Lue keskustelun säännöt.
Mitä teet, kun lapsi saa raivarin kaupassa
28.04.2011 |
tai muualla yleisissä tiloissa?
Nappaan lapsen kainaloon ja lähdetään pihalle rauhoittumaan. Sitten tullaan tyyntyneenä takaisin.
Kerran on näin käynyt, kolme lasta.
Yleensä vältän nämä tilanteet käymällä ostoksilla yksin.
Kommentit (9)
etteivät ole saaneet raivareita kaupassa. Tuskin saavatkaan ikää jo 10+
kolmen äiti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
niska-perse otteella. Sitten palaan kaupaan, maksan ostokset ja lähdetään. Pariin viikkoon ei pääse mukaan. Kerta on riittänyt kaikille lapsille, osaavat olla nätisti kaupassa sen jälkeen.
ei ole kokemusta moisesta vaikka lapsia on jo kolme... En varmaan kiinnittäisi lapsen möykkään mitään huomiota.
Mä en ymmärrä että mikä siinä on kun ei voi ostaa lapselle sitä 20snt maksavaa tikkaria/lakua, ja tulokena raivari.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
olen yrittänyt kiinnittää huomiota, mutta turhan, pillastuu siitä vaan enemmän jos vaikka sanon, että ei saa huutaa tai kato mikä tuolla on... ei auta... no lapsi on nyt vähän alle 2 v, joten en oleta sen ymmärtävän vielä :D
isompana jos/kun tekee niin luulen, että ei vaan pääse vähään aikaan kauppaan... jospa oppii? :D
ja kysyn äidiltään, miksi ei vaivaudu kasvattamaan lasta kotona vaan tuo tänne muiden kiusaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On kyllä pari kertaa itkenyt, kun ei ole saanut haluamaansa tuotetta mutta raivareita tai huutoa ei ole tullut. On nyt 5-vuotias, eli vielähän tuo ehtii...
Kuopus on 1-vuotias ja on ollut kaupassa ihan mallikkaasti, kerran itki kassajonossa, ja olipas se aika stressaavaa! Mutta on saanut jo kotona sellaisia raivareita (kun esim. on otettu jokin vaarallinen esine pois käsistä tai kielletty), että heittäytyy lattialle ja takoo käsillä ja jaloilla lattiaa ja huutaa julmetusti. Ei auta silittelyt tai syliiinotto, saa siitä vaan lisää pontta raivoon. Paras on, kun antaa huutaa eikä juuri kommentoi asiaa... Odotan kauhulla, koska tämä tapahtuu kaupassa... En sitten yhtään tiedä, miten reagoin. Olen nytkin jo kotona vähän pulassa, kun sellainen klassinen raivari tuppaa naurattamaan, ja aluksi miehen kanssa hihiteltiin niin kummallista näkyä, mutta tajuttiin pian, että lapsiparka suuttui siitä vaan lisää. Täytyy varmaan plarata jotain kasvatusopasta, että saisi edes vinkkejä siitä, miten noihin voisi kypsästi ja rakentavasti puuttua. Tunteen sanoittamista olen kyllä yrittänyt mutta eihän tuo 1-vuotias reagoi siihen mitenkään.
lapsen huomion muualle tai kerron, ettei täällä saa huutaa. Aika usein toimii meidän lapselle ainakin hetken, vaikka tiedän kyllä, ettei toimi kaikille. (Toi "Ei täällä kuulu huutaa." on oikeastaan aika yllättävää, että se edes toimii. Harvoin kuitenkaan kielletään lasta huutamasta, joten ilmeisesti on tähän saakka ollut vielä niin yllättynyt, että unohtaa hetkeksi huutamisensa.)
Jos ei toimi, niin otan syliin ja jatkan ostoksia ja yrityksiä saada lapsen ajattelemaan muuta. Tämä on tähän mennessä tehonnut nopeasti. Jos olisi lapsi, joka jaksaa huutaa ja rimpuilla pidempään, varmaan tekisin saman kuin sinä.
Käyn ostoksilla hyvinkin usein lapsen kanssa ja aika harvoin tulee raivareita tai edes huutoa, mutta aika hitaita reissuja ne välillä ovat, kun pitää lapsen kanssa tutkia kaikkea mielenkiintoista samalla.