Lapsella vaikeuksia kavereiden kanssa, koska olemme

rahasta ei tarvitse enää puhua Oikeasti rikkaita se ei puheenaiheena kiinnosta eikä ole ole edes korrektia.

Outoa porukkaa siellä missä asutte.

rahasta ei tarvitse enää puhua Oikeasti rikkaita se ei puheenaiheena kiinnosta eikä ole ole edes korrektia.

lapsellani on ystävä, joka inhoaa sitä, että heidän perheensä on kuuluisa. Ja siksi tykkää lapsestani, kun tämä ei ikinä puhu siitä asiasta mitään.

kuin yrittää muuttaa koko maailmaa ympärillä.

että vaikka kuinka yritätte olla "taviksia", että lapsenne ei toitottele paremmuuttaan muille?



Harvoin se itse varallisuus on syy siihen, ettei pidetä, kyllä kyse on jostain muusta (esim. asenteesta sitä varallisuutta kohtaan - me ei haluta näyttää olevamme parempia kuin muut, mutta koska sellainen ajatus on edes tullut mieleemme, me itse asiassa pidämme itseämme parempana kuin muut, ja yritämme muka vaan olla nöyriä ja esiintyä niin, ettei sitä huomattaisi, jotta ihmiset voisivat ajatella, että paitsi, että noi on tosi rikkaita, ne on vieläpä nöyriä ja hyviä ihmisiä --- vai mikä ap oli tän teidän ajatuksen takana? )

Todellisuudessa lapset eivät ole tuollaisia vaan pyrkivät sen varakkaan lapsen kaveriksi. Ei lasta eristetä siksi, että vanhempansa menestyvät.



Ja tämä nimimerkillä been there

muut ikätoverinsa, koska emme halua varallisuuden korostuvan materian määrässä. Meillä on paljon tikemat rajat puhelimen käytölle, eikä lapsillamme ole omia tietokoneita, kuten monilla heidän kavereillaan.

Lapsi on ollut aina sopeutuva ja suosittu leikkikaveri, eikä koulussa ole ongelmia.

Ongelmat vain kärjistyvät pienistäkin asioista. Meidän lapselle ei "sallita" minkäänlaista merkkivaatetta, lomamatkaa tai uutta tavaraa ilman pilkkaa ja haukkumista. Muut samanikäiset saavat rauhassa ylpeillä uusilla vaatteillaan tai kännyköillään, mutta auta armias jos meidän lapsella olisi UUSI kännykkä..! (Merkkivaatteista puhumattakaan...). Tätä tarkoitan.

että vaikka kuinka yritätte olla "taviksia", että lapsenne ei toitottele paremmuuttaan muille?

Harvoin se itse varallisuus on syy siihen, ettei pidetä, kyllä kyse on jostain muusta (esim. asenteesta sitä varallisuutta kohtaan - me ei haluta näyttää olevamme parempia kuin muut, mutta koska sellainen ajatus on edes tullut mieleemme, me itse asiassa pidämme itseämme parempana kuin muut, ja yritämme muka vaan olla nöyriä ja esiintyä niin, ettei sitä huomattaisi, jotta ihmiset voisivat ajatella, että paitsi, että noi on tosi rikkaita, ne on vieläpä nöyriä ja hyviä ihmisiä --- vai mikä ap oli tän teidän ajatuksen takana? )

menestyneitä, mutta koulutustasomme on samaa luokkaa kuin muillakin vanhemmilla ja varakkuus on tullut ns. tahtomattamme.

Todellisuudessa lapset eivät ole tuollaisia vaan pyrkivät sen varakkaan lapsen kaveriksi. Ei lasta eristetä siksi, että vanhempansa menestyvät.

Ja tämä nimimerkillä been there

Olisiko kyse nimenomaan siitä mitä esimerkkiä lasten vanhemmat (kateellisia?) heille antavat... Puhuvat paheksuvasti lasten kuullen yms.



Lapsethan eivät voi tietää teidän olevan paljon varakkaampia ellei se ulospäin paljoa näy.. vanhemmat voivat lukea sen verotustiedoista ja huhut liikkuu.



Näin meillä pienellä paikkakunnalla jossa elin lapsuuteni!



Ja ehdottomasti olkaa omia itsejänne (pröystäilemättä), kyllä ne ennakkoluulojen jälkeen fiksuimmat alkaa kohteleen kuin muita.

Mä olen maalta kotoisin enkä mistään poikkeuksellisen varakkaasta perheestä. Vanhemmillani oli kuitenkin siihen aikaan isohko maatila, nykymittareilla ei enää kun tilakoot kasvaneet rajusti.



Joka tapauksessa mä tunnistan tuon ilmiön. Jos tulin syksyllä kouluun uusissa farkuissa, niin kyllä tuli kommenttia siitä kuinka on toisilla varaa tai kaatoiko isäsi metsää.



Jälkeenpäin ajatellen sanakäänteet ja puheenparret olivat nimenomaan vanhempien toistoa. Ei kyllä anna kovin fiksua kuvaa vanhemmista jos jaksavat murehtia jonkun 10-vuotiaan ipanan uusia farkkuja.

mutta teinä muuttaisin kyllä pois paikkakunnalta. En rahan takia vaan siksi että kylällänne asuu idiootteja, jotka eivät iän myötä viisastu.



Olisi teidän perheellenne tosi hyvä juttu päästä ihmisten ilmoille perähikiän katkerasta taantumuksesta.

joku on joko lyhyt/ pitkä/ rikas/ köyhä/ kävelee väärällä tavalla yms yms yms. Eli siis, ei se rikkaus tässä nyt varmaan oleellista ole, vaan (alkava) kiusaaminen. Onko koulussa nollatoleranssi? Kannattaa ottaa yhteyttä kouluun.