Päätin just hakea avioeroa mun miehestä.
En jaksa enää tätä. Mun mies on muuten kiltti ja tekee kotitöitä tms. mutta tunnen itteni niin yksinäiseks. Ei seksiä, ei hellyyttä..kotona ollessa toljottaa telkkaria sen ajasta jos ei tee jotain hyödyllistä, hyvä että edes puhuu mulle enää. Tuppisuuna puolet ajasta mitä on kotona. Jos koitan puhua jotain saan vastaukseksi vaan vai nii, en tiedä tai jaa...! Pää räjähtää. Rakastan miestäni ja hänkin sanoo rakastavansa minua mutta tilanne ei vaan muutu. En enää tiedä muuta vaihtoehtoa kun ero!
Kommentit (9)
mieheni ole suostunut sinne lähtemään. En ymmärrä häntä, ennen puhui kovastikin ja nyt ei juuri mitään. Aina kun minä puhun niin tuntuu siltä ettei kuuntele. Ei kumpikaan haluaisi erota mutta ei tässä taida olla vaihtoehtoja. En halua elää näin ankeeta elämään enää. Yhdessä emme tee juuri mitään, voisi sanoa ettei meillä ole muuta yhteistä kun koti enää...Olen todella surullinen tilanteesta.
ilman lapsia. Vai oletteko jo kahdestaan...
Jotain yhteistä pitäisi tehdä, lähteä pikku reissulle. Jotain kiinnostavaa. Kyllähän jokainen joskus tympääntyy elämäänsä ja silloin pitäisi olla jotain uutta ajateltavaa, jotta elämä taas maistuu.
pitkissä suhteissa tulee aina välillä huonoja aikoija, sellaisia kun toinen tuntuu todella tylsältä ja elämä hukkaanheitetyltä. Yllättävän usein se tapahtuu suunnilleen niihin aikoihin, kun ollaan oltu naimisissa 7 vuotta. Jos pääsee sen vaiheen yli, niin suhde saattaa hyvinkin taas muuttua paremmaksi. Tai näin on käynyt sekä itselleni että aika monelle kaverilleni. Nyt olemme olleet naimisissa melkein 15 vuotta ja noista ajoista on enää muisto, tuntuu että suhde vaan paranee vuosi vuodelta.
Olisiko teillä mahdollista viettää aikaa kahdestaan ilman lapsia?
Menkää ulos syömään ja juhlimaan, käykää elokuvissa, viettäkää kaksistaan koti-ilta tai ihan mitä tahansa te haluatte tehdä.
Kaikissa parisuhteissa tulee suvantovaiheita jolloin kaikki on tasapaksua, parisuhde vaatii työtä.
meillä ei ole. Joten päästäis lähtemään mihin vaan. Miestä ei vaan tunnu mun seura kiinnostavan. Ei kyllä tee muutenkaan mitään. Oon ehdottanu että alkais käydä taas kaverinsa kanssa salilla ja nähdä muutenkin kavereita enemmän. Mutta ei kuulemma jaksa. En voi käsittää, ihan kun ois masentunut. Mieheni haluaa kovasti lasta ja yritimmekin sitä viime vuonna mutta se päättyi keskenmenoon ja itselleni niin kuin varmaan miehellenikin tilanne oli hankala. En tiedä vaikuttaako senkin asiaan..
Turhaan kärvistelet, jos elämää voi mitenkään helpottaa, niin tehdään se.
oon yrittäny puhua tästä miehelleni mutta muutosta ei vaan tapahdu mihinkään suuntaan. Joten vaikka ei erota haluttais mutta se taitaa kuitenki olla ainoa oikea vaihtoehto.
pariterapia auttoi? eikö mitenkään?