Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

nuorten dropout -ilmiö

Vierailija
15.05.2011 |

Mitä mieltä hesarissa kirjoitetusta dropout-ilmiöstä?



http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/Tiukka+kilpailu+pudottaa+nuoria+urhe…



Itse olen jutun suunnilla. Tuntuu, että alle kouluikäisten harrastus pitää aloittaa jo 3-vuotiaana ja 6-vuotiaana sitten jo 5 harkat viikossa ja kisat päälle, muutoin ei ole joukkueessa olemista. Aikamoista.



Missä esim. futista tai jääkiekkoa voi harrastaa ilman että rankataan heti hyviin ja huonoihin?



Onko esim. musiikin harrastaminen samanlaista rankkausta?

Kommentit (21)

Vierailija
1/21 |
15.05.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

sitten toinen soitin, kuoro yms sälää. Soitin konservatoriossa pianoa 10 vuotta ja ihan ammattiin tähtäävää se koulutus on. Itse lopetin kun sain 3/3 suoritttua.

Vierailija
2/21 |
15.05.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minä sanoin 11-vuotiaalle pojalleni juuri noin: potkupalloa ei enää kannata alkaa pelaamaan seurassa, koska niillä on jo näissä ikäkausissa niin tosissaan pelaavat joukkueet, ettei sinne enää mahdu. Poika etsi sitten ihan itse kavereineen sopivan kaupunginosajoukkueen, jossa ovat pelailleet huvikseen jo pari vuotta. On niitä harrastajajoukkueita näissäkin ikäluokissa, mutta josja kun monet on aloittaneet niin julmetun tosissaan niin eivät kestä pudotusta sinne höntsysarjaan.

sitten toinen soitin, kuoro yms sälää. Soitin konservatoriossa pianoa 10 vuotta ja ihan ammattiin tähtäävää se koulutus on. Itse lopetin kun sain 3/3 suoritttua.

Sä lopetit siis aika aikaisin. Hyvä niin, mutta etä sä vielä sitä ammattiin tähtäävää opetusta nähnytkään.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/21 |
15.05.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Musiikkiopistoon voi olla vaikea päästä, mutta sen jälkeen kun sinne on päässyt, riittä se, että edistyy kohtuullisesti. Se on kyllä ihan totta, että teoriatunnit tulevat aika nopeasti päälle ja orkesterisoittimen soittajalla myös orkesteri. Käytännössä tämä siis tarkoittaa kolmea juttua (teoriatunti, orkesteri ja soittotunti) viikossa, mutta useimmiten niistä pystyy sopimaan kaksi samalle päivälle.



Harjoitella toki pitää, mutta on ihan eri asia harjoitella päivittäin kotona 15 min itselleen sopivana aikana kuin joutua lähtemään määrättyyn aikaan johonkin.



Toiset soittimet ja kuorot ovat vapaaehtoisia. Niitä ei kannata ottaa, jos lapsi ei itse niitä halua.



Lisäksi kuten joku toinen jo sanoi, soittamista voi opiskella muuallakin kuin musiikkiopistossa selvästi löysempään tahtiin. Toki riippuu paikkakunnasta, millaisia mahdollisuuksia on.

Vierailija
4/21 |
15.05.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

ainakin käpylän pallolla on kolmen tasoiset joukkueet, joista löytyy kaiken tasoisia pelaajia



Vierailija
5/21 |
15.05.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

ja oli lähes heti siellä parhaimpien pelaajien joukossa. Että ei välttämättä tarvitse aloittaa alle kouluikäisenä.

ongelma on, jos lapsi haluaa nimenomaan pelata futista tai lätkää. MIten sanoa 10-vuotiaalle, että hei sun aikas meni jo. Ei voi harrastaa, jos ei aloita ennen kouluikää. MIten sanoa, että jos meet mukaan, tulet kokemaan vain epäonnistumisia ja huonommuuden tunnetta. ja silti kaveri rakastaa näitä lajeja, en voi ohjata esim. uinnin pariin, kun se ei kiinnosta, eikä mikään muukaan kuin ed. mainitut lajit.

