Kuinka te muut pienten vauvojen äidit olette saaneet omaa aikaa?

Jotenkin olen ajatellut että tämä on nyt tätä jonkun aikaa ja sitten oman ajan aika tulee myöhemmin.

Kolme alle kouluikäistä, nyt nuorin reilu 1 v niin alkaa päästä vähän pidemmällekin. Nyt kannattaa asennoitua niin, että tää on nyt tätä. Ja ottaa kaikki irti niistä pienistä hengähdyshetkistä!! Itselleni arjen luksusta on esim. kaupassakäynti yksin, se kun joku vie lapset ulos että saan pestä edes vessan ilman apulaisia, se kun lapset nukkuu ja istahdan hiljaiseen keittiöön juomaan kupin kahvia (päivän eka lämmin kahvi ;)

Noilla olen sen ekan vuoden aina pärjäillyt, pian se hujahtaa!! Tsemppiä:)

1. Kerrotaan miehelle, että huomenna olen pois kotoa klo 16-20.

2. Tulee huomen ja klo 16. Mennään kohti ulko-ovea ja poistutaan siitä. Mies tietää kyllä missä tässä huushollissa säilytetään maitoa ja pulloja.

3. Tullaan kotiin klo 20.



Toistetaan riittävän usein.

1. Kerrotaan miehelle, että huomenna olen pois kotoa klo 16-20.

2. Tulee huomen ja klo 16. Mennään kohti ulko-ovea ja poistutaan siitä. Mies tietää kyllä missä tässä huushollissa säilytetään maitoa ja pulloja.

3. Tullaan kotiin klo 20.

Toistetaan riittävän usein.

Eli omaa aikaa saan juuri sen verran mitä haluan. Taloudessa myös vauvan lisäksi 5v. lapsi.

tosin mulla vain yksi leikki-ikäinen ja 2 koululaista. Elän tässä ja nyt. Yksi lapsi vähintään mukana minne menenkin ja se sopii. Kun kolmas syntyi, loppui oman ajan tarve. Omia hetkiä sentään kotona joskus on.

1. Kerrotaan miehelle, että huomenna olen pois kotoa klo 16-20.

2. Tulee huomen ja klo 16. Mennään kohti ulko-ovea ja poistutaan siitä. Mies tietää kyllä missä tässä huushollissa säilytetään maitoa ja pulloja.

3. Tullaan kotiin klo 20.

Toistetaan riittävän usein.

Lapsi nyt 1v6kk ja omaa aikaa on saanut aina sen verran kuin on halunnut. Lapsen ollessa ihan pieni, ei edes tosin haluttanut lähteä erikseen omaa aikaa viettämään. Mieheni on kyllä aina ollut ihan tasavertainen hoitaja siinä missä minäkin! Vauva ruokittiin rinnasta tai pullosta joustavasti kumpi oli sillä hetkellä näppärämmin saatavilla.

ihan niin paljon kuin haluan.

Kyllä minulla on melko paljon omaa aikaa, mutta minulla on vain yksi 7kk poika. Aluksi nukkui niin hyvin päiväunia, että mummi tuli istumaan meille sillä aikaa kun kävin kaupassa/uimassa/shoppailemassa..



tai sitten vkonloppuna mies oli päivisin kotona vauvan kanssa tai lähti vaunulenkkeilemään, niin itse sain olla yksin kotona. Nyt, kun vauva on isompi ja syö jo soseita, pääsen paremmin iltaisin minne haluan. en ole kovin paljon ollut, muutaman tunnin jossain.

4 saatu ja heillä on ihanat suhteet kummeihin ja mummoihin.

Isä osallistuu kotona ja välillä ajaa lenkille.



Olen imettänyt ja maitoja luovuttanut, ei haitannut minua.

tosin mulla vain yksi leikki-ikäinen ja 2 koululaista. Elän tässä ja nyt. Yksi lapsi vähintään mukana minne menenkin ja se sopii. Kun kolmas syntyi, loppui oman ajan tarve. Omia hetkiä sentään kotona joskus on.

Tämä oli täsmävastaus. Meillä eskarilainen ja koululainen sekä leikki-ikäinen. Kyllä, voin allekirjoittaa tuon täysin, että kun kolmas syntyi, loppui oman ajan tarvekin. 2+1 on tosiaan enemmän kuin yhteensä kolme. Lapsista on aina mukanani vähintään yksi plus lasten kaverit :D.

kun moni on vastannut tyyliin "en tarvitse omaa aikaa, pienet omat hetket kotona riittää".



Mulle omaa aikaa on kaikki se aika jolloin saan keskittyä siihen mihin haluan: nukkumiseen, kahvikuppiin, lehden lukemiseen, suihkuun, uimiseen, kaupassakäyntiin jne. Ja kyllä ihan jokainen tarvitsee jonkinlaista omaa aikaa, että siinä mielessä se "en tarvi omaa aikaa"-horina on kyllä vaan teennäistä marttyyriyttä.



Mulle tärkeimpiä oman ajan hetkiä on just aamun kahvihetki ja päiväunien aikana hengähdyshetki. Oon kyllä käyny uimassa, parturissa ja kaupassakin itsekseni eikä musta oo ollu mitenkään vaikee jättää vauvaa kotiin isukin kanssa, kun tiedän hyvin että ne siellä pärjää.

Kerkiän yöhemminkin.

Esikoinen oli n. 2 kk ikäinen kun jatkoin harrastuksiani (1-2 kertaa viikossa). Imetin, mutta poissa ollessani mies antoi pullosta tarvittaessa maitoa (korviketta tai omaa rintamaitoani). Toista lasta en imettänyt (olisin halunnut, mutta lapsen vamma esti), joten oman ajan ottaminen oli helpompaa, kun ruokinnan pystyi aina hoitamaan kuka vain. Mies on aina ihan mielellään hoitanut lapsiaan.

mä odotin ihan rauhassa, että vauva on isompi, ennen kuin kauppareissua pidempään oltiin erossa.

Kerran pari tuntia kun lapsi oli 3kk, oli isänsä kanssa ja sitten 2 tuntia, kun vauva oli 5kk, käytiiin miehen kanssa syömässä viereisessä ravintolassa, sukulaistyttö hoiti.

kun vauva oli 6kk. Kävin kampaajalla. Kesti 30min ja mies ja vauva olivat kävelyllä lähipuistossa.

Ei ainakaan ekana vuotena. Nyt toki kun nuorin kolmesta on kohta kaksi vuotta niin voi lähteä vaikka vaateostoksille itsekseen jos on tarve mutta mitään omaa harrastusta ei ole ja sellaisen ajaksi olisi vaikea järjestää lastenhoitoa(siis jos olisi aina johonkin tiettyyn kellon aikaan, lenkkeily tms varmaan onnistuisi). Miehellä on sellainen työ että työajat vaihtelevat ja on paljon työmatkoilla. Jotenkin olen ajatellut että tämä on nyt tätä jonkun aikaa ja sitten oman ajan aika tulee myöhemmin.