Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Koulukiusaajan äitipuoli täällä, auttakaa...
04.05.2011 |
Miehellä on 8-vuotias tytär ja varsin vahvatahtoinen ollut jo pienestä saakka. Nyt sain tietooni, että hän kiusaa koulussa ainakin samalla luokalla olevaa kummityttöäni :( Kiusaaminen on yleensä henkistä väkivaltaa ja joukosta jättämistä sekä tavaroiden piilottelua...
Olin itse 2 vuotta koulukiusauksen uhri, luojan kiitos se loppui kun löysin oikeita ystäviä. Arvet se kuitenkin jätti ja tunnen kaunaa kiusaajiani kohtaan vieläkin.
Miten nyt enää osaan suhtautua lapseen. Silmät soikeana valehtelee päin naamaa, kun asiasta kysytään tai muutaman kerran toteaa, että mitä sitten. Asiahan ei minulle oikeastaan kuulu, koska olen jättänyt kasvatusvastuun vanhemmille ja ollut aikuisena mukana tytön elämässä. Nyt kuitenkin tunnen syvää raivoa tyttöä kohtaan, mutta enhän sitä voi häneen purkaa. Auttakaa pääsemään tämän kiukun yli :(
Kommentit (20)
mutta kyllä mun mielestä kasvatuksessakin on mennyt jotain pieleen, jos lapsi ei tajua kerrottaessakaan, kuinka kurjalta kiusatuista tuntuu ja tajua lopettaa. Sen ymmärrän, ettei pieni lapsi välttämättä tajua kiusaavansa, mutta kyllä siinä vaiheessa, kun asia hänelle selvitetään, mun mielestä lapsen kuuluu ymmärtää.
Jos lapselle on pienestä pitäen kerrottu kuinka muita kohdellaan ja puututtu heti huonoon käytökseen, niin varmasti lapsi ymmärtää asian kiusatun kannaltakin viimeistään asiaan puututtaessa.
Ja on oikeasti aika järkyttävää, jos vanhemmilla on tuollainen asenne, että täytyy vaan hyväksyä :O
Kyllä tuollaisiin asioihin täytyy puuttua myös vanhempien todella voimaakkaasti. Yleensä nuo kiusaajat kuitenkin aloittavat jo alakoulussa, jolloin vanhemmilla on vielä hyvät mahdollisuudet vaikuttaa lapsen käytökseen.
Ei kiusaamista todellakaan tarvitse ottaa huumorilla. Ja onneksi kaikki lapset eivät edes osaa olla inhottavia muille.
Helkkari, kun harmittaa vietävästi. Miten lapseen saadaan ominaisuus, joka häneltä puuttuu tai miten hänestä saataisiin pois ominaisuus, jota ei toivoisi kenellekään olevan. Puheet, kun ei auta, pitää vaan sietää, hyväksyä ja kestää, lapsi sellainena, kun hän on.
Selvittettäävää riittää ja kiusattujenkin olisi joissain tapauksissa hyvä kehityttävä ihmisinä, tarviiko kaikki sanonut asiat ottaa liian vakavasti, johonkin voisi opetella vastamaan takaisin ihan huumorillakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ettäkö kiusatun pitäisi vaan kiltisti hyväksyä se, kun sinun ilkeä pikkuperkeleesi rikkoo ja varastaa tavaroita, hakkaa ja satuttaa sekä ilkkuu ja nöyryyttää uhriaan? Ja kiusatunko pitäisi kehittää huumorintajuaan, jotta hän osaisi iloisesti naureskellen ottaa vastaan jokaisen iskun ja ivallisen heiton?
Jos sinun puheesi eivät kakaraasi tehoa, suosittelen siirtymistä järeämpiin toimenpiteisiin, kuten viikkorahojen menetykseen, puhelimen takavarikointiin tai kotiarestiin. Oletko edes kokeillut näitä? On se säälittävää, kun ei aikuinen ihminen pärjää omalle lapselleen.
Ja jos se kiusaaminen ei sittenkään lopu, kannattanee jättää kasvatustyö esimerkiksi viranomaisille. Poliisin vakiasiakastahan sinä näemmä olet kovaa vauhtia "kasvattamassa".
