Oikea määrä harrastuksia 3- vuotiaalle?ov

Jos tää ei ole vitsi, niin apua! Ei 3-vuotias pk:ssä hoidossa oleva tarvitse YHTÄÄN harrastusta. Jos on hyperaktiivisuutta niin perheen kanssa ulos leikkimään ja ulkoilemaa, mars!

jos päivät on jo päiväkodissa.



Onko käynyt mielessä, että se hyperaktiivisuus johtuisikin siitä, että on koko päivän ollut niin paljon vilinää ja vilskettä? Ehkä illat oliskin syytä kertakaikkiaan rauhoittaa....

0.



Anna sen lapsen oppia olemaan rauhassakin.

mun mielestä kanssa kuulostaa siltä, että lapsi on enemmän väsynyt kuin tekemisen puutteessa.



Jos lapsi on kuitenkin täydet päivät 7+ kaikkina päivinä, niin mun mielestä ihan max yksi säännöllinen harrastus arkipäivinä. Viikonloppuna sitten voi käydä vielä vaikka uimassa tms.

Olisin iltaisin perheen kesken pihalla potkimassa palloa, hiihtämässä, uimahallissa jne. normaalia useammin, jos vaatii aktiviteetteja.



Hyperaktiivisuus voi johtua myös siitä että päivät pk:ssa tekee levottomiksi. Kaipaisi rauhoittumista.



Tämä vaan minun mielipide ja kokemus.

jos päivät on jo päiväkodissa. Onko käynyt mielessä, että se hyperaktiivisuus johtuisikin siitä, että on koko päivän ollut niin paljon vilinää ja vilskettä? Ehkä illat oliskin syytä kertakaikkiaan rauhoittaa....

Se hyperaktiivisuus ei todellakaan tilannetta paranna - lapsen kannalta ainakaan, saattaa toki mennä niin piippuun, ettei jaksa enää vaan sammuu illalla mukavasti, muttei ole lapsen kehityksen kannalta mukavaa.

Ei todellakaan 3 v:lle illaksi mitään harrastuksia!

jos päivät on jo päiväkodissa. Onko käynyt mielessä, että se hyperaktiivisuus johtuisikin siitä, että on koko päivän ollut niin paljon vilinää ja vilskettä? Ehkä illat oliskin syytä kertakaikkiaan rauhoittaa....

omat aloitti noin 4-vuotiaina satubaletin. 1 tunti viikossa (viikonloppuna).

Yhtään tämän enempää en olisi alle kouluikäiselle harrastuksia tuupannut.

syksyllä 3,5-vuotias tyttö, joka on myös vilkas ja sosiaalisesti innokas, on pakko viedä johonkin harrastukseen vähän tuulettumaan ;) Aloitetaan kaksi harrastusta, toinen on tanssiharrastus kerran viikossa ja toinen on liikuntaleikkikoulu. Luulen, että se on meidän lapselle oikea määrä ainakin näin alkuun.



Mutta riippuu tietenkin lapsesta... esimerkiksi kuopuksemme on toista maata ja tuskin kaipaa mitään menevää harrastusta vielä tuossa iässä.

rauhaa ja lepoa ja hiljaisuutta iltaisin.



Ja omaehtoista leikkiä.



Se on lapsuutta.

Jos lapsi itse haluaa mennä vaikka satubalettiin ja uimaan äidin/isän kanssa niin ei kai se ole pois lapsuudesta? Se on eri asia, jos lapsi ei selvästikään tykkää harrastuksesta tai väsyy siitä. Ja noin pienillehän on paljon harrastusmahdollisuuksia, joissa tehdään yhdessä kivaa vanhempi-lapsi meiningillä.

Tarviiko niin pienellä vielä olla harrastuksia?

Jos on perheen ainoa lapsi, voi tuon ikäisellä olla jo kovakin tarve "ihan oikeaan tekemiseen" siinä missä sisarusten keskellä kasvavalle lapselle riittää leikki.



