70-luvun lapset, muistatteko,

Haju ja tumppi vessanpytyssä paljastivat.

vetää ketjussa röökiä omassa työhuoneessaan. Asiat pitää toimittaa siinä ajassa, jonka pärjää hengittämättä... En voi käsittää, miten toimiston muu porukka on alun perin suostunut tähän. Kaikki pomon tuomat paperitkin haisevat niin hirveältä, että olen joskus ottanut kopion ja vienyt alkuperäisen jonnekin muualle roskiin...

jengi poltti kahvi/lounashuoneessa vielä vuonna 2001. Minun aloitteesta tupakoijat siirtyivät ulos. Hitto kun ei voinut edes eväitä jääkaapista hakea ilman, että kauhea tupakanhaju tarttui vaatteisiin ja hiuksiin.



Olin hetken aikalailla epäsuosiossa, mutta rajansa kaikella.

kasvaa savuttomassa kodissa ja hyvä niin.

muistan kuinka mökillä mummin huone oli aina sellainen sinisavuinen auringonpaisteessa, siellä leijui hiljalleen kun mummi poltti ja ratkoi ristikoita, leppoisa paikka, mutta savua tosiaan oli.

Muistan miten se ärsytti minua, silmiä kirveli, mutten sanonut mitään, kun ajattelin että suuttuvat!

80-luvun lopulla töissä olin tekstinkäsittelijä: mulle toi useampikin tyyppi töitä huoneeseeni, ja useille rööki roikku huulessa, eikä edes kysytty että voiko tulla mun huonetta savustamaan, se oli vaan niin...

80-luvun puolivälissä kuitenkin kauhistelin, kun Italiassa poltettiin pankeissa, kaupoissa ja lihatiskilläkin lihakaupassa oli tuhkis :)

Siellä tarjoilijat ja kokit tupakoivat keittiön tiskinurkkauksessa. Oli siellä kyllä muutenkin hygieniassa toivomisen varaa.

Koko vaate kerta... yöks!

Että kyllä näitä sisällä polttajia vielä löytyy!!

(en ole päiväkodissa töissä vaan lapseni ovat siellä hoidossa, olen vaan " haistellut" erään pikku pojan vaatekerataa viereisestä naulakosta. Kaikkialle minäkin nenäni tungen!)

ja edelleen polttavat. Eivät ymmärrä, kun pyydän menemään pihalle, kun käymme lapsen kanssa kylässä..

Ei onneksi kovin usein, lähinnä iltaisin. En ole hennonut sanoa, että kyllä se haju leviää koko suureen ja kauniiseen (yksikerroksiseen) taloon, kun ei itse tietenkään huomaa. Haju on kuitenkin onneksi vain juuri ja juuri tuntuva, ei tartu vaatteisiin eikä häiritse kyläilyä. Yleensä anoppi polttaa pihalla. En kyllä oikein tykkää siitäkään, kun hoitaa kuitenkin lastani aika usein, mutta kaikkea ei kai voi saada...

Varmaan haisi koulussa vaatteemme tupakalle, mutta ei sitä itse huomannut. 60- ja 70-luvulla oli ihan yleistä tupakoida sisällä. Onneksi isä lopetti tupruttelemisen. Yksi veljistäni on pahasti allerginen ja astmaattinen; voipi olla osittain tupakansavun syytä. Meillä ei polteta ollenkaan ja vieraat saavat mennä parvekkeelle tupakalle.

ja siellä jäähallissa, seisomapaikkatungoksessa, ihmiset poltti tupakkaa minkä kerkesivät.



Karseaa.

poltti sekä äiti että isä. Mun vaatteethan ja hiukset haisi aina ihanasti tupakalta, yök. Varmaan opetkin luuli, että poltin koulussa. Ihme juttu muuten, en ikinä ole itse edes maistanut tupakkaa,niin hirveä se muisto on siitä hajusta. Nykyään äiti ei enää polta, mutta isä polttelee usein liesituulettiman alla. (usein menee uloskin). Kiva tehdä ruokaa hellalla, kun toinen siinä käryttelee. Usein vielä tupakka sauhuu siinä itsekseen, kun on unohtanut sen siihen...

ikkunat kiinni, takapenkillä kolme kakrua, ja ihan terveitä meistä tuli. Joten nykyään myös liioitellaan. Vaikakkin on hyvä ettei lasten tarvitse olla enää savuisissa kodeissa.

Itse en muista aikaa Suomessa, jolloin tupakkaa olisi poltettu sisällä, mutta täällä se on ihan yleistä. On melkeinpä harvinaista, jos jossakin taloudessa joku polttaa, mutta menee toimitusta varten ulos, vaikka kuinka olisi pieniä lapsia. Joku saattaa olla kovinkin edistyksellinen ja ajattelee, että ei polta samaan aikaan samassa huoneessa, missä lapset leikkivät... :-/

Naapurin tytöllä oli astma, mutta ei se estänyt vanhempi polttamasta sisällä. Hienoa...

Ei meillä äiti polttanut kuin liesituulettimen vieressä, mutta yhä tupakanhaju liittyy mielessäni lapsuuteen kun tosiaan kaikki julkiset tilat, bussit, autot, kaikki haisi tupakalle. Olen kaiholla haistellut niitä hajuja nyky-Kiinassa ja -Egyptissä, samoin kuin oikein ehtaa auton pakokaasua. Ne tuoksut vievät minut heti siihen aikaan, kun äitini ja isäni olivat vain Äiti ja Isi ja suurin huolenaiheeni oli, miksi Daisy-nuken mekko ei pysy tai saako äiti tietää että hajotin sen pähkinänsärkijän.

itse en polta (enää) enkä todellakaan antaisi polttaa meillä sisällä, ja myönnän, että kehitys on ollut terveellistä. SILTI mieli on joskus kaihoisa :) Enkä muuten ole mikään hysteerikko myöskään sen suhteen, ettei lapseni ikinä saisi nähdä tai haistaa tupakansavua, kunhan siinä ei oleilla.