Helkkari, kun harmittaa vietävästi. Miten lapseen saadaan ominaisuus, joka häneltä puuttuu tai miten hänestä saataisiin pois ominaisuus, jota ei toivoisi kenellekään olevan. Puheet, kun ei auta, pitää vaan sietää, hyväksyä ja kestää, lapsi sellainena, kun hän on.
Selvittettäävää riittää ja kiusattujenkin olisi joissain tapauksissa hyvä kehityttävä ihmisinä, tarviiko kaikki sanonut asiat ottaa liian vakavasti, johonkin voisi opetella vastamaan takaisin ihan huumorillakin.
kehiin laittaa tytön isä ja heti. Tämähän kuuluu hänelle.
Isän tulee puhua vakavasti tytön kanssa ja vakuuttaa rakkauttaan hänelle ja kuritaa jos kiusaaminen jatkuu. Ja sehän jatkuu, koska tyttö haluaa saada selville kurittaako isä. Siis kurittaminen on todiste välittämisestä. Ennen se ei lopu ja kaikkien elämä hankaloituu myös tytön.
Mielestäni tyttö ei selvästikään tunne kuuluvansa mihinkää perheeseen. Isillä usein isyys hakusessa, joten pane ukkosi vastuuseen siemenestään!
Sen sijaan koulun pitäisi ottaa nyt vakavasti yhteyttä vanhempiin ja pakottaa palaveriin. Tämä on vanhempien asia, ja heidän tehtävänsä on saada lapsi tajuamaan tekonsa.
Jos sinä saarnaat lapselle, hän on vain entistä uhmakkaampi, kuvittelee ehkä, että pidät enemmän kummitytöstäsi kuin hänestä ja kiusaaminen saa lisää ulottuvuuksia.
Sinun tehtäväsi on aikuisena tuomita tuollainen käytös mutta ei ruveta yllättäen kasvattamaan lasta, kun et sitä ole tähänkään asti tehnyt. Tietysti jos saat lapseen hyvän keskusteluyhteyden, voit vähän avata tilannetta hänelle mutta siinä on aina riski, että lapsi alkaa syyttää sinua koko tilanteesta ja kostaa sen kummitytöllesi.
kokeilee mitä kaikkea hän voi tehdä, ennen kuin siihen puututaan. Haluaa tietää välittääkö kukaan oikeasti hänen tekosistaan.
Onko häntä kohdeltu ja kasvatettu helläkätisemmin kenties erilaisen tilanteensa vuoksi tai ansiosta? Joka tapauksessa sinun tilanteesi ja asemasi on hankala. Et voi päättää lapsen asioista mutta olet niistä osaltasi vastuussa... miehesi tehtävä on selvittää asia, sinun auttaa siinä. Harmi, jos miehesi on haluton tai kyvytön. Silloin suurin risti ja riski jää sinulle. Voisiko tytölle löytyä jokin kiva harrastus, jossa voisi olla oma itsensä tai vielä parempaa harrastaa sitä isänsä kanssa?
Kiusaaminen on aina jonkinlaista huomion hakua, oman pahan olon purkamista tms.
t. myös voimakastahtoisen lapsen äitipuoli
Sisältö jatkuu mainoksen alla
...arjessani en ole kuitenkaan heihin törmättnyt, eikä ole "ammattikasvattajatkaan".
Elämä ei voi aina mennä ihanteiden mukaisesti. Jotkut lapset ovat jo syntyessään temperamentistaan johtuen sosiaalisesti haastavia. Ihan aidostikko kuvittelette, ettei kaikkia lain sallimmia ja eettisestikkin oikein olevia rangaistuksia olisi koitettu. Ammattilaisellako on sitten valta ja voima saada lapsi käyttäytymään haluammallaan tavalla.
Arki aina ole elämyspuistoa, väistämättä tulee myös ikäviä ja vakavia asioita, niilläkin on oma tarkoituksensa. Lapselle on asetettava rajat, mutta hänen on saatava kokeilla ja rikkoa niitä.
