kuitenkaan minuun. Hain apua mutta jätin terapiat ym. kesken. lopetin myös lääkkeet. Mitä tarkoitat että saattaa vaikuttaa toivottomuuden tunteeseen parisuhteessa?
Myös lähipiirini esim. äitini on sanonut ja vihjaillut että ansaitsisin paremman miehen. Mutta äiti tietenkin on puolueellinen.
ap
Voi olla, että aluksi on rankempaa, mutta kunhan saat elämän rullaamaan ilman miestä, sinulle avautuu varmasti aivan uudenlainen maailma. En näe tuollaisen suhteen jatkamisessa mitään järkeä. Jos haluat elämältäsi muuta, nyt on aika toimia sillä tänään voi olla loppuelämäsi viimeinen päivä. Kuulostaa kliseeltä, mutta niin se vaan menee. Yhtään päivää et voi enää elää uudestaan, joten kannattaa tehdä elämästä sen näköistä että juuri sinä haluat sitä elää :)
Vaikuttaa siltä, että suhteenne ennemminkin lisää masennustasi eikä suinkaan toimi voimavarana elämässäsi. Lähde ja aloita uusi elämä.
mun mielestä ois parempi erota.Mulla oli aikoinaan vähän vastaavanlainen tilanne (en ollut kyllä naimisissa, mutta lapsi oli tämän miehen kanssa) ja siinä vaiheessa, kun huomasin, että rupesin inhoamaan hänen kosketustaan, en arvostanut häntä pätkääkään ja rupesin miettimään, että mitä ihmettä olen aikoinaan hänessä nähnyt, niin lopetin suhteen.Olin muutaman vuoden yksin mutta sitten löysin ihanan miehen, nykyisen aviomieheni, eikä kertaakaan ole tullut tässä suhteessa samanmoisia ajatuksia ja yhdessä ollaan oltu jo vuosikymmen :)