Liian helppo laps?

Olis se kauheen kiva jos näppäimistö toimis:) ei tulis ylimääräsii kirjaimii eikä jäis kirjaimii pois:)

ikäisenä lopetti yösyönnin (vaikka imetin, ei ollut tarvetta antaa lisäruokaa). Nukkui siis illasta aamuun, kasvoi hyvin, oli aina hyväntuulinen ja helppo!

Nauti vain. Itse olin kuulemma noin helppo vauva, mutta kuulemma myöhemmin hankala temperamenttisuuteni vuoksi äitini mielestä. Omat lapseni ovat olleet enimmäkseen heräilijöitä, mutta heitä en ole pitänyt luonteeltaan vaikeina.

Reilut puoli vuotta nukkui vieressä, hädin tuskin itse heräsin imettäessäni. Viikon verran oli vähän levotonta silloin, kun kääntymään mahalleen ja toisen kerran sillon, kun oppi nousemaan pinnasängyssä seisomaan. Muuten ei mitään, ei hampaat eikä rokotukset ole valvottaneet. Älyttömän paljon helpompaa, kuin kuvittelin... mut jos tekis toisen, niin se olis varmaan ihan toista maata :)

Aloittaja.

En tuosta luonteesta osaa viellä oikeen sano mitään. Hyvin eloisa ja liikuvainen laps. Kaikki kiinnosta ja kaikkee pitää maistaa :) Eikä ota mitään itku potku raivarii jollei johnkin saa mennä. Vähä voi men suu mutruu mut sit löytyy uus kohde joka kiinnostaa ja sin ryömitää kauheella tohinalla :)

Neuvoisin keskittymään omaan perheeseen ja nauttimaan mahdollisuuksien mukaan kehitysvaiheista. Teillä on ollut helppo vauva-aika ja se on ihanaa! Paljon on vielä edessä lapsen kasvaessa leikki- ja kouluikään joten turha vertailla kenellä on helppoa jne.

toki ihanaahan se on että vauva-aika on helppoa niin jaksaa itsekin paremmin mutta ällä hei tuuleta vielä että sun lapsesi on helppo aina,toki niinkin voi olla olla mutta hyvin epätodennäkköistä. mutta nauti ihmeessa helposta vauva-ajasta.



meilläkin esikoinen oli mielestäni tosi helppo vauva kun ei itkenyt lähes koskaan,tai itki mutta rauhoittui heti kun otti syliin ja antoi ruokaa. söi yöllö 9kk asti mutta sitä en kokenut mitenkään raskaaksi kun syöttö kesti ehkä 10min ja nukahti saman tien,mielestäni tuo oli helppoa. oli rauhallinen kun oppi konttaamaan,kylässä ei tarvinnut juosta lapsen perässä varoen mitä se kaataa,lapsi oli rauhallinen,mutta nyt kun ikää vajaa 2v niin meno on muuttunut, uhmaa löytyy todellakin,tuntuu ettei usko välillä mitään, jakyläreissut ei oo enää rauhallisia. ja varmasti vielä tulee eteen vaikka mitä. in myös nykyisin kauhee vinkuja ja kitisijä.ihana silti on.



pikkusisko vaikuttaa nyt 2kk iässä super rauhalliselta,mutta en todellakaan tuuleta kun oon satavarma että meno muuttuu kunsaa jalt alleen ja kitinät isosiskon kanssa alkaa. huoh.

Kannattaa kuitenkin muistaa, että lapsi muuttuu kasvaessaan.



