Lue keskustelun säännöt.
Kuinka ihonalaisestaan pääsee irti?
05.05.2011 |
Olen onnellinen, mulla on maailman paras mies, kolme ihanaa lasta. Arki on juuri sitä mitä olen aina halunnut, tulevaisuus näyttää valoisalta.
Viime yönä näin unta "ihonalaisestani". Alkuun se oli aivan viatonta, hengailua, kaverijuttuja. Lopussa olimme hississä tai bussissa, ja tuo mies, tuo poikanen horjahti minua päin ja minut täytti järjetön onni ja suru yhtäaikaa. Heräsin itkien. Tajusin, että vaihtaisin kaiken tämän elämäni onnen tuohon toiseen.
En ole edes puhunut tuon toisen kanssa viiteen vuoteen. Emme ole missään tekemisissä. Tuo toinen on epävakaa ihminen, puoliksi alkoholisoitunut epäluotettava, huonotapainen, arrogantti ihmisen irvikuva. Hän on sitä mitä järjen tasolla vastustan ja vihaan.
Olimme opiskelukavereita ikuisuus sitten, ja meillä oli hyvin lyhyt seksisuhde.
Mutta ihan totta. Mikä mussa on vialla kun vaihtaisin kaiken onneni siihen että voisin olla tuon toisen kynnysmatto? Tuntuu että halkeaisin onnesta jos tuo toinen edes vihaisi minua ja kohtelisi minua kaltoin, koska silloin..nauttisin siitä että hän löisi minua!
Olen täysin paska ihminen. Miten mä pääsen eroon tästä?
Kommentit (11)
Taitaa olla pelkkä fantasia. En usko että oikeasti rakastat miestä. Tunteen säilyminen vaatisi vastavuoroisuutta, jota et nyt saa, ja järjen mukana oloa. Elin tuollaisessa suhteessa kaksi vuotta ja sen jälkeen inhosin miestä sydämeni pohjasta. Sen inhon läpikäyminen kesti vuosikausia. Tämä on ehkä vain fantasia, josta voit ihan vapaasti haaveilla, mutta kaikki fantasiat ei ole tarkoitettu toteutettaviksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta se reaktio oli niin aito, ja palautti mieleen jotain mitä oikeastikin joskus tapahtui. Olen niin aktiivisesti yrittänyt unohtaa _kaiken_. Ja nyt tuo pulpahti mieleen.
Tajusin myös herättyäni, että aktiivinen unohtamiseni on saanut sen aikaan, etten kykene/halua tehdä mitään sellaista mieheni kanssa, jota tein tuon miehen kanssa. Olen siis antanut osan itsestäni tuolle toiselle. Se on täysin väärin ja mielestäni sairasta.
ap
vajaan 20 km päässä. Ei olla nähty viiteen vuoteen. Kun muutin tälle paikkakunnalle näin myös usein unia hänestä. Meillä on taustalla seksisuhde ja jonkinlainen sielujensympatia ennen tätä seksisuhdetta, olimme tosi pitkään hyviä ystäviä.
Toisinaan pelkään että törmään häneen jossain kaupungilla tai vaikka viihteellä. Kutenkin luotan itseeni 90% etten enää hänen kelkkaansa lähtisi koska minulla on hyvä ja ihana mies. Ja hän on tahoillaan naimisissa. Meillä kuitenkin jäi aikoinaan monta asiaa ilmaan ja selvittämättä..ehkä siksi hän kummittelee minun mielessäni aina aika-ajoin.
Sitä en tiedä miten siitä eroon pääsee. Pitää vain oppia laittamaan asiat arvojärjestykseen. Minä arvostan paljon sitä mitä minulla nyt on ja olen onnellinen. Ja toivon että jos joskus hänen kanssaan törmään osaan suhtautua häneen asiallisesti.
Hän on ihan erilainen kuin nykyinen mieheni. Meillä oli lyhyt kiihkeä seksisuhde. Olisin halunnut enemmän...suhde jäi kesken. Siinä oli sitä jotain.
ihonalaisiensa kanssa? Perustanut perheen jne? Vai sekö juuri tekee ihoonalaisesta ihonalaisen, se ettei sitä koskaan saanut?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ihonalaisiensa kanssa? Perustanut perheen jne? Vai sekö juuri tekee ihoonalaisesta ihonalaisen, se ettei sitä koskaan saanut?
Tosin asumme erillämme emmekä lultavasti muuta yhteen ikinä. Ja emme suunnittele yhteisiä lapsia, molemmilla on jo omansa.
Olemme siis realisteja mutta yhteys ei katkea kirveelläkään.
ihonalaisiensa kanssa? Perustanut perheen jne? Vai sekö juuri tekee ihoonalaisesta ihonalaisen, se ettei sitä koskaan saanut?
Mies oli ihonalaiseni muistaakseni 3 vuotta, näimme tänä aikana ehkä 3 kertaa. En vaan saanut mielestäni. Lopulta erosin sen aikaisesta miehestäni ja reilu puoli vuotta tästä päädyimme ihonalaiseni kanssa yhteen. Nyt olemme olleet yhdessä 4 vuotta. En ole katunut sekunttiakaan. Tosin erooni oli paljon muitakin syitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sopivasti niin, että hän oli vähän änkyrähumalassa, minä selvinpäin. eipä ole enää ihonalainen :D
Mutta se reaktio oli niin aito, ja palautti mieleen jotain mitä oikeastikin joskus tapahtui. Olen niin aktiivisesti yrittänyt unohtaa _kaiken_. Ja nyt tuo pulpahti mieleen. Tajusin myös herättyäni, että aktiivinen unohtamiseni on saanut sen aikaan, etten kykene/halua tehdä mitään sellaista mieheni kanssa, jota tein tuon miehen kanssa. Olen siis antanut osan itsestäni tuolle toiselle. Se on täysin väärin ja mielestäni sairasta. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
haluanko vai en!!
Meillä takana 6 vuoden salasuhde parikymmentä vuotta sitten, sitten pitkä tauko ja nyt olemme tavanneet uudelleen. Järkyttävää miten tunteet on ihan samat kuin silloin! Molemmat tahoillaan taas varattuja, mutta jos hän pyytäisi lähtisin heti hänen mukaansa. Rakkaus ei siis tässä ole ongelma vaan velvollisuudentunto... Tämä rakastettuni kylläkin hyvä ja kunnollinen mies, toisin kuin ap:n. Jos olisikin jotain millä voisi itselleen selittää ettei kannata ja yrittäisi selvitä loppuelämän erillään....
hyvä kysymys.
Itse samanlaisessa tilanteessa - tosin sillä erotuksella, että mun ihonalaiseni on aivan kunnon mies... ; )
Mutta niin, millä niistä pääsee eroon..?