Voiko 2-vuotiaalta vaatia, että PITÄÄ TOTELLA??!!

mutta ihan normaalia on, että 2 v. ei tottele. Kaksivuotiaanne toteuttaa ihan tervettä kaksivuotiaan tehtävää olemalla tottelematta. Kaksivuotiailla sattuu olemaan tässä maailmassa annettu sellainen tehtävä, että kasvattavat vanhempien kärsivällisyyttä. Miehesi on vaan vähän normaalia hitaampi oppimaan:) Mutta eiköhän ne siitä, molemmat, opi.

totta kai voi pyrkiä siihen, että lapsi tottelee. Mutta jos lapsi tottelee aukottomasti aina, niin silloin on tullut kasvattaneeksi tahdottoman, alistetun robotin.



Tärkeintä on se, että saa tapahtumaan sen minkä vanhempi haluaa. Jos tavoitteena on hampaiden pesu, niin sitten jos lapsi ei itse tule, niin sitten kannetaan. Noin siis 2 v kohdalla. Tärkeintähän tuossa on se, että lapsi oppii siihen, että vanhemmat eivät jousta hampaidenpesussa.



Miehesi opettaa nyt sitä, että tärkeintä on tulla hampaidenpesulle itse kävellen. Jos se on aidosti tärkein asia, niin sitten kannattaa toimia noin. Jos ei, niin menee ruutia hukkaan.



Usein sellaiset vanhemmat jotka ovat vähän lasten kanssa aidosti tekemisissä, kiinnittävät huomiota juuri tuollaisiin seikkoihin. Jos on kotona lasten kanssa päivästä toiseen, niin eihän sitä kukaan jaksa tuollaisella riitelyllä.

mutta ihan normaalia on, että 2 v. ei tottele. Kaksivuotiaanne toteuttaa ihan tervettä kaksivuotiaan tehtävää olemalla tottelematta. Kaksivuotiailla sattuu olemaan tässä maailmassa annettu sellainen tehtävä, että kasvattavat vanhempien kärsivällisyyttä. Miehesi on vaan vähän normaalia hitaampi oppimaan:) Mutta eiköhän ne siitä, molemmat, opi.

Koskahan tämä sitten ohi menee? :D

Ei vaan, tiedossa on joo, että kaksivuotiaan uhmaa on. Täytyy vaan tuota miestä vähän yrittää ohjeistaa asiassa. Tai sitten tosiaan oppikoon itse :)

Itseäni vaan häiritsee hänen äänen korotuksensa.

Siinä ehkä suuriin syy, miksi tämä komentaminen ja tottelettomattomuus häiritsevät.

Koskahan tämä sitten ohi menee? :D

Ei vaan, tiedossa on joo, että kaksivuotiaan uhmaa on. Täytyy vaan tuota miestä vähän yrittää ohjeistaa asiassa. Tai sitten tosiaan oppikoon itse :)

Itseäni vaan häiritsee hänen äänen korotuksensa.

Siinä ehkä suuriin syy, miksi tämä komentaminen ja tottelettomattomuus häiritsevät.

ja yli 2 v 2 kk:n ikäisistä ei ole vielä kokemusta:)

Kyllä muakin häiritsisi miehesi käytös. Mä kyllä yrittäisin tuossa tilanteessa vähän nopeuttaa tuota miehen oppimista. Lapsi varmasti oppii ajallaan muutenkin, miehellä saattaa olla pientä kehitysviivettä tuolta osin:D

Kuten joku yllä sanoi, niin ehkä mieskin kannattaisi saada pohtimaan mitkä taistelut haluaa taistella ja mitä ei. Ihan joka taisteluun ei kannata ilmoittautua vapaaehtoiseksi eturintamaan. 2-vuotiaan kanssa taistelut eivät lopu.

