Mitä tekisit, jos miehesi jäisi kiinni muutaman vuoden mittaisesta salasuhteesta?

Tekisin sen minkä kuka tahansa itseään yhtään kunnioittava ihminen.

monivuotisen suhteen kun narahtaisi? Tuskinpa vaan.

Olisinko ollut tosiaan niin tyhmä etten olisi huomannut toisen noinkin pitkää salasuhdetta selkäni takana. Sen jälkeen varmaan kokoaisin itseni, haistattaisin äijälle paskat ja keräisin kimpsuni ja kampsuni. En voisi kuvitellakkaan että antaisin hänen koskea minuun enää ikinä sormensapäälläkään, yök, samoilla käsillä joilla on salaa hyväillyt toista naista vuosia.

tuo haittaa. Ei se miehenkään värkki käytöstä kulu. Kunhan vieras suhde ei häiritse perhe-elämäänne.



Valehtelu tietty on yksi asia, johon tarttua.

ja nostaisin miehen kamppeet kadunlaitaan.

Tuollainen pettäminen on vaatinut todella vakaata harkintaa. Luottamusta ei voi enää olla tähän ihmiseen.

Meillä on kyllä mieheni kanssa niin avoimet ja läheiset välit että menisi ainakin hetkeksi usko rakkauteen. Tai ei ehkä usko rakkauteen mutta olisin kyllä järkyttynyt. Mieheni ei osaa valahdella - mistään, joten senkin vuoksi olisin todella järkyttynyt.

Yhden illan hairahduksen voisin ehkä (ainakin teoriassa) antaa anteeksi, mutta eiköhän kahdessa vuodessa ole ihan riittävästi aikaa pohtia tekojensa eettisyyttä ja seurauksia.



Eli aivan tietoista ja tahallista pettämistä, joka osoittaa täydellistä välinpitämättömyyttä ja kunnioituksen puutetta. Sellaista en IKINÄ antaisi anteeksi.

kysyisin kumman se haluu vai molemmat ja sit miettisin mitä mä haluun

Yhden illan hairahduksen voisin ehkä (ainakin teoriassa) antaa anteeksi, mutta eiköhän kahdessa vuodessa ole ihan riittävästi aikaa pohtia tekojensa eettisyyttä ja seurauksia.

Eli aivan tietoista ja tahallista pettämistä, joka osoittaa täydellistä välinpitämättömyyttä ja kunnioituksen puutetta. Sellaista en IKINÄ antaisi anteeksi.

Jos ehtii monta vuotta pitää rakastajatarta, tuskin se kiinni jäämisen hetkellä esitetty katumus mitään aitoa on. Miten voisi olla?

Katumuksen vilpittömyys lienee hieman kyseenalaista tuollaisessa tilanteessa. Jos pystyy surutta pettämään vuosia, katumus ei ehkä ole kovin aitoa. Olisi varmaan vaikea uskoa mihinkään lupauksiin ja saada luottamusta palaamaan.

??

Asia olisi minun ja aviomieheni valinen, jolloin siihen en muita ulkopuolisia tarvitsisi.



Eli itse ihan keskenamme arvioisimme rauhallisesti tilanteen ja suhteemme jatkon. Tarkeinta olisi kuitenkin meidan kahden valinen suhde ja sitoumus - ja se ei kuulu kenellekaan muulle kuin meille kahdelle.



Missaan tapauksessa en kysyisi neuvoa mielipidepalstoilta!



Itse on paras elamanarvojensa tuntija. Itsekunnioitus ei synny toisen kaytoksesta, vaan omasta. Itsekunnioitus on suhde omaan itseensa, eika siis mitaan, mita joku ulkopuolinen tekee tai minulta odottaa tai miten joku ulkopuolinen yhteiso, yhteiskunta, ihmisryhma, ihminen minut yrittaa pakottaa toimimaan tilanteessani tai ajattelemaan tilanteestani. Mina ajattelen ja toimin ihan itse, kiitos vaan.



Sen nyt sanon heti kommenttina itsekunnioitukseen.



Meidan keskustelumme ja paatoksemme eivat kuuluisi muille sina aikana, kun kaymme keskustelumme. Pyrkisin takaamaan rauhan niin, etta saisimme asian keskenamme selvitettya ensin. Kaksi aikuista ihmista osaa selvittaa asiansa, tavalla tai toisella.

Hyvin paljon omalla kohdallani vaikuttaisi tilanteeseen, kuinka mies jäi kiinni. Kertoiko itse vai kärähtikö? Jos kärähti, en usko, että katuu, koska ei lienee ole ollut aikomustakaan lopettaa suhdetta. Jos kertoi itse, on ehkä alkanut katumaan.

vaikuttaisin yhtään mihinkään ja minun mieheni ei todellakaan katuisi tekojaan, vaan ainoastaan sitä, että olis jäänyt kiinni.

En ehkä vielä yhden yön jutusta ja kerran hairahduksesta - jos näen että todella katuu. Mutta pitkästä suhteesta kyllä jättäisin ja hakisin avioeroa. Ja kyllä - heittäisin monen vuoden avioliittomme romukoppaan. Niinhän mieskin olisi tehnyt jo kauan sitten, kun suhteen aloitti.

lukea näitä kommenttejanne, kun tiedän kuinka tavallista pitkäaikainen pettäminen on..

sais painua helvettiin mun ja lapseni elämästä.. kokonaan! sellaista paskaa en haluaisi elämääni se toinen akka pitäköön!

Jollain tapaa hirvittää lukea näitä kommenttejanne, kun tiedän kuinka tavallista pitkäaikainen pettäminen on..

Pitäisikö antaa anteeksi sen takia, että pettäminen on yleistä? Vai mikä on logiikkasi?

ihan ensiksi miettisin että tunnenko sittenkään koko miestä jos suhde on jatkunut niin pitkään enkä olis huomannut mitään.

Sitten varmaan pitäisi arvioida että millä kokoonpanolla jatketaan.