Vierailija
6/21 |
15.05.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Veikkaisin ettei enää 10-vuotiaana kannata aloittaa jääkiekkoa ellei satu olemaan poikkeuksellisen hyvä luistelija. Vaikka jostain löytäisi joukkueen, niin veikkaan ettei pelaaminen olisi lapselle kovinkaan kivaa. Muut pojat ovat pelanneet monta vuotta ja luistelleet monta kertaa viikossa ja jo luistelutaidossa olisi niin suuri tasoero että poikasi varmasti jäisi jalkoihin. Vaikka mistä sitä silti tietää, kyllä kaikissa seuroissa löytyy ikäluokissa eri tasoisia joukkueita, sinne vain pojan kanssa, jos intoa riittää.



Ja kyllä jalkapalloseuroillakin on tasojoukkueita, rohkeasti vain mukaan. Ei nyt ehkä siihen Helsingin johtavaan joukkueeseen mutta pienenpiin seuroihin luulisi pääsevän mukaan.



Innostuisikohan ap sinun poikasi vaikkapa salibandystä, sitä varmasti voi aloitella myöhemminkin.



Musiikkia en ole itse kokenut kovin kilpailuhenkisenä vaikka musiikkiopistossa pitikin suorittaa tasokokeita. Eteneminen oli kuitenkin kunkin oppilaan kykyjen mukaan, eikä minua ainakaan painostettu.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/21 |
15.05.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

karsitaan jo 5-vuotiaita. Sanotaan suoraan ettei sulla ole asiaa kilparyhmään. Ja tarkoitan nyt oikeasti taitavia tyttöjä, en niitä ryhmän kömpelöitä jotka ovat siellä opeteloamassa luistelemista, mikä sekin on täysin okei ja heille onkin harrastajaryhmiä tarjolla joissa käydään 1 krt/viikko.



Kun valmentajalla on valtaa, hän voi myös käyttää sitä henkilökohtaisilla perusteilla. Kun perheen anhemmat ei miellytä vaikka ison siskon harrastuksen kokemuksella niin pikkusiskon tien voi torpata. En puhu omasta perheestämme, onneksi.



Tottakai taitava valmentaja erottaa lahjakkuuden jo pienenä, mutta se toinen puoli onkin jo hankalampi: Kuka voi oikeasti tehdä johtopäätöksiä 5-vuotiaista lapsista. Siis kun on vaikka 3 samantasoista, niin että valitsee niistä yhden. Jos 100 000 asukkaan kaupungissa 6 tiettynä vuonna syntyttä lasta saa armon jatkaa kilparyhmiin ja muut karsitaan jäähdyttelijöihin, on systeemissä jotain pielessä.



Ja puhun jäähdyttelijöistä siksi, että on tosi vaikea motivoida lasta joka on tottunut harjoittelemaan vaikka 5 kertaa viikossa yhtäkkiä sarjaan, jossa harjoituksia on 2 x viikko ja jossa on jo kilpailusäännöissä rajoitettu sitä, mitä kilpailuissa saa tehdä. Eli sen 8-vuotiaana karsitun pitäisi käytännössä taantua eikä edes saa tehdä kisoissa sitä mitä osaa.



Mun mielestä suomalainen urheilu sahaa omaa oksaansa jossain mielessä. On huippu-urheilun kehittäjäryhmää sun muuta ja valitetaan pohjan kapeutta, mutta samalla tehdään jo tosi pieninä karsintaa ja siellä oikeasti menee lahjakkuuksia akanoiden joukossa. Heitä jotka kehittyvät vain hiukan myöhemmin.



Taitoluistelu taitaa olla tällä tiellä ja käy kuten jäätanssin ja uinnin kanssa aikanaan. Kun ollaan huipulla, on myyjän markkinat ja sitten yhtäkkiä huomataan ettei meillä ookaan ketään kasvamassa huipulle kun ne kaikki on karsittu ja karsinnasta selvinneet lopettaneet motivaatio-ongelmiin 15-vuotiaana.



Vierailija
8/21 |
15.05.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Varmasti löytyisi esimerkiksi alakoulusta riittävä sakki halukkaita jaliksen pelaajia vapaamuotoiseen pallotteluun.

Muutama aktiivinen , reipas vanhempi hommaa vetämään tai porukalla palkkaatte jonkun esim. nuoren kerta viikkoon peluuttamaan lapsia vaikka koulun kentällä.

Vähän viitseliäisyyttä, ehkä onnistuisi harrastaa pelaamista ilman ikäviä lieveilmiöitä

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/21 |
15.05.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

karsitaan jo 5-vuotiaita. Sanotaan suoraan ettei sulla ole asiaa kilparyhmään. Ja tarkoitan nyt oikeasti taitavia tyttöjä, en niitä ryhmän kömpelöitä jotka ovat siellä opeteloamassa luistelemista, mikä sekin on täysin okei ja heille onkin harrastajaryhmiä tarjolla joissa käydään 1 krt/viikko.

Kun valmentajalla on valtaa, hän voi myös käyttää sitä henkilökohtaisilla perusteilla. Kun perheen anhemmat ei miellytä vaikka ison siskon harrastuksen kokemuksella niin pikkusiskon tien voi torpata. En puhu omasta perheestämme, onneksi.

Tottakai taitava valmentaja erottaa lahjakkuuden jo pienenä, mutta se toinen puoli onkin jo hankalampi: Kuka voi oikeasti tehdä johtopäätöksiä 5-vuotiaista lapsista. Siis kun on vaikka 3 samantasoista, niin että valitsee niistä yhden. Jos 100 000 asukkaan kaupungissa 6 tiettynä vuonna syntyttä lasta saa armon jatkaa kilparyhmiin ja muut karsitaan jäähdyttelijöihin, on systeemissä jotain pielessä.

Ja puhun jäähdyttelijöistä siksi, että on tosi vaikea motivoida lasta joka on tottunut harjoittelemaan vaikka 5 kertaa viikossa yhtäkkiä sarjaan, jossa harjoituksia on 2 x viikko ja jossa on jo kilpailusäännöissä rajoitettu sitä, mitä kilpailuissa saa tehdä. Eli sen 8-vuotiaana karsitun pitäisi käytännössä taantua eikä edes saa tehdä kisoissa sitä mitä osaa.

Mun mielestä suomalainen urheilu sahaa omaa oksaansa jossain mielessä. On huippu-urheilun kehittäjäryhmää sun muuta ja valitetaan pohjan kapeutta, mutta samalla tehdään jo tosi pieninä karsintaa ja siellä oikeasti menee lahjakkuuksia akanoiden joukossa. Heitä jotka kehittyvät vain hiukan myöhemmin.

Taitoluistelu taitaa olla tällä tiellä ja käy kuten jäätanssin ja uinnin kanssa aikanaan. Kun ollaan huipulla, on myyjän markkinat ja sitten yhtäkkiä huomataan ettei meillä ookaan ketään kasvamassa huipulle kun ne kaikki on karsittu ja karsinnasta selvinneet lopettaneet motivaatio-ongelmiin 15-vuotiaana.

Vierailija
10/21 |
15.05.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

jep, näin on asia. Käymme varmaan katsomassa salibandya yms. Noi kaksi muuta taitaa olla ohi meiltä. Harmi vaan kun kaikki kaverit harrastaa just näitä. Minkälaisia salibandy-joukkueita Helsingissä on, minne mennä?

Veikkaisin ettei enää 10-vuotiaana kannata aloittaa jääkiekkoa ellei satu olemaan poikkeuksellisen hyvä luistelija. Vaikka jostain löytäisi joukkueen, niin veikkaan ettei pelaaminen olisi lapselle kovinkaan kivaa. Muut pojat ovat pelanneet monta vuotta ja luistelleet monta kertaa viikossa ja jo luistelutaidossa olisi niin suuri tasoero että poikasi varmasti jäisi jalkoihin. Vaikka mistä sitä silti tietää, kyllä kaikissa seuroissa löytyy ikäluokissa eri tasoisia joukkueita, sinne vain pojan kanssa, jos intoa riittää.

Ja kyllä jalkapalloseuroillakin on tasojoukkueita, rohkeasti vain mukaan. Ei nyt ehkä siihen Helsingin johtavaan joukkueeseen mutta pienenpiin seuroihin luulisi pääsevän mukaan.

Innostuisikohan ap sinun poikasi vaikkapa salibandystä, sitä varmasti voi aloitella myöhemminkin.

Musiikkia en ole itse kokenut kovin kilpailuhenkisenä vaikka musiikkiopistossa pitikin suorittaa tasokokeita. Eteneminen oli kuitenkin kunkin oppilaan kykyjen mukaan, eikä minua ainakaan painostettu.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/21 |
15.05.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Toisaalta ei ehkä kannata lannistua eikä varsinkaan lannistaa poikaa. Jos kerran intoa riittää niin menkää heti ensi viikolla jonkun jalkapalloseuran harjoituksiin. Etsit netistä jonkun kaupunginosan joukkueen läheltä kotia ja soitat valmentajalle. Nuo pienet joukkueet varmasti ottavat huonompiakin pelaajia. Mistä sitä tietää vaikka poikasi pärjäisi tosi hyvin ihan vain niillä taidoilla jotka on saanut pihalla pelaillessaan.



Ette häviä mitään kokeilemalla mutta jos pojan harras toive on pelata jalkapalloa niin yrittäkää toteuttaa se. Et halua olla viiden vuoden päästä tilanteessa, jossa poika syyttää sinua siitä ettei päässyt koskaan harrastamaan jalkapalloa siksi ettei äiti suostunut viemään harjoituksiin.

Vierailija
12/21 |
15.05.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

.Ja puhun jäähdyttelijöistä siksi, että on tosi vaikea motivoida lasta joka on tottunut harjoittelemaan vaikka 5 kertaa viikossa yhtäkkiä sarjaan, jossa harjoituksia on 2 x viikko ja jossa on jo kilpailusäännöissä rajoitettu sitä, mitä kilpailuissa saa tehdä. Eli sen 8-vuotiaana karsitun pitäisi käytännössä taantua eikä edes saa tehdä kisoissa sitä mitä osaa.

Tämä kommentti vähän särähti korvaan. Että 8-vuotias jotenkin kärsisi siitä, ettei käy harkoissa 5 kertaa viikossa. 8-vuotiaan tärkein työ on leikkiä kavereiden kanssa!

Siellä kaukalon reunalla lapsen harkkoja katsellessa kannattaisi vaikka lukea Miika Nousiaisen Maaninkavaara ja sitten miettiä, mitä ja ketä ne alle 8-vuotiaiden 5xviikko treenit oikeastaan palvelevat.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
13/21 |
15.05.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Enemmän niitä muita seuroja on kuin Hesarin jutussa olleet sm/mm-tason tekijöitä kasvattavat seurat. Hesarin juttu oli niistä nuorista joista yritetään leipoa niitä tulevia suomalaisia huippu-urheilijoita.



Niitä huippu-urheilijoita kohti Suomessa on moninkertainen määrä noita urheiluja harrastavia ja niissä kilpailevia. Tasoja on monenlaisia ja harrastaakin pystyy.



Hesarin jutun kanssa olen samaa mieltä siinä että karsinta huippuihin tehdään liian aikaisin. En kuitenkaan itse näe asiaa että kaikissa seuroissa rankataan hyviin ja huonoihin, vaan että jokainen pääsee harrastamaan omalle tasolleen. Tässä on usein vain kuoppana se että iän lisääntyessä heikompien tasojen harrastajiin satsataan vähemmän ja jossakin vaiheessa joissakin seuroissa satsaus voi loppua kokonaan. Mutta onneksi on seurojakin joissa näin ei tapahdu.

Vierailija
14/21 |
15.05.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kumpikin aloitti lajinsa varsinaisesti vasta tokaluokkalaisena. Kummastakaan ei ole tarkoitus leipoa ammattilaista tai sm-tason osaajaa, mutta kilpaharrastuksia nuo lapsillamme ovat.



Meillä päädytty siihen että mielummin lapsen itsetunnon ja onnistumisen elämysten myötä harrastavat porukassa, jossa kokevat osaavansa. Tämä tarkoittaa että joulukuussa syntynyt poika pelaa yli-ikäisenä seuraavan vuoden joukkueessa, jossa sitten on parhaimpien joukossa, eikä tarvitse taistella paikastaan oman ikäluokkansa joukossa. Sekä että tyttö siirtyy telinevoimisteluryhmissä vasta sitten eteenpäin kun kokee osaavansa tarpeeksi ja on menestystä kisoissakin pohjalla. Tosin valmentajathan nämä asiat päättävät, mutta kun ei ole huippuvalmentajista kyse vaan ihan junnuista maakunnallisella tasolla, niin lapsen omaakin halua kuunnellaan.



Eli meillä ei ole päädytty "mahdollisimman aikaisin mahdollisimman paljon eteenpäin" ideologiaan harrastuksissa, vaan pikemminkin jarrutellaan. Voi olla että lapsemme ei kehity niin aikaisin riittävän pitkälle että voisi tulla huippu-urheilijaksi, mutta toivottavasti lapsille jää onnistumisen iloa ja hyviä elämyksiä urheiluharrastuksistaan. Sillä henkisellä puolella harrastuksella on enemmän annettavaa pidemmän päälle:)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
15/21 |
15.05.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kumpikin aloitti lajinsa varsinaisesti vasta tokaluokkalaisena. Kummastakaan ei ole tarkoitus leipoa ammattilaista tai sm-tason osaajaa, mutta kilpaharrastuksia nuo lapsillamme ovat.



Meillä päädytty siihen että mielummin lapsen itsetunnon ja onnistumisen elämysten myötä harrastavat porukassa, jossa kokevat osaavansa. Tämä tarkoittaa että joulukuussa syntynyt poika pelaa yli-ikäisenä seuraavan vuoden joukkueessa, jossa sitten on parhaimpien joukossa, eikä tarvitse taistella paikastaan oman ikäluokkansa joukossa. Sekä että tyttö siirtyy telinevoimisteluryhmissä vasta sitten eteenpäin kun kokee osaavansa tarpeeksi ja on menestystä kisoissakin pohjalla. Tosin valmentajathan nämä asiat päättävät, mutta kun ei ole huippuvalmentajista kyse vaan ihan junnuista maakunnallisella tasolla, niin lapsen omaakin halua kuunnellaan.



Eli meillä ei ole päädytty "mahdollisimman aikaisin mahdollisimman paljon eteenpäin" ideologiaan harrastuksissa, vaan pikemminkin jarrutellaan. Voi olla että lapsemme ei kehity niin aikaisin riittävän pitkälle että voisi tulla huippu-urheilijaksi, mutta toivottavasti lapsille jää onnistumisen iloa ja hyviä elämyksiä urheiluharrastuksistaan. Sillä henkisellä puolella harrastuksella on enemmän annettavaa pidemmän päälle:)

Vierailija
16/21 |
15.05.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kun portit musiikkiopistoon avautui, ekat pari vuotta oli vain soittotunti kerran viikossa. Myöhemmin tuli mukaan orkesteri ja teoria.



Nykyään tilanne se, että yhtenä päivänä, kun koulu loppuu jo klo 12, on soittotunti ja pienen paussin jälkeen orkka.



Toisena päivänä, illalla, on teoria.



Mitään hyvät/huonot rankkausta ei ole, meidänkään lapsi ei harjoittele kotona juuri koskaan (enkä käske, etenee nytkin ihan ok ja tykkää soittamisesta kun ei oo mitään pakkopullaa)



Minusta soittaminen on ollut ihan kohtuullinen harrastus, ja ainakin täällä kylässä on ihan turha yrittää jalkapalloon tai jääkiekkoon mukaan, se aika tosiaan meni jo, ja toisakseen meillä ei riittäis aikaa harkkoihin 4 krt viikossa.



On aika vähissä ne urheiluharrastukset, joita voisi valita. Uintia lapsi on harrastanut, mutta on nyt käynyt kaikki 1krt/vko kurssit, joten seuraavaksi olisi jotain pirun kilpauintiryhmää, useamman kerran viikossa :-/ Ei käy.

Vierailija
17/21 |
15.05.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Aika paljon tavoitteet ratkaisevat: onko tavoitteena se, että lapsella on mieleinen harrastus, kavereita ja kivaa vai se, että joskus voitetaan jotain "suurta".



Ilman hirmuisia vaatimuksia voi harrastaa niin urheilua kuin musiikkia ainakin maaseudulla ja pohjoisessa. Oulunsalo on vissiin ollut hyvä paikka ainakin jääkiekkoilijalle, ja Pohjanmaa muusikoille.



Jos on mahdollisuus harjoitella jotain vaikka kotipihalla, niin se auttaa paljon. Musiikissa esimerkiksi kansalaisopistojen musiikkikurssit ovat kaikille avoimia eikä niissä ole mitään yleisiä tasovaatimuksia.

Vierailija
18/21 |
15.05.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

mutta kyllä urheilussakin on harrasteryhmiä yksilölajeissa. No se uinti ja luistelu ehkä on tästä poikkeuksia. TOki niissäkin rankataan hyviin ja huonoihin, mutta ei niin näkyvästi ja ne huonot saa hengailla mukana ja juosta tai hiihtää sen minkä huvittaa. Kannattaa myös etsiytyä sinettiseuroihin.



Se on myös vähän niin, että tuohon kilpailuun joko lähtee mukaan tai sitten ei. MEillä esim oli alusta alkaen selvää, että lapsista ei tule huippu-urheilijoita, joten haettiin alunperin sellaiset lajit ja sellaiset seurat, joita ja joissa voi vain harrastella. Mut jos kilpailuun lähtee mukaan niin selvähän se on, että ennen pitkää siinä häviää.



Ja tietenkin musiikin tai kuvataiteen harrastaminen ON samanlaista rankkausta. Itse olen harrastanut musiikkia vakavissani parikymppiseksi, sitten kyllästyi totaalisesti, vaikken edes tullut "pudotetuksi". Mutta niitäkin VOI myös harrastaa ja ottaa tunteja pyrkimättä ammattilaiseksi - on vaan kiinni siitä, mitä opettajille, ohjaajille ja valmentajille sanoo. Etsiikö itselleen ammattilaiseksi piiskaavaa valmentajaa vai sellaista, joka auttaa haparoimaan helpotettujen kappaleiden läpi (kuten minä nykyään yleensä soittaessani teen)...

Vierailija
19/21 |
15.05.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

että voiko esim. futista/lätkää pääkaupunkiseudulla lapset enää harrastaa ilman, että on jossain joukkueessa, jossa heti rankataan hyviin ja huonoihin.



Pihalla futis ei onnistu, kun ei ole muita lapsia talossa. Ja lapsi haluaisi kisata, matseja, mutta ei ole niin hyvä, että oikeasti kovaksi pelaajaksi ikinä tulis. Missä keskiverrot 10-vuotiaat pojat voivat aloittaa urheiluharrastuksen..

Vierailija
20/21 |
15.05.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Koska hänellä ei jäänyt aikaa leikkiä, eikä tehdä muuta kuin läksyjä ja olla harkoissa. Nyt haluaa aloittaa jonkun yksilölajin. Mutta ei mun mielestä ole outoa, jos joku nuori lopettaa urehiululajin, joka vie vaikka neljä iltaa vikkossa ja usein viikonloput.

Kuinka moni meistä aikuisista olisi valmis samanlaiseen rääkkiin? Ei mun mielestä kilpaurheilu ole niin tärkeää.

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: kuusi yhdeksän viisi