Kyllä isä on mukana tytön elämässä ihan joka päiväisesti, vaikka tytär on puolet ajasta äidillään. En tiedä, eikö mieheni usko tyttärensä kykenevän kiusaamaan, vai onko liian kova paikka myöntää, että oma lapsi on koulukiusaaja...
Kummityttöni äiti on kehotuksestani lähtenyt viemään asiaa koulun taholta eteenpäin, koska tytön äiti kiistää kaiken. En siis itse ottanut häneen yhteyttä, vaan kummityttöni äiti, hyvä ystäväni soitti. Asia ilmeisesti etenee omalla painollaan ja toivottavasti molemmat lapset saavat apua. Olen vähän huonossa asemassa enää sekaantumaan oikein mihinkään kasvatukselliseen, koska en ole sitä tehnyt ennenkään :( Puhua olen koittanut, mutta saan vain tuhinaa ja "älä viitti"ä osakseni... Mutta palatakseni ongelmaan, vaikka se nyt vähäpätöiseltä tuntuukin muihin verrattuna;
Miten osaan itse suhtautua mieheni lapseen? Nyt näen hänet koulukiusaajana ja joka kerta hänet nähdessäni mietin kummityttöäni itku kurkussa lähdössä kouluun... :( Miten voin edes yrittää auttaa tuota tyttöä, jos itse tunnen raivoa hänen käytöstään kohtaan.
Äitinsä kasvatustavoista en tiedä, ilmeisesti melko lepsu on ote ollut kuitenkin ja isänsä tiedän antavan liikaa periksi. Yrittää kai hyvittää jotain (Hänelle olen asiasta sanonutkin, ettei tee kuin karhunpalveluksen molemmille). Mies onkin keskustellut lapsen kanssa ja tyttö kiistää tai kohauttelee vain olkiaan. Piittaamaton voisi olla kuvaava sana. Pelkään, että kiusaaminen pahenee, koska kummityttöni uskalsi kertoa aikuiselle :( Toivon sydämeni pohjasta, että tuo käytös loppuisi.
Tiedän vapaaehtoisesti sanoutuneeni irti kasvatuksesta, koska tytöllä jo vanhemmat on. Käytin äitipuoli nimitystä, jotta otsikosta selviäisi ongelma... Isän uusi naisystävä ei kuulosta oikein raflaavalta.
Anteeksi sekava teksti, laitoin nuorimmaisen samalla päiväunille ja ajatukset pätkivät...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kirjoituksesi on kyllä vähän seko!!!
....Elämä ei voi aina mennä ihanteiden mukaisesti.....Lapselle on asetettava rajat, mutta hänen on saatava kokeilla ja rikkoa niitä.....
Kuka sellasta on väittänytkään??? Ja miksi ihmeessä rajoja on saatava kokeilla ja rikkoa???? Rajat on sitä varten, että niitä ei ylitetä!
Kysymyksessä on kiusaaminen, jonka on loputtava heti ja joka on parasta kaikkien kannalta.
Tätä asiaa me äidit tutkaillaan eri puolilta ja opitaan toinen toisiltamme viisaita koettuja juttuja ja piste.
Mitä tulee vihantunteeseen, haluaisin itsekin tietää miten pääsen eroon siitä. Pelkään ja spekuloin tilanteita, joissa temperamenttinen lapsipuoleni satuttaa omia lapsiani, joko tahallisesti tai vahingossa. En voi sanoin kuvailla miten paljon vihaa nuo pelot aiheuttavat. Suurin osa on tietenkin kuviteltuja ja paisuteltuja pelkoja, jotka kumpuavat juurikin siitä, etten voi lapsen kasvatukseen suoraan puuttua tai määrätä. Kärjistetysti voisi sanoa, että pelkään olevani kykenemätön suojelemaan omia lapsiani omassa kodissa asuvalta vaaralta. Aina nämä vihantunteet eivät ole pinnalla mutta liian usein kuitenkin.
