Tunnetteko ketään lasta,

Hän on vähemmän älykäs, liikunnallinen ja impulsiivinen. Olisi hyväksyttävämpää, jos hänellä olisi todettu kehitysvamma, mutta luonteenpiirteenä voimakkaasti vaistojen varassa elävä ja ajattelematon lapsi tuntuu minulle vieraalta.



Omassa lapsessani muuttaisin älykkyyden käyttämistä omien etujen saavuttamiseen ei toivotulla tavalla. Toivoisin, että hän ei höynäyttäisi edellä mainitun kaltaisia helposti höynäytettävissä olevia lapsia. Kaipaisin siis lapselleni parempia käytöstapoja silloinkin, kun hän huomaa toisessa lapsessa heikkouksia.

Ovat sellaisia jokapaikan tuhoja ja hoivaa vaille jääneitä.



Omassa lapsessani ärsyttää omiin oloihinsa uppoutuminen ja hitaus.

Tunnen toki, varmaan kaikki tuntevat.



Itseäni vieroksuttavat liian villit ja tuhoisasti käyttäytyvät lapset, jotka käyvät herkästi kiinni muihin leikeissä ja mesoavat koko ajan. Näitä on joitakin tuttavapiirissä, ja lapseni kanssa samassa päiväkotiryhmässä.



Omakin lapsemme on vilkas, mutta rauhoittuu, kun tarpeeksi hänen kanssaan keskustelemme ja otamme hänet esim. hetkeksi syrjään rauhoittumaan, jos meno menee liian kovaksi.



Epäsiistit lapset ovat myös luontaisesti epämiellyttäviä. Ja en tarkoita tällä sitä, jos lapselle ei aina ole tukka ojennuksessa, vaan esim. pahalta haisevaa lasta (josta huomaa, että suihkussa ei ole muutamaan päivään käyty tai muutoin pesulla). Tämä ei yleensä kyllä ole lapsen vika, vaan vanhempien, yöks.

esim. yksi pihan lapsista joka jatkuvasti kiusaa muita, heittelee kivillä lintuja ja siilejä jne.



Oma lapsi hakee rajoja välillä tahallaan ärsyttämällä, inhoan sitä. On myös perfektionistinen, ja hyvin usein suuttuu jos ei saa tehtyä jotain asiaa nopeasti niin kuin haluaisi (toisaalta välillä sitten todella kärsivällisesti harjoittelee, esim. pyörällä ajoa tuntikaupalla).

Lapset on ihmisiä ja joistain pitää joistain ei niinkuin aikuisten suhteen.Mun mielestä on outoa jos joku väittää tykkäävänsä kaikista lapsista.

Kamalin ihminen jonka tiedän on nyt 9- vuotias tyttö.Syntymäkusipää!!!!

heitä hyvin vähän. Lähes kaikki lapset omalla tavallaan rakastettavia ja joo minä olen lapsiläheinen ihminen. Tykkään useimmista lapsista kun taas en pidä useimmista aikuisista...

Olen päiväkodissa töissä ja urani aikana monta ärsyttävää lasta kohdannut.



Sellaiset ärsyttää tosi paljon jotka hakemalla hakee aikuisen hyväksyntää. Tämä inho varsinkin kolkuttelee omatuntoani, koska nämä lapsethan hakevat sitä hyväksyntää, koska omat vanhemmat eivät huomio lapsiaan kuin negatiivisesti. Joten vanhempiahan mun pitäisi vihata. Mutta jatkuva aikuisten nuoleskelu on erittäin rasittavaa.



Inhoan myös jatkuvasti joka asiasta narisevia pikkulapsia. Ja tämähän on myös vanhempien saavutuksia. Harva lapsi jaksaa narista ja vinkua jos sillä ei ole koskaan tahtoaan läpi saanut.



Omassa lapsessa ärsyttää monikin asia. Ehkä eniten näsäviisaus.

kamalasti lapsia. Oman lapsen eskarikaverit ovat jääneet aika vieraiksi, paitsi tietysti tässä naapurustossa asuvat pari tyttöä. Kuitenkin pidän kyllä kaikista niistä lapsista, jotka tunnen. Jokainen on omansalainen persoona; joku helpompi, joku vetäytyvämpi ja mä pidän niistä juuri sellaisina kuin ovat. Yksi on kovaääninen tättähäärä, joka vie mun poikaa 6-0, mutta eiköhän tuokin jonkun opetuksen tarjoa... :) Ja kysehän oli, pidänkö MINÄ. Toinen taas hiljainen, vähän pullea ja laiska, mutta äärimmäisen kiltti ja hyväntahtoinen nuori neiti. Osa pojista on vähän huonosti käyttäytyviä, mutta se ei estä minua olemasta niille mukava aikuinen.



Ehkä, jos tuntisin niitä vielä paremmin, niin voisin huomata etten pidä, mutta nyt en voi sanoa niin.