Ja toisekseen ehkä miestä auttaisi, jos tajuaisi, että teidän 2-vuotiaanne käyttäytyy juuri kuten sen ikäisen kuuluukin ja harjoittelee tahtomista, joka on oikein tärkeä taito.

lapsi harjoittelee sosiaalisia tilanteita, ei osaa vielä



monet kerrat saa vielä komentaa isompiakin..



eihän 2v vielä kunnolla ymmärrä kaikkea syy-seuraus suhteitakaan..

meillä on siis aika iso ikäero, mutta ei hän ainakaan tottele ollenkaan. hän on pari kk päälle 2 vuotta. Joskus kun hän tekee jotain 'tuhmasti' ja tietää sen itsekin, ettei niin saa tehdä sittenkun yrittää sanoa että hei ei saa noin tehdä, niin sitten tekee saman uudestaan monta kertaa. :D Myöskin jos hän kysyy jotain ja vastaa niin sitten alkaa väittämään vastaan joopasjoopas eipäseipäs. Vaikka vain sanoisin että äiti lähti nyt kuule kauppaan ja vaikka hän itse tietäisi ja olisi nähnyt sen niin silti väittää vastaan, en tiedä mikä siinä on ideana, kenties haluaa vaan olla eri mieltä. :D Nyt on alkanu kyllä saamaan ihme kiukkukohtauksia varsinkin äitini kanssa, uhmaikä taitaa olla alkamassa, mutta minun seurassani hän kyllä käyttäytyy jotenkin erilailla kuin muiden, saan hänet kyllä aina heti hiljaiseksi ja ei minun kanssa sellaisia raivokohtauksia saa, mutta tosin ei paljon muiden kanssa väittelekkään niinkuin minun kanssa taas. :D

meillä on siis aika iso ikäero, mutta ei hän ainakaan tottele ollenkaan. hän on pari kk päälle 2 vuotta. Joskus kun hän tekee jotain 'tuhmasti' ja tietää sen itsekin, ettei niin saa tehdä sittenkun yrittää sanoa että hei ei saa noin tehdä, niin sitten tekee saman uudestaan monta kertaa. :D Myöskin jos hän kysyy jotain ja vastaa niin sitten alkaa väittämään vastaan joopasjoopas eipäseipäs. Vaikka vain sanoisin että äiti lähti nyt kuule kauppaan ja vaikka hän itse tietäisi ja olisi nähnyt sen niin silti väittää vastaan, en tiedä mikä siinä on ideana, kenties haluaa vaan olla eri mieltä. :D Nyt on alkanu kyllä saamaan ihme kiukkukohtauksia varsinkin äitini kanssa, uhmaikä taitaa olla alkamassa, mutta minun seurassani hän kyllä käyttäytyy jotenkin erilailla kuin muiden, saan hänet kyllä aina heti hiljaiseksi ja ei minun kanssa sellaisia raivokohtauksia saa, mutta tosin ei paljon muiden kanssa väittelekkään niinkuin minun kanssa taas. :D

Tai tietenkin hän joskus tottelee kun sanoo esim että nyt mennään pesemään hampaat, mutta silloinkuin hän tietää tekevänsä väärin, esim monesti meillä lentää keittiössä ja olohuoneessa tyynyt alas lattialla aina kun on minun seurassani ja hän tietää että minä kiellän sen, mutta silti tekee niin ilmeisesti iha tahalleen. Muut eivät hänelle juurikaan siitä ole huomautelleet, niin ei muiden kanssa tee kauheesti, minun kanssa ihan tahalleen tekee että oikein huomaan myös ja mainitseekin vielä asiasta. :D Mutta kyllä saan hänet siivoamaan jälkensä yleensä sitten.

Jokaisella ihmisellä on oma tahto. Kukaan ihminen ei tottele toista ihmistä kyselemättä ja kyseenalaistamatta, ja jos tottelee, on saatu aikaan paha alistamiskuvio. Kaksivuotiaat lapset ovat juuri löytäneet tämän ihmisolennolle tyypillisen asian: Oman tahdon. Ja sitä he opettelevat käyttämään. Olisi täysin luonnon ja myös kehityspsykologian vastaista odottaa että kaksivuotias aina tottelisi tai ymmärtäisi selityksiä, miksi pitäisi totella. Ihminen, joka vaatii 2-vuotiasta tottelemaan, ei ymmärrä yhtään mitään lapsen olemuksesta.



