Olenko julma kun ajan lapsen kaverin pois kun meillä syödään?

nyt sanois että julma, mutta miksi se ei voi odottaa että lapses saa syötyä?

Meillä on käytäntönä, että jokainen syö omassa kodissaan ellei jostain syystä toisin ole vanhempien kanssa sovittu. Toisekseen, jos kaveri odottaa seinän takana niin lapsi ei malta syödä kunnolla. Eli minäkin ajan ylimääräiset pois kun on ruoka-aika.

Syödään tosin melko myöhään, 19-20, ja sen jälkeen ei enää haluta vieraita lapsia iltaa viettämään.

ymmärrän sen luultavasti paremmin jos on kyse kaupunkimaisesta kerrostaloasumisesta ja kaveri asuu siinä lähistöllä. Mutta meillä "maalla" se tarkoittaisi monien kilsojen kotimatkaa, luultavimmin jonkun vanhemman kyydillä. En kyllä kehtaisi olla tarjoamatta lapsen kaverille.



P.S. Älkää lynkatko, olen kuitenkin alunperin kotoisin Helsingistä...

Itse en aja, mutta nykyään otetaan vasta sitten kavereita, kun lapset ovat syöneet.

Meillä ei kuopus pysty keskittymään syömiseen, jos on kavereita.

Tekisi mieli kyllä ajaa pois, koska lapsenikin ajetaan pois.

ajattele että myös sinun lapsi ajetaan pois

meillä on monta lasta, eikä yhtään haittaa monet kaverit odottamassa huoneissa, että omat lapset syövät. Usein myös tarjotaan ruokaa. Mutta ne alakouluikäiset kaverit ajetaan siksi aikaa koteihinsa, jotka asuvat ihan naapurissa, ja jotka eivät malta odottaa lasten huoneissa, vaan tulevat norkoilemaan ruokapöytään lasten selän taakse tai omani.

tarjotaan aina vieraillekin

jos on viisi lasta, ja jokaisella on joka päivä kaveri kylässä. 140 ylimääräistä ruokailijaa kuukaudessa.

Vai joko sitä pitää curlata naapureidenkin lapsia??? Monessa tilanteessa tarjoan meillä oleville lapsille ruokaa, mutta nyt kun kesäaika alkaa,lapsia on koko ajan ja paljon, todellakin haluan ne perheen omatkin hetket. Jos kaverit norkoilee nurkan takana, niin ei se mikään perheen yhteinen aika ole, eivätkä lapset rauhoitu juttelemaan kuulumisiaan. Olen vieraanvarainen ja tykkään lapsista, mutta yhtä tärkeää on se että on rauhallinen oma ja perheenkeskeinen aika. Ei ne lapset siitä rikki mene että välillä menevät omaan kotiin. Hyvässä lykyssä oppivat että tapoja ja rajojakin on olemassa.

tyly mutsi. Todellakin lapset jäävät pihalle odottamaan kun syödään oli leikit kesken tai ei. Meillä 3 lasta ja siihen jos kaverit tulee odottaa niin johan siinä kestää ikuisuus. Eli ruokailu on minusta sellainen pyhä asia, et eri asia jos joku lapsi kylässä muuten sovitusti, tietty saa ruokaa ja tarjoan, mutta jos naapureista kyse ja pihakavereista, niin jokainen syö omassa rauhassaan kotona :)



ja olen myös kova komentelemaan naapureiden lapsia, katson heidän perään ja leikkejään, sillä 6v liikkuvat täällä yksin, eikä leikit aina ole järkevämmästä päästä. Kauhea olen, myönnän.

tyly mutsi. Todellakin lapset jäävät pihalle odottamaan kun syödään oli leikit kesken tai ei. Meillä 3 lasta ja siihen jos kaverit tulee odottaa niin johan siinä kestää ikuisuus. Eli ruokailu on minusta sellainen pyhä asia, et eri asia jos joku lapsi kylässä muuten sovitusti, tietty saa ruokaa ja tarjoan, mutta jos naapureista kyse ja pihakavereista, niin jokainen syö omassa rauhassaan kotona :) ja olen myös kova komentelemaan naapureiden lapsia, katson heidän perään ja leikkejään, sillä 6v liikkuvat täällä yksin, eikä leikit aina ole järkevämmästä päästä. Kauhea olen, myönnän.

