8 vuotias ei syò kuin hiilareita
Alkaa olla toivoton olo lapsen kanssa joka ei suostu maistamaan uusia ruokia. Lapsi syò todella paljon hiilareita ja muutamia ihan terveellisià ruokia. Vaihtoehdot ovat kuitenkin niin suppeat, ettei perheen ruokalista voi koostua vain niistà suosikeista. Lapsi on àrtyisà jos ei syò ja ei todellakaan syò isommassakaan nàlàssà ihan mità tahansa. Olen ihan vàsy tilanteeseen ja en tiedà mità tehdà. Onko muilla tuollaisia nirsoja ja jos olette pààseet tilanteen yli, niin kertokaa miten. Kaikki vinkit ovat enemmàn kuin tervetulleita. Kiitos etukàteen kaikille vastanneille.
Kommentit (14)
Voi kun olisikin vain unta, mutta totta kaikki. Lapsen herkkua on siis muutaman (siis vain muutaman) terveellisen vaihtoehdon lisàksi vain leipà, pasta, peruna, pulla ja yleensà kaikki mikà sisàltàà hiilihydraatteja ja suklaa ym. makea kuten keksit. Lapsi syò suurella ruokahalulla yksinkertaisesti valmistettua kalaa, mikà on erinomainen asia, mutta en halua kalaa joka pàivà koko perheelle. Pinaattiletut, kalapuikot ja leivitetty (pehmeà) liha menee hyvin. Ruokailutilanne on yleensà ihan toivoton vaikka pòytò notkuisi herkkuja, mutta jos ei ole lapsen mieleen, niin hàn ei suostu syòmààn mitààn.
ap
Meillä 8-vuotias ei käy vielä kaupassa itse eikä kokkaa, joten syö ihan sitä ruokaa mitä on ostettu ja valmistettu.
Tottakai otan huomioon välillä lapsenkin toiveet mutta ei meillä kyllä lapsi määrää ruokailuja.
Toisaalta en usko, että tuosta seuraa mitään niin pahaa, koska itse olen 80-luvun lapsena kasvanut lähinnä perunalla, mutta jos asia sua vaivaa... Syökö lapsesi kasviksia? Jos syö, voisit kokeilla esim. papuja ja linssejä. Mulla on yksi hyvä linssipihviohje, jonka voin laittaa tänne, jos luulet lapsellesi kelpaavan.
mutta linssipihviohje kiinnostaisi :)
Ja teette KAIKEN ruuan itse, ei yhden yhtä pakastekalapuikkoa tai einespinaattilettua pöytään! Ei lapsi opi muuta kuin opettelemalla. Jos paistatte itse pinaattiletut, voi taikinan tehdä täysjyväjauhoon, lisätä vähän leseitä jne., eli muutoksia vähitellen. Jos kotona on aina vaaleata höttöranskanleipää tarjolla, on aika vaikeata vaihtaa lennossa tummaan ruisleipään, mutta vähitellen on helppo siirtyä kohti terveellisempää.
Jos tarjolla ei ole hiilarihöttöä, niin miten hän sitä voisi syödä. Toki kasvavalle lapselle pitää perunoita, pastaa, riisiä ja leipääkin tarjota, mutta ei sitä saa antaa pelkäksi ruoaksi.
Nekin täysjyväksi, niin on paljon parempi.
Itse karppaajana olen sitä mieltä, että hiilareilla täytetty elimistö on lihavuuden, apaattisuuden ja tylsyyden aiheuttaja. Hiilareita tosiaan kannattaa vähentää ja välttää. Jo pelkän painon takia, ettei lapselle tule siitä ongelmia.
mutta linssipihviohje kiinnostaisi :)
Se on peräisin Uusi musta -blogista, mutta olen itse muokannut sitä vähäsen paremman lopputuloksen saamiseksi.
Linssipihvit
• 250 g punaisia linssejä
• 2 silputtua sipulia
• 2 murskattua valkosipulinkynttä
• pari dl leivänmuruja tai korppujauhoja
• 2 1/2 dl raastettua juustoa
• 1 raastettu iso kesäkurpitsa
• seesaminsiemeniä
• 1–2 kananmunaa
• 1 rkl öljyä, johon sekoitetaan 1 tl currytahnaa
• Mä oon laittanut currytahnaan currya, jeeraa eli juustokuminaa, garam masalaa, chilijauhetta, pippuria, suolaa ja sokeria
Tee näin:
Huuhtele linssit, pilko sipulit, murskaa valkosipuli ja raasta kesäkurpitsa sekä juusto.
Soseuta puolet linsseistä sipulin ja valkosipulin kera tehosekoittimella, tee puuromainen seos. Tähän joukkoon voi lisätä pari palaa kesäkurpitsaa, jotain muuta paljonesteistä kasvista tai ihan vaan vettä. Keitä toista puolta linsseistä 5–10 min, siivilöi. Lisää loput ainekset ja sekoita kananmuna hyvin joukkoon. Hämmennä niin, että seos tuntuu muotoiltavalta, muttei liian löysältä.
Muotoile käsin sopivan kokoisia pullia tai pihvejä. Kääntele ne seesaminsiemenissä.
Kuumenna öljy tai voi paistinpannussa ja paista, kunnes pullat tai pihvit ovat kypsiä ja rapeita. Voit myös valmistaa uunissa pellillä, kuten mä oon tehnyt, n. 200 asteessa.
(Kopsattu tiedostosta, jonka lähetin kaverille.)
minäkään en oikein YMMÄRRÄ, miten 8-vuotias voi syödä vain hiilareita. Kai ne perheen aikuiset ostavat ja kokkaavat ruoat. Jos et osta ja tarjoile pinaattilettuja, kalapuikkoja ja vaaleaa leipää - saati sitten suklaata ja pullaa - vaikkapa vuoteen, oletatko, että lapsesi on vuoden syömättä ja kuolee nälkään?!?
Paha juttu tässä on se, että "herkkuruokien" tarjoilu olisi pitänyt lopettaa tai ainakin rajoittaa sitä jo aikoja sitten. Nyt lapsi on oppinut siihen, että saa omia suosikkejaan, kunhan kieltäytyy syömästä muuta!
Allergialapset tai muut ei-terveet lapset ovat asia erikseen, mutta perusterve lapsi voi sitten olla pari päivää nälissäänkin, jos itse kieltäytyy syömästä tarjolla olevia ruokia. Veikkaan, että muutaman päivän sisällä alkaa maistua jo joku muukin, kuin ne omat suosikit! Aika vähän on oikeassa nälässä, esimerkiksi pula-aikana tai keskitysleireillä, näkynyt nirsoja lapsia. Kyllä terve lapsi syö, kun on oikeasti NÄLKÄ!
Lisäksi voitte tietysti tehdä pelisäännöt selviksi, sellaiset, joihin sisältyy myös lapsen kuunteleminen ja palkitseminen. Vaikkapa niin, että kun on 5 päivää syöty jotain muuta, saa lapsi päättää, mitä syödään...
mitä lapsi syö. äläkä sitä mitä ei syö. Usein huoli vähenee aika lailla kun alkaa listata asioita joita lapsi syö kohtuullisesti. Syökö hän siis juustoa, muita maitotuotteita, pähkinöitä, papuja, herneitä? Näistä saa proteiineja. Syökö hän kasviksia tai hedelmiä? Kelpaako täysjyvätuotteet, edes joskus? Näistä tulee kuituja ja vitamiineja.
Jos kalaa on tarjolla pari kolme kertaa viikossa ja kerran lihaa muussa muodossa, niin johan sen riittää sinälläänkin. Leivityskään ei ketään tapa, kunhan sitä on vain sen kerran viikossa ja kunhan se sisuskin syödään :-).
Mulla on päinvastainen ongelmalapsi, eli 9 v. joka inhoaa hiilareita. Söisi vaan punaista lihaa ja raakoja kasviksia. En pakota tai painosta perunan syöntiin mutta yritän vähän pitää lukua että jotain hiilihydraattia menisi pävittäin. Usein se on mysliä tai vaalea sämpylä, ei han iahnne, mutta kun lapsi on terve ja kasvaa 0-käyrällä niin en jaksa murehtia enempää.
Vanha sääntö: Sinä päätät mitä on tarjolla ja lapsi päättää mitä syö.
Eli kokoa lapsen lautaselle normaali annos sitä ruoka mitä muutkin syö ja sitten kaveriksi pieni leipäpala ja maito. Lapsi sitten syö mikä maistuu. Toisena päivänä menee kaikki, toisena maistetaan vaan ihan vähän. Kun et tee uusista ruuista numeroa niin lapsi rohkaistuu pikkuhiljaa maistamaan muun perheen esimerkkiä seuraten.
Mulla 11v lapsi syö lähinnä lihaa (melko kaikessa muodossa ml kala) ja perunoita/riisiä/nuudeleita, sekä leipää menee paljon. Eli liha-hiilarilinjalla menee. Lisukkeeksi sitten vihannespuolesta menee parhaiten paprika/minitomaatit ja muuten hedelmiä, sekä tuoremehuja.
En koe sen kummemmin paineita lapsen hiilarimäärästä. Vihanneksia voisi syödä enemmän, mutta en ole pakottanut syömään (pakottamalla tuskin tulee kovin positiivista tulosta), mutta muistuttelen ja houkuttelen kyllä.
Mistä lähtien lasten tulisi syödä kuin aikuiset ja viimeisimpien villitysten mukaan? Itse olen tyytyväinen että tuo "kukkakeppiosastoa" oleva lapsi syö edes sen minkä syö. Entisajan kunnon ruokaa, joka nykyisin luokitellaan siis hiilareiksi, paitsi liha, syö hyvin.
Ja se joka totesi ettei terve lapsi nälkään kuole, niin ei varmaan, mutta eivät kaikki lapset osaa säädellä syömisiään, niin että syö riittävästi. Lapsen isä poti pienenä anemiaa, mutta veljensä eivät (eli tuskin oli koko perheen ruokailusta kiinni) ja oma isäni sairasti lapsena riisitaudin (mutta suht samanikäinen siskonsa ei). Itse en lapsena tunnistanut nälkää, muistan vieläkin sen hirveän vatsakivun joka tuli ja silloin vasta tajusin että johtui syömättömyydestä. Sukuunsa tulleita ovat sitten nuo meidän lapset ja toden totta katson heidän kanssaan että syövät edes jotain.
Uskon että aika ja ikä tekee ruokailuun tehtävänsä. Itse opin syömään perunoita ja jouluruokia vasta yli 30v:na. Toisaalta kahvia, margariinia ja maitoa en ole tähän päivään mennessä oppinut syömään. Pakottaminen vei viimeisimmänkin halun syödä jotain ruokaa ja nälästä kehitin lapsena taiteen:)
Vanha sääntö: Sinä päätät mitä on tarjolla ja lapsi päättää mitä syö.
Eli kokoa lapsen lautaselle normaali annos sitä ruoka mitä muutkin syö ja sitten kaveriksi pieni leipäpala ja maito. Lapsi sitten syö