Ihan pian ei ole myöskään helpotusta luvassa. Meidän 7- ja 9- vuotiaat tottelevat joskus, mutta eivät läheskään aina. Ja murrosikäiset ne vasta huonosti tottelevatkin. Eli parasta olisi nyt vaan miehen oppia vanhemman rooliin kuuluvaa kärsivällisyyttä.

älä hermostu koskaan,lapsi vain hermostuu.ota breikki jos käy hermoille

Että pieneltä lapselta odotetaan parempaa käyttäytymistä kuin aikuiselta itseltään. Unohdetaan, että lapsi vasta harjoittelee käyttäytymissääntöjä ja itsehillintää pysytellä niiden puitteissa.



Hyvä olisi muistaa myös miksi lasta kielletään, ei siksi, että hänestä tulisi mahdollisimman tottelevainen ja helppo lapsi, vaan jotta lapsi oppimisi mitä hyvää siitä seuraa kun toimii yleisten normien ja käyttäytymissääntöjen mukaisesti.



Uhma on tärkeä ihmiseksi kasvamisen kannalta. Lapsi opettelee miten tärkeä hänen tahtonsa on. Jos pieni lapsi ei uskalla/pysty uhmaamaan omia vanhempiaan, miten hän nuorena pystyy pitämään omia puoliaan kaveriporukassa tai aikuisena työyhteisössä.

Lapselle sanotaan kerran (ihan kauniisti, mutta selkeästi) ja jos tämä ei auta, vanhempi toimii siten, että "käsky" tulee noudatettua eli jos sanoo, että nyt menemme pesemään hampaat eikä lapsi lähde, niin otetaan lasta kädestä tai napataan kainaloon ja toistetaan yhtä nätisti ääntä korottamatta, että nyt menemme pesemään hampaat.



Missään välissä ei tarvitse huutaa tai korottaa ääntä tai hermostuta. Toimii 2v uhmaikäisellä ja 6v uhmaikäisellä, jos sama systeemi koko ajan.

Lapselle sanotaan kerran (ihan kauniisti, mutta selkeästi) ja jos tämä ei auta, vanhempi toimii siten, että "käsky" tulee noudatettua eli jos sanoo, että nyt menemme pesemään hampaat eikä lapsi lähde, niin otetaan lasta kädestä tai napataan kainaloon ja toistetaan yhtä nätisti ääntä korottamatta, että nyt menemme pesemään hampaat.

Missään välissä ei tarvitse huutaa tai korottaa ääntä tai hermostuta. Toimii 2v uhmaikäisellä ja 6v uhmaikäisellä, jos sama systeemi koko ajan.

Kyllä lapsen saa helposti tekemään sitä mitä haluaa, kunhan osaa toimia oikein. Ihmettelen kun itse saan siskoni ihan helposti tekemään asioita korottamatta tai käskemättä häntä tekemään mitään, ei tarvitse edes olla tiukka, eikä kiristää tietenkään eikä lahjoa tai mitään, niinkun ei kuulukkaan, mutta sitten taas moni muu ei edes vaivaudu vaan pakottaa lapsen, niin että lapsi saa raivo ja itkukohtauksen. Esim. ei siskoni koskaan kiukuttele minulle niinkuin äidilleni ja se johtuu ihan varmasti siitä että meillä on eri tekniikat. Äitini tekee asiat väkisin, minä saan siskoni tekemään ihan itse asioita.

