Pienten vahtimisesta!

Mielestäni pienten lasten kanssa on aina varmistuttava asiasta missä lapsi on.Äiti ei voi olettaa että hän on isän kassa . Asia pitää itse omin silmin todeta ja sopia vanhempien välillä että jätän pikkuisen nyt sinun huomaan, oletko ymmärtänyt asian.

Näin ei saa käydä kenellekään.Pieniä lapsia ei saa päästää juoksentelemaan ilman valvontaa minnekään.

Eihän voi sanoa, että lasta on vahdittu, jos kumpikaan vanhemmista ei ole hänen puuhiaan huomannut. Silloinhan lapsi on ollut käytännössä ilman valvontaa Vahinkoja voi tietenkin tapahtua, mutta muinunkin mielestäni vika on silloin nimenomaan lapsen vahtijassa.



Tuo, että sanoo vehtineensa lasta, vaikka todellisuudessa on tehnyt hetken jotain ihan muuta on vähän sama kuin sanoisi pyyhkineensä pöydän, vaikka se olisi ihan silminnähden täynnä muruja...



Pienten lasten kanssa ei myöskään pelkkä vahtiminen riitä, vaan tarvitaan myös nopeaa reagointikykyä. Joku päivä täällä joku kirjoitti, että "lapsihan voi vaikka tukehtua mandariiniin, vaikka tuijottaisit häntä koko ajan". Voihan lapselle tosiaan vahdittunakin käydä mitä tahansa, jos vahtiminen tosiaan tarkoittaa pelkkää lapsen tuijottamista.

niin totuus valitettavasti on että vaikka vahtisit kuinka herkeämättä niin se onnettomuus VOI sattua sunkin lapselle.



ELämää ei voi hallita eikä onnettomuuksia voi estää 100%. TÄmä ei tietenkään tarkoita etteikö lapsia pitäisi vahtia, tottakai pitää, mutta vahtiminen ainoastaan pienentää onnettomuusriskiä, ei poista sitä täysin.

Ei ole tainnut moista tapahtua, kommunikointi kun meillä pelaa ihan normaalisti.



Sattuu vahinko ja sitten turhia vahinkoja.

ja turhia vahinkoja.



edellinen.

Esimerkiksi etelänmatkoilla tyttö ui lastenaltaassa ja me ollaan tuoleissa siinä reunalla. Aina on automaattisesti tehty niin, että toinen vahtii eli katsoo allasta ja toinen saa maata mahalla, keskittyä kirjaan tai mitä vaan. Sitten kun tehdään vaihto, niin toinen sanoo tyyliin:"mä käännyn nyt mahalle, katsotko sä Maijaa?" Meillä tää on mennyt aina automaattisesti näin. Olettaa ei voi, että toinen katsoo vaan sen on aina sovittu ihan omaa pihaa myöten. Joku päivä just mies oli pojan kanssa pihalla ja menin sinne. Mies erikseen totesi, että menee leikkaamaan aitaa "ja katsotko sä Mattia" Mä sitten katson eli käytännössä kävelen 1,5-vuotiaan perässä, enkä tee mitään hyödyllistä.

Niin pelottava kuin se ajatus onkin,niin totuus valitettavasti on että vaikka vahtisit kuinka herkeämättä niin se onnettomuus VOI sattua sunkin lapselle.

Silti olen sitä mieltä, että jos lapselleni sattuisi jokin vahinko/onnettomuus (ja on sattunutkin, onneksi vain pieniä), olisi vika minussa, jos olisin sillä hetkellä ollut vastuussa lapsen vahtimisesta.

#4

missä siis menee ikäraja siinä, että koko ajan lapsi on aikuisen näköpiirissä ja milloin voi olla yksin tai sisarusten tai kaverin kanssa leikkipihalla, minne ei koko ajan näe, mutta voi käydä katsomassa.

lapsikohtaista ja jokaisen vanhemman itse arvioitavissa. Tosin mahdollisen virhearviointinsa saa tietää vasta "liian myöhään", eli sitten, kun jotain on jo tapahtunut.

#4

Kuinka vanha on se pieni, jota pitää vahtia? missä siis menee ikäraja siinä, että koko ajan lapsi on aikuisen näköpiirissä ja milloin voi olla yksin tai sisarusten tai kaverin kanssa leikkipihalla, minne ei koko ajan näe, mutta voi käydä katsomassa.