Känkkäränkän taltuttaminen? erimielisyys miehen kanssa

mutta mun mielestä miehesi oli oikeassa.

veitsä sen leivän sinne ulos?

jonnekin eteiseen tai muualle kuin keittiöön niin mun mielestä ei fiksua mut ymmärrettävää.Mielestäni miehesi on oikeassa.Ettekai te sen kiukutteluun kuole.Taisit viedä leivän jotta pääsisit itse helpommalla.

Ehkä eniten tuossa häiritsi että sinä 'lahjomalla' vähensin miehesi arvovaltaa tilanteessa. Lapsesi ei siis tarvitse totella miestäsi.



Minä olisin toiminut kuin miehesi, ensin rauhallisesti selittänyt ja kun ei toiminnut niin lapsi kainaloon ja sisälle rauhoittumaan.





Olen kyllä useinkin väärässä :-), eikä näihin ole yksioikoisia oikeita ja vääriä ratkaisuja.

ja vielä huomattavasti pahempiakin tulee vuosien saatossa.Turha jäädä liikaa analysoimaan joka operaatiota. Tärkeintä, että asia tuli hoidettua.

Sopikaa jatkossa yhteiset toimintalinjat, sillä kurjaa jokaisen kannalta, jos tuntee tehneensä väärin ja etenkin lapselle tulee viesti, että vanhemmat tekee eri tavoilla.

Lapsi oppii helposti pelaamaan eri vanhemman kanssa omaa peliään ja tulee ristiriitainen olo.

samalla tavalla kuin sinä. Luovasti.



Lapsi ei toimi ohjekirjan mukaan kuten miehesi ajattelee.



Ja siitä tulee ne kasvatusongelmat.

Aikuinen rauhallisesti kertoo, miten toimitaan. Ei lahjomisia tms. Silloin tällöin esim. kaupassa tms. harhauttaminen on mielestäni ihan ok, mutta pääasiassa aikuinen päättää ja lapsi tottelee. Kyllä niitä itkupotkuraivareita tulee ja menee. Itse olisin toiminut niin, että jos ei rauhallinen puhe tehoa, niin olisin kantanut lapsen eteiseen ja riisunut. Sitten kun on kiukutellut tarpeeksi annetaan halit ja pusut ja sovitaan ja mennään syömään.

Kiitos kommenteista, lisääkin saa laittaa. Lapsi oli siis jo otettu sisälle ja ulkovaatteet riisuttu. Vein leivän pois keittiöstä, mutta toisaalta meillä saa muutenkin syödä leipää muualla kuin keittiössä. Syön itsekin iltapalani usein TV:n ääressä, ja mielestäni lapsella ei voi olla eri säännöt, eli hänkin saa syödä leipää sohvalla.



T. ap

ja vielä huomattavasti pahempiakin tulee vuosien saatossa.Turha jäädä liikaa analysoimaan joka operaatiota. Tärkeintä, että asia tuli hoidettua.

Sopikaa jatkossa yhteiset toimintalinjat, sillä kurjaa jokaisen kannalta, jos tuntee tehneensä väärin ja etenkin lapselle tulee viesti, että vanhemmat tekee eri tavoilla.

Lapsi oppii helposti pelaamaan eri vanhemman kanssa omaa peliään ja tulee ristiriitainen olo.

Lisään vielä oman kokemuksen, että meillä nälkäinen lapsi ei rauhoittunut, jos sattui huuto-vaihe päälle, vaan hänet piti viedä huutavana syömään. Rauhoittui sitten siinä pöydän ääressä, kun ei oli nälkä eikä voinut huutaa ja syödä.

Minusta parhaat ja ainoat toimivat keinot noin pienen lapsen kanssa ovat (järjestyksessä):

1. Harhautus

2. Lahjonta

3. Uhkailu



Isomman lapsen kanssa harhautus ei enää toimi, pienen kanssa lähes aina. Minusta miehesi on pöhkö, ei noin pienelle raivoavalle lapselle ruveta mitään selittämään. selitykset hoidetaan sitten kun toinen on vastaanottavaisella tuulella. Itkussa ei ole mitään itseisarvoa.



En tiedä olisinko itse harhauttanut leivällä, mutta ei se nyt kovin huonokaan keino ollut. Eikä poika kai mitään leipää tahtonut, vaan jäädä ulos. Silloinhan se olisi saanut kiukuttelemalla tahdon läpi jos olisi päässyt ulos.



Yleensä rupesin vastaavassa tilanteessa jutustelemaan jotain kiinnostavaa tarinaa tai kertomaan niitä näitä vaikka : "tiedätkös että kun syö välillä ruokaa, niin sitten kasvaa isoksi, kuinkahan pitkä sinä jo olet, katsotaanpas.. " joskus olen rauhoitellut kuin pientä vauvaa, vähän lässyttänyt päälle ja ruvennut juttelemaan, että "autetaanpas tältä pikkuiselta, suloiselta vauvalta hattu pois ja sitten avataan vetoketjua" lähes aina kuuluu tomerasti että en ole vauva, osaan itse riisua.. ja niin se kiukunpuuska on mennyt ohi.. :D

tai pyydä mies rauhoittamaan sinut kun toisella on itkupotkuraivari. Ei silloin kuunnella saati ymmärretä mitään kun itse huudetaan. Toiminta on pienten kanssa parasta, eli lapsi sisälle vaikka väkisin (=kantamalla), jos ei muuten tule. Samalla voi toki sanoa että nyt on aika mennä sisälle. Pidemmät selitykset kannattaa suosiolla unohtaa. Ulkovaatteet pois, käsipesulle ja syömään. Minä riisuisin 2-v itkupotkuraivarin ulkovaatteet, olen auttanut ekaluokkalaistakin itkupotkuraivarin saanuttta välipalapöytään.

Meillä on kohta 2-vuotias temperamenttinen poika. Ei olisi halunnut tulla ulkoa sisälle syömään ja aloitti kamalan itkupotkuraivarin. Mies yritti rauhallisesti selittää, että vanhemmat päättää ja nyt on ruoka-aika, mutta poika ei rauhoittunut.