Vaikka et ole lapsen kasvatukseen puuttunut, voit silti "aktivoitua" jos tilanne sitä vaatii. Eihän kukaan ulkopuolinenkaan jää seuraamaan sivusta vastaavassa tilanteessa.
Ainoa minkä olen huomannut auttavan ja helpottavan vihaa, on yhteiset touhut ja "tutustuminen" lapseen ihmisenä.
Voi luoja kuinka tuntemuksesi ovatkaan tuttuja vaikka asia on hieman erilainen. Pahoittelen, että valmista vastausta minulla ei tähän aiheeseen ole mutta jaksamista ja myötätuntoa tilanteeseen toivotan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kiusaajalle...sitten kun rupeaa käyttäytymään nätisti!
Itse kiusattuna, josta tehtiin kiusaaja. Piti kyllä pysähtyä "kasvamaan". Kaikki ei aina ole sitä miltä näyttää.
Tiedämme miten tytöt kiusaa, hehän harrastavat verbaalista julmuutta. Jokainen varmasti näkee silmissään, luokan kuningattaren joka kerää hovin ympärilleen ja katsoo muita nenänvartta pitkin. Antaa lempeästi hymyillen ymmärtää, että olet täysi nolla.
Tälläinen tyttö sitten päätti, että minä kiusaan häntä, joka olin eloisa poikatyttö eroperheestä, en niin hyvä koulussa jne...Vanhemmat rankaisi, koulu rankaisi, oli puhutteluja puhuttelujen perään. Todellinen kiusaaja jatkois kiusaamistaan, lempeästi hymyillen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
entäs, jos pidät miehesi tyttärelle tiukan puhuttelun. Kysyt, saako häntä kiusata? Saatko sinä tehdä tytölle --- ja kerrot ihan konkreettisia esimerkkejä. Kysyt, miltä tuntuisi ja olisiko se oikein, olisiko se kivaa tytöstä itsestään jos sinä tekisit hänelle näin ja näin.
Jos tyttö sanoo, että ei haittaa, sano, että hyvä, nyt voin aloittaa ja aloitat. Koko tapaamisviikonloput kiusaat.
Ilkeää, eikö totta?
Sanot tytölle, että kaikista ei tarvitse tykätä, kaikkien kaveri ei tarvitse olla, mutta kiusata ei saa ketään, kiusaaminen on ala-arvoista ja luuserien hommaa.
Sano, että kyseinen tyttö on sinulle rakas ja tärkeä ja kiusaaminen loppui NYT! tai sinä viet asian eteenpäin.
Kyllä lapsela jotain pielessä on, jos hänen täytyy purkaa paha olonsa kiusaamalla koulussa toisia lapsia ja kiusaamalla sinun ja miehesi yhteistä lasta, jonka isosisarus (tai puolikas, joo) hän on.
Jonnekin se paha olo pitää purkaa, ja jotkut tekevät sen kiusaamalla muita.
Onneksi kiusatun tytön äiti on vienyt asian eteenpäin. Suosittelen lastensuojeluilmoituksen tekemistä. Jotain on pielessä, jos lapsen täytyy kiusata eikä äiti edes ota asiaa tosissaan. Ehkä hän hjyväksyisi myös sen, jos hänen oma lapsensa olisi kiusan kohteena!
Kiusaajaakin pitää kuunnella. Lapset ovat taitavia vuorovaikutussuhteiden manipuloimisessa. Kiusaajan ja kiusatun roolit voi myös vaihtua ja vaihdella. Helposti lokeroidaankin ketkä saattavat kiusata toisia ja keitä tullaan mahdollisesti kiusaamaan, esim. ulkonäön, perhesuhteiden, luonteen yms. vuoksi. Eikä ole varmasti vierasta, että jonkinasteisen kiusaamisen ajatellaan kuuluvan lasten normaaliin kehitykseen, kun koulusta on kyse.
Kehoittatko sinä nyt kiusaamiseen, kun tyttö ei oikein mahdu standardeihin. Kiusaajaa saa kiusata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiusaako kummityttöäsi kohdistaaksensa vihaansa sinuun?
Omasta 8-vuotiaasta tytöstäni olen huomannut, ettei hän ainakaan miellä porukasta sulkemista tms toimintaa kiusaamiseksi.
En usko, että kostaa kiusaamisellaan minulle. Olen kyllä osani vuosien saatossa saanut ja nyt välit alkoivat pari vuotta sitten olla kunnossa. Tutustuin siis mieheen, kun tyttö oli 2,5-vuotias. Mies ei ole ikinä seurustellut tytön äidin kanssa vaan kyseessä oli vahinkoraskaus. Toivottavasti ainakin naisen puolelta :)
Tietää kyllä kiusaavansa, mutta ei välitä kun yritin puhua hänelle, kuinka paha mieli kummitytölleni tulee... Kiusaa muutamaa muutakin tyttöä luokaltaan, ainakin kummityttöni mukaan. Pahin syrjintä kohdistuu tosin häneen, tai sitten pitää pahempana. En tiedä.
Kotiolot pitäisi olla kunnossa, ainakin minun mielestäni mikään ei ole muuttunut. Kiusaa tosin miehen ja minun yhteistäkin lasta, mihin olen joutunut puuttumaan pari kertaa.
Siis laitat sen tytön kuriin. Piste. Sanotte miehesi kanssa, että ette salli sellaista. Rangaistus lapselle.
Helkkari, kun harmittaa vietävästi. Miten lapseen saadaan ominaisuus, joka häneltä puuttuu tai miten hänestä saataisiin pois ominaisuus, jota ei toivoisi kenellekään olevan. Puheet, kun ei auta, pitää vaan sietää, hyväksyä ja kestää, lapsi sellainena, kun hän on.
Selvittettäävää riittää ja kiusattujenkin olisi joissain tapauksissa hyvä kehityttävä ihmisinä, tarviiko kaikki sanonut asiat ottaa liian vakavasti, johonkin voisi opetella vastamaan takaisin ihan huumorillakin.
Helkkari, kun harmittaa vietävästi. Miten lapseen saadaan ominaisuus, joka häneltä puuttuu tai miten hänestä saataisiin pois ominaisuus, jota ei toivoisi kenellekään olevan. Puheet, kun ei auta, pitää vaan sietää, hyväksyä ja kestää, lapsi sellainena, kun hän on.
Selvittettäävää riittää ja kiusattujenkin olisi joissain tapauksissa hyvä kehityttävä ihmisinä, tarviiko kaikki sanonut asiat ottaa liian vakavasti, johonkin voisi opetella vastamaan takaisin ihan huumorillakin.
kiusaaminen ei ole ominaisuus joka vaan täytyy sietää. Isän tulisi äidin kanssa ottaa asia vakavasti ja viedä tyttö vaikka lastenpsykiatrille kuulemaan kuinka kiusaamista voidaan ennaltaehkäistä ja se lopettaa jos ei omat keinot auta. Onko opettajan kanssa puhuttu?
Alue: Aihe vapaa
En tiedä, mistä jokukin ominaisuus johtuu tai miten sen saisi kitkettyä. Mutta alempaa väittämääsi en allekirjoita. Minua kiusasi koulussa kaksi tyttöä, jotka vain päättivät vihata minua. Heille ei merkinnyt mitään, millainen olin sisäisesti. Kaikki johtui niin naurettavasta asiasta kuin siitä, että tuon toisen tytön ihastus oli sattunut ihastelemaan silloin vaaleita ja pitkiä hiuksiani...
Näin naurettavasta asiasta kehkeytyi kiusaamishelvetti kohdalleni. Olin aina myöhässä tunneilta, koska nämä varastivat säännöllisesti reppuni, lukujärjestykseni, ulkovaatteni tai ihan mitä tahansa esim. ruokatunnilla tai murtautumalla kaappiini :( Tämä oli siis 12-14 vuotiaana...
Ja mitä tulee kummityttööni, tämä on ihailtavankin huumorintajuinen ja sopeutuvainen. Ehkä tämä ärsyttääkin tytärpuoltani, joka on ikävä kyllä kaikkihuomiohetiminulle tyyppinen...