Mun esikoinen oli kuin ihmisen mieli ensimmäiset 10 vuotta. Sitten alkoi paheneva murrosikä, joka alkaa olla ohi vasta nyt kun hän täyttää ensi vuonna 18.

kuopus mallia maailman helpoin vauva. Rauhallinen, aina tyytyväinen, nukkui yönsä hyvin 6vko iästä läpi yön, ei allergioita, viihtyi rauhassa sitterissä isompanakin jne... MUTTA. Jonnekin se rauhallinen ja kiltti vauva katosi taaperovaiheessa ja tilalle tuli oikea emäntä, päättäväinen ja tulinen junttura. Ihana hän on edelleenkin, mutta luonne keikahti ihan päälaelleen. Meillä selkäkaarellaitkupotkuraivarit ovat tulleet tutuiksi vasta tämän toisen lapsen myötä ;)



Eli tosiaan, vauva-ajasta ei voi ennustaa tulevaa. Nauti ap helposta vauvasta, tulevaisuudesta kun ei tiedä!

saavat kuitenkin nukkua, eli jos ap:n vauva on jo 9 kk eikä vieläkään valvota öisin, niin kyllä mä tuota sanoisin helpoksi vauvaksi. :) Hassua, kun näihin ketjuihin ilmaantuu aina kateellisia lyttääjiä jotka uhkailevat että odotas vaan sitä ja sitä ikää. Itselläni ainakin esikoisella pahin väsymys ja heräily oli juurikin tuossa 6-10 kk iässä. Eli jos vauvan/lapsen helppoutta mitataan nukkumisella, niin kyllä tuo ap:n kuulostaa tosi ihanan helpolta.

Nukkui yöt, ja nauroi päivät. Ei itkenyt koskaan. Ihan unelma :)Ajattelin aina että jokainen saa näköjään kestokykynsä mukaan - en siis pitänyt itseäni mitenkään ihanneäitinä.... Mutta kyllähän meilläkin kävi niin, että alkoi järkky uhma 2-vuotiaana ja kesti ja kesti ja kesti. Nyt 15-vuotiaana on taas kivaa ;)



Mut tällä en tarkoita, että ap:llä olisi siinä suhteessa samanlainen lapsi, kaikki ne on yksilöitä, ja jotkut ovat helppoja koko elämänsä.



Nauti ihanasta lapsestasi, et uskokaan kuinka nopeasti hän 15-vuotias murrosikäinen....

vauva-aika oli kohtalaisen vaikeaa, mutta nyt, kun lapsi on 2-vuotias ja "uhmaikäinen" niin joskus mietin, miten helppoa kaikki nykyään voikin olla.



Ehkä vaikeudet jotenkin keskiarvottuvat siten, että täysi-ikäisyyteen mennessä vaikeuksia on tullut kaikille suunnilleen yhtä paljon :).

samanlaista vauva-aikana ja helppous on jatkunut tähän asti, tyttö on nyt 4 ja puolivuotias.



Vauvana tyttö nukkui ja söi ainakin ekat neljäkuukautta. Siiten kun "heräsi" horroksestaan, viihtyi hyvin itsekseen lelujen kanssa. Koskaan ei ole lapsi vaatinut viihdyttämistä tai sylissä kanniskelua. Nyt isompanakin touhuaa paljon itsekseen ja on todella omatoiminen.



Niin helppoa on ollut, että jo kolme vuotta on lapselle yritetty tehdä sisarusta, tuloksetta... :(



Näin helpon lapsen kanssa ei paljoa siitä kauheasta lapsiperhearjesta ole tietoa. Ja se ei johdu lapsien lukumäärästä, arki voi olla vaikeaa yhdenkin vaativan lapsen kanssa.



Nautihan nyt, tuskinpa se elämä tuosta hurjemmaksi yhtäkkiä muuttuu :)

on kaikki 3 lasta olleet helppoja vauvoja, tämä nuorimmainen kaikkein uskomattomin tapaus. 1kk ikäisenä alkoi jo nukkua 8h putkeen ja 2kk iästä lähtien unet ovat olleet 10-12h, heräämättä kertaakaan! Yhden kerran olen joutunut pojalle tutin yöllä antamaan ja sairaalasta kotiutumisen jälkeen hän ei ola valvottanut minua kuin kerran 10minuuttia.

Vanhemmat lapset ovat nyt kohta 6v ja reilu 3v eikä heidän kanssaankaan ole juuri tarvinnut taistella. Minulla ei ole vielä mitään kokemusta äitiyden rankkuudesta.