Toinen lapsi olisi kiva, mutta pääni ei kestä itkua

kirkkaalta taivaalta ja samantien aina lähdetty lääkäriin. Sieltä saa hyvät kipulääkkeet ja antibiootit.

Itketkö itse koskaan?

odota että ensimmäinen on isompi ja nukkuu hyvin.

Kun vauva oli aivan pieni, itkin lähes joka päivä.. välillä ihan hysteerisesti. Nykyään harvemmin (lapsi reilu 1v), mutta viimeksi viime yönä olin ihan epätoivoinen ja itkeä pillitin omassa sängyssä kun vauva oli niin surkeana...



Nyt on nuhainen. Kiipeilee sohvalla ja katsoo tyytyväisenä muumeja. Mutta pelkästään ensi yön odottaminen saa minut itkuiseksi ja stressaantuneeksi.





ap

Minunkin olisi pitänyt melkein toinen jättää tekemättä. Omalla kohdalla suurin ongelma on se että vauvan kanssa yöunet jäävät väliin. Jos joudun liian pitkään olemaan liian vähillä unilla, melkein sekoan. Enkä liioittele yhtään.



Toisen kyllä tein ja vauva on nyt 8kk. On kyllä ollut todella rankkaa. Vauva on muutoin luonteeltaan helpompi kuin esikoinen mutta nukkuminen on vielä huonompaa kuin esikoisella. Ei ole lataamoon joutuminen ollut kovin kaukana paikoitellen. Enkä liioittele nytkään. Onneksi mies jakaa yövalvomisia ja joskus äitini tulee hätiin.



Rakastan molempia lapsiani yli kaiken mutta kyllä on moneen kertaan viimeisen 8 kk:n aikana tullut mieleen, että miksi hullussa lähdin tähän vielä toisen kerran. Toisaalta eihän nuo nyt loputtomiin heräile öisin. Että sitä odotellessa...

Minä koin myös vauvan ensimmäisen vuoden tosi raskaaksi. Vaikka vauva ei itkenyt ihan älyttömästi, kuitenkin lievä koliikki, satunnaiset sairastelut, ajoittaiset yölliset itkeskelyt yms. saivat minut ahdistuneeksi ja itkuiseksi. Myös oman ajan puute ahdisti, mutten kuitenkaan osannut lähteä vauvan luota pois.



Ajattelin, että haluan lapselle sisaruksen, mutta en kestä toista vauva-aikaa.



Nyt kun esikoinen on kolme ja on saanut uutta perspektiiviä vauva-aikaan, iski se kunnon vauvakuumekin. Toista odotellaan ja uskon, että osaan tällä kertaa olla rennompi ja etenkin että osaan ja uskallan ajoissa pyytää apua, jos sitä tarvitsen. En väitä, että sinänsä osaisin tehdä mitään paremmin, mutta luulen, että oma suhtautuminen asioihin tulee olemaan rennompaa ja osaa myös paremmin nähdä sen tulevaisuuden, että mitä ihanaa siitä seuraa, kun jaksaa vaan tuon ekan vuoden taistella. Mullä ainakin kävi niin, että vähän isomman lapsen kanssa kaikki sairastelut, uhmat yms. on ollut helpompi kestää, koska lapsi osaa jo kertoa ja ymmärtää mitä hänelle sanotaan.

älä tee toista lasta vielä, kun olet epävarma, vaan odottele hetki, josko mieli vielä muuttuisi.

Kokeile karibialaista tyyliä. Rento suhtautuminen vauvan hermostuneisuuteen auttaa usein pitämään itkun aisoissa. Jos vauvasi aistii, ettet ole ahdistunut, hän rauhoittuu helpommin. Kohautat hartioitasi, hymyilet vähän ja sanot "Ei huolen häivää vauva!"



Mitä vauva itku oikeastaan on? Niille, jotka antavat vauvan itkeä, itkulla ei ole merkitystä. Mutta itse asiassa vauva yrittää viestiä jotain. Hän yrittää epätoivoisesti tehdä tarpeensa tiettäväksi.



Tapasi vastata itkuun on myös tapasi viestiä.

Itku on suunniteltu herättämään vastaus vanhemmissa.



Kiinnittyneelle vanhemmalle itku edustaa tarvetta. Itku ei lopu, ennenkuin tarve täytetään.





Lapsi voi itkeä tunnista toiseen eikä silti unohda itkemisen kykyään. Sen sijaan vauva menettää itkunsa motivaation ja samalla jotain muutakin arvokasta. Kun kukaan ei vastaa vauvan itkuun, hänellä on kaksi mahdollisuutta: hän voi itkeä entistä kovemmalla äänellä ja tuottaa entistä häiritsevämmän signaalin siinä toivossa, että joku kuuntelisi; tai hän voi luovuttaa ja tulla "kiltiksi vauvaksi", joka ei ole häiriöksi kenellekkään.



