Minkälainen kasvatus tai mikä kasvatuksessa on mennyt

eli joko lapsi on saanut aina kuulla, kuinka hyvä hän on, että hän on parempi kuin muut. Eikä tätä kaikkivoipaisuuskuvitelmaa (joka on suurimmillaan 4-5 v) ei ole koskaan kukaan romuttanut, joten se on jäänyt päälle.



Toisaalta ihminen jää itsekeskeiseksi, jos hän ikuisesti hakee sitä, mitä ei ole saanut. Hän ei ole koskaan saanut olla keskipiste kenenkään elämässä - ja hän täyttää tätä aukkoa, tarvetta ,joka on jäänyt täyttämättä.



Jotkut ovatkin sanononeet, että siksi lapsilla pitäisi olla vähintään pari vuotta ikäeroa, koska jokaisen lapsen tarve on olla se keskipiste, eikä se toteudu, jos lapset ovat pienellä ikäerolla. En ota kantaa, miten kaksosten keskipisteyden sitten käy...

jokainen ihminen kasvaa erilaiseksi jo sen puolesta, onko esikoinen, keskimmäinen vai kuopus. Jo pelkästään nämä suhteet määrittelevät tätä itsekkyyttäkin.

Tuttavapiirin aikuiset sisko ja veli on epäilemättä yritetty kasvattaa samalla tavalla, mutta sisko on aivan poikkeuksellisen epäitsekäs (tekee mm. todella paljon vapaaehtoistyötä) ja veli ajattelee vain omaa napaansa.

vaikea päätellä mitään. Se mikä näyttää joltain, voi oikeasti olla jotain ihan muuta. Ydinprosessit on se minkä perusteella asioista voi päätellä jotain, mutta suurin osa ihmisistä ei tunnista niitä edes itsessään, saati sitten muissa.

myös siitä syystä kun pojat ja tytöt usein kasvatetaan eri tavalla vaikka nykyisessä tasaarvo yhteiskunnassa sitä yvin harvoin viitsitään myöntää. Tyttöjä tuetaan hoivaajan osaan ja pojille sallitaan räväkämpää käyttäytymistä kuin tytöille.

Googlaa narsismi ja saat enemmän tietoa kun haluaisitkaan.

Keskipisteenä oleminenhan on aivan luonnoton tilanne. Päinvastoin, minusta on oikein sanoa, että lasten tulee olla keskipisteessä, muttei keskipisteenä, eli keskellä ja mukana kaikessa normaalissa touhussa, mutta koskaan ei elämä pyöri lapsen ympärillä.