Päiväkodin lisäksi varsinainen harrastus tuntuu kuitenkin liialliselta ja itsekin kallistuisin enemmänkin perheen omaan relaamiseen, ihan vaikka jutteluun tai ruuanlaittoon. Mutta miksei myös uimahalli-, leikkipuisto-, luonto- tai pyöräilyretkiin yhdessä, jos lapsi on kertakaikkisen aktiviteetinpuutteinen.



Meillekin tulee aina illalla alakerran poika pariksi tunniksi ilmeisesti ihan vaan siksi, että on leikkiseuraa vailla. On ainoa lapsi ja saa kyllä vanhemmiltaan huomiota, eikä tosiaankaan itselleni ole mitenkään vaivaksi, mutta hänestä huomaa, että kavereiden kanssa puuhaaminen on tärkeää. Musta on kiva, että tulee meille leikkimään, eikä häntä sysätä nelivuotiaana harrastamaan, kun ei ole itse harrastamista halunnut, vaan ihan seuraa vaan.

Ei todellakaan yhtään harrastusta noin pienelle päiväkodin lisäksi! Rauhoitatte illat ja olette ihan vaan arkisesti kotosalla. Ulkoilu vanhempien kanssa riittää jos tuntuu että seinät tulevat vastaan.

Jos lapsi itse haluaa mennä vaikka satubalettiin ja uimaan äidin/isän kanssa niin ei kai se ole pois lapsuudesta? Se on eri asia, jos lapsi ei selvästikään tykkää harrastuksesta tai väsyy siitä. Ja noin pienillehän on paljon harrastusmahdollisuuksia, joissa tehdään yhdessä kivaa vanhempi-lapsi meiningillä.

Jos lapsi on aktiivinen iltaisin, niin olkaa sen kanssa, leikkikää, lukekaa, viettäkää aikaa, löhöilkää, jutelkaa. Kutsukaa kavereiden lapsia leikkikylään, menkää itse.

Kun olette lapsenne kanssa, telkkarit ja tietokoneet kiinni, niin kyllä se rauhoittuu. Siis jos lapsi todella ON "hyperaktiivinen" oikeasti, eikä vain häiriötekijä vanhempiensa elämässä.

Se on pois leikistä, joka on lapsen työtä!

sellaisen, jossa on jompi kumpi vanhemmista mukana. Jumppa tai uinti tai muskari tms. Ja sitten tosiaan ihan perheen yhteistä puuhaa, eikä mitään ohjattua toimintaa. Se, että lasta viedään vain lapsiryhmästä toiseen kaikki päivät ja illat, taatusti vain lisää levottomuutta.

Tällä hetkellä on vielä hoidossa ja ei mitään harrastusta.

Iltaisin touhuilee sisarusten ja vanhempien kanssa.



Syksyllä jää vuodeksi pois hoidosta ja silloin ajattelin ottaa yhden harrastuksen, lähinnä myös omaksi ilokseni.

Aloitamme joko muskarin tai taaperojumpan, joissa käymme siis yhdessä.

Ja molemmat on kerran viikossa 45 minuuttia.

lapselle, että jatkuvasti on tekemistä?? Elämä ei aina ole pelkkää aktiivisuutta..pitää oppia sietämään tylsyyttäkin! Ei tulisi mieleenikään meidän 3 vuotiaalle aloittaa jotain harrastusta, kun on jo pk:ssa, jossa tuon ikäiselle ihan riittävästi hommia.

mutta lapsen harrastuksen pitää olla lapselle vapaaehtoista ja sellaista, josta lapsi selvästi nauttii. Tuskin se lapsi pilalle menee tai tulee levottomaksi 30 minuutista tai 45 minuutista harrastetoimintaa viikossa.



Tuosta olen samaa mieltä, että lapsi-vanhempi harrastus olisi noin pienelle hyvä vaihtoehto esim. joku jumppa tai muskari.



Jos lapsen kanssa käy kerran viikossa omatoimisesti uimahallissa, niin miten se eroaa siitä, että kävisi joka viikko samaan aikaan jossain ohjatussa jutussa?