Mieti, miltä sinusta tuntuisi, jos sinulla olisi jokin tarve ja olisit parhaasi mukaan yrittänyt tehdä sen tiettäväksi, mutta kukaan ei kuuntelisi. Silloin tulisit vihaiseksi. Tuntisit itsesi voimattomaksi ja mitättömäksi, ja uskoisit, ettei kukaan välitä sinusta, koska tarpeillasi ei ole kenellekkään väliä.



Se mikä loppuu, kun lapsi jätetään huutamaan, on luottamus: luottamus hänen omaan viestintäkykyynsä ja luottamus hoivanantajien reagointiin.



Kun lapsi jätetään itkemään itkunsa loppuun, myös vanhemmilta loppuu jotain. He menettävät herkkyytensä. Sinua ehkä neuvotaan, että sinun on kovetettava sydämesi vauvan itkulta, ja ehkä ehdotetaan jopa, että sinun pitäisi tehdä tämä vauvasi parhaaksi. Tämä on väärin. Jos tietoisesti pyrit tekemään itsestäsi epäherkän vauvasi signaaleille ja tukahduttamaan vaistomaiset reaktiosi, toimit omaa biologista rakennettasi vastaan. On kyllä totta, että itkeminen lakkaa lopulta häiritsemästä sinua, mutta tällä on vakavat seuraukset vanhemmuutesi kannalta. Menetät luottamuksen vauvasi signaaleihin, ja menetät kykysi ymmärtää vauvasi primitiivistä kieltä. Tämä on seuraus, jos vanhemmat suhtautuvat itkuun hallintakysymyksenä pikemminkin kuin viestintävälineenä.



Tieteen tuloksia



-Vauvan itkettäminen ei perustu tosiasioihin-

Tutkimusten mukaan itkemään jätetyt vauvat eivät useimmissa tapauksissa vähennä itkemistään, mutta kylläkin useimmiten alkavat itkeä häiritsevämmällä tavalla, takertuvat vanhempiinsa ja saavuttavat hitaammin itsenäisyyden.



Vauvan itku ei ole samanlaista alusta loppuun. Jos piirtäisit siitä käyrän, se olisi nouseva. Jos vauvan itku kuitenkin jatkuu, koska kukaan ei ole kuunnellut eikä vastannut, siitä tulee yhä häiritsevämpää, kunnes vauva ylittää käyrän huippukohdan ja vaiheen, jossa itkulla on hoivanantajiin positiivinen vaikutus. Tämän jälkeen itku herättää välttämisreaktion, ja hoivanantajan on vastustettava haluaan päästä pois tämän parkuvan olennon läheisyydestä. Jos vauva ei vieläkään saa, mitä tarvitsee, itku siirtyy raivovaiheeseen. Hoivanantaja on vihainen, koska vauvan rauhoittaminen on niin vaikeaa ja vauva on vihainen, koska ei ole saanut itkulleen odottamaansa vastausta. Yksi syy reagoida nopeasti vauvan itkuihin on, että näin vauva pysyy itkukäyrän kiinnittymistä tukevassa vaiheessa, siis vaiheessa, jossa vauvojen itku on miellyttävämpää kuunneltavaa.



EI OLE SINUN SYYSI, ETTÄ VAUVASI ITKEE

Älä ajattele, että olisi sinun vikasi, jos sinulla on paljon itkevä vauva. Jos teet parhaasi vastataksesi herkkävaistoisesti vauvasi itkuihin, muttei aina onnistu rauhoittamaan vauvaasi, älä ajattele, että äitiydessäsi olisi jotain vikaa. Sinun ei tarvitse saada vauvasi itkua loppumaan. Tee vain parhaasi varmistaaksesi, ettei itkuun liity fyysistä syytä ja sitten kokeile erilaisia rauhoittumistapoja. Joskus ehkä tunnet kokeilleesi jo kaikkea, etkä vieläkään tiedä, miksi vauva itkee. Joskus vauvasikaan ei tiedä. Jos olet jo tehnyt kaiken voitavasi selvittääksesi, miksi vauvasi itkee, tarjoa rakastava syli, rintasi ja olkasi vauvan nojata, jottei hänen tarvitse jäädä yksin itkemään. Loppu on kiinni vauvastasi.



(Kiintymysvanhemmuuden kirja - Onnellisen vauvan hoito-opas, kirjoittaneet William Sears & Martha Sears)