Mistä siinä on kysymys että asiat on näin, miksi jotkut tekee asiat pakottamalla, ei ole kaunista kuunneltavaa sellaiset lasten raivonpuuskat, sitte selitellään vielä että no kaikki on tälläsiä. No ei mun kanssa ainakaan saada mitään suurempia kohtauksia. :o

sun pitäis keskustella sun miehen kanssa siitä, minkälainen isä se haluaa olla. monet lapset mun lapsuudessa pelkäs isäänsä, jos äitiä ei totellu niin isä saatto suuttua jne.. miehes oma isä saattaa olla just tämmönen huutaja jota se on ite lapsena pelänny ja toteuttaa nyt tahtomattaan samaa omille lapsilleen.

minusta minkäänikäisille lapsille ei tarvitse huutaa. siinä vaan tulee näyttäneeksi huonoa esimerkkiä jos huutmalla sanoo vaikka että ÄLÄ METELÖI! ÄLÄ HUUDA! itsellänikin pinna palaa turhan usein ja saataan ärähtää, mutta noin periaatteessa se ei ole fiksua.

minusta tärkeämpää kuin se että oppii sokeasti tottelemaan auktoriteetteja, olisi oppia miksi tietyt asiat ovat kiellettyjä ja miksi esim hammpaat pitää pestä silloin kun pestään. mutta 2v on vielä liian pieni ymmärtämään näitä asioita, jolloin tarvitsee ohjausta, kieltämistä, neuvomista ja kädestä pitäen tekemistä.



ja sille joka kertoi 2v siskostaan: vaikka tekniikoissa on eroa niin uhma kohdistuu aina ennenkaikkea vanhempiin, muut aikuiset saavat lapsen tottelemaan aivan taianomaisella tavalla..

Meillä poika alkoi näyttää uhmaikäisen merkkejä, kun täytti kaksi vuotta. Nyt on kohta neljä, ja sama peli jatkuu, tosin jo hieman harvemmin, onneksi.



Nyt kun ei uhmakohtauksia enää tule niin usein, on tilalle tullut aina vain voimistuva oma tahto ja tottelemattomuus... Esim. ilmoittaa jo edellisenä päivänä, ettei mene kerhon valokuvaan, eikä sitten todellakaan mene. Ei kerhotäditkään poikaa kuvaan saaneet. :(

Hyvää palautetta ja rakkautta. Samaa jatkuu jossain muodossa niin kauan kuin lapset asuvat kotona.

Molemmat olette oikeassa siinä, että lapsen pitää opetella tekemään, mitä laumanjohtaja=vanhempi sanoo.

Eri temperamenteilla varustetut vanhemmat toimivat eri tavoin, mutta kyllä lapsi sen kestää. Tärkeintä, että pidätte kiinni siitä,mikä tavoite on ja sitten kehutte lasta onnistumisesta.

jos saa päättää itse asioista vajaa 4v-iässä?

Meillä poika alkoi näyttää uhmaikäisen merkkejä, kun täytti kaksi vuotta. Nyt on kohta neljä, ja sama peli jatkuu, tosin jo hieman harvemmin, onneksi.

Nyt kun ei uhmakohtauksia enää tule niin usein, on tilalle tullut aina vain voimistuva oma tahto ja tottelemattomuus... Esim. ilmoittaa jo edellisenä päivänä, ettei mene kerhon valokuvaan, eikä sitten todellakaan mene. Ei kerhotäditkään poikaa kuvaan saaneet. :(

Tossa 4 vuotiaassa on enemmän älyä kun monessa aikuisessa. Vahva tahto on hyvä asia, varsinkin omien asioiden suhteen.

miehesi kovuuden pilata lastasi. Otteesi näyttää minusta hyvältä ja olenhan jo omani kasvattanut:)



Kaksivuotiaan maailma on niin erilainen ja kaikki on kiinnostavaa ja uutta. Vaikka kuulee käskyn niin ei miellä itseään vielä koiraksi. Sinä voit nyt äitinä päättää kumpi lapsesta tulee koira vai itsenäinen ajatteleva aikuinen.

Usko tai älä se pitää päättää nyt! Lapsen itsetunto luodaan tuon ikäisenä!!

Ottaisin niin mielelläni tuon muksun vähäksi aikaa hoitoon. tekisin kaikki kotityöt valmiiksi ja vain seurustelisin poikasi kanssa:)