ole kauhea vaan aikuinen. Ihan samaa ajattelen, ruokahetki on jollain lailla pyhä.. ja vaikka on silloin tällöin kivaa sekin että ruokapöydässä on vieraita, niin en mä halua koko aikaa olla jonkun tenavaravintolan tarjoilija. On ihanaa tehdä hyvä ruoka ja istua lähempiensä kanssa rauhassa. Sitten on pikaruoka-ja tenavaravintolatuokiot erikseen. Minusta se on myös perheen arvon vaalimista, että on tärkeää olla yhdessä ja jakaa ilojaan ja surujaan- en mä halua niitä naapurin lasten kanssa jakaa enkä myöskään kuunnella koko ruokailua naapurin lasten kälätystä. Ja mä kyllä tykkään näistä pihakavereistakin.

meillä myös sama käytäntö, että jokainen syö kotonaan ellei ole vanhempien kanssa erikseen muuta sovittu.

Jos pihalle ajat.

Meillä sanotaan, että nyt meillä on ruoka-aika, menepä kotiin katsomaan onko sinullakin. Tai sinnikkäämmille sanon, että meillä on nyt ruoka-aika ja ruoka-aikaan meillä ei ole kavereita, Elisa tulee sinua sitten pyytämään kun on syönyt.

jos on viisi lasta, ja jokaisella on joka päivä kaveri kylässä. 140 ylimääräistä ruokailijaa kuukaudessa.

persaukine

Menimme sisarusteni kanssa syömään ja meillä oli kaksi kaveria kylässä.

Ensin norkoilivat ruokapöydän luona ja äitini pyysi heitä siirtymään toiseen huoneeseen odottamaan. Siirtyivät eteisen ovelle ja katsoivat ruokailuamme. Äitini taas ystävällisesti sanoi voisivatko tytöt mennä olohuoneeseen odottamaan. Sinne menivät, mutta kurkkivat koko ajan hymyillen ruokapöytään. Äitini sanoi taas jos tytön menisivät pihalle leikkimään siksi aikaa jotta saamme rauhassa syötyä. No tytöt menivät pihalle mutta suoraan keittiön ikkunan taakse naama kiinni lasiin...äitini huokaisi ja laittoi kaihtimet kiinni :D

Tämä on niin selvästi jäänyt mieleen että oli pakko tulla kommentoimaan.

Kivoja kavereita meillä oli nuoruudessa..jotkut eivät vaan tajua antaa ruokarauhaa

Eri asia tietenkin jos sovittu tai kauempaa kyläily, mutta läheltä ja usein tulijat. Perheen ruokahetki on tärkeä rauhoittaa.



Eri asia sitten lapset, joista tietää, että ruokailu kotona on heikkoa, että välttämättä eivät saa juuri mitään ruokaa! Tai itse hakevat kaapista jotain keksejä nälkäänsä. Hankalaa, ruvetako itse huolehtimaan vai.. Ls-asiakkaita jo ovat. Meillä yksi tällainen lapsi käy silloin tällöin ja annan ruokaa aina. Mutta voin kuvitella, että on ongelmallista, jos lähinaapurissa asuu lapsia, joilla on huonot olot. Siis inhimillistä on auttaa, mutta naapurille ei kuulu ja välttämättä ei ole voimia koko ajan huolehtia vieraastakin lapsesta.

perus käyttäytymis sääntöihin kuuluu aina tarjota vieraille ja itse osata lähteä kylästä oikeaan aikaan. Minua ei haittaa jos meillä on pari ylimääräistä ruokailijaa, mutta itse olen sanonut lapselleni että kylästä tullaa kotiin kun heillä on ruoka-aika. Tämä siksi, koska en voi tietää onko lapseni tervetullut muiden ruokapöytään. Itse lapsena aina kysyimme saako kaveri jäädä syömään ja usein jomman kumman äiti sanoin ei :)

Poika on muuten sellainen taivaanrannanmaalarinätvehtijä,

mutta jos on kaveri odottamassa, niin alkaa haarukka liikkua tiuhempaan.

En tarjoa pojan kaverille ruokaa, koska kai heillä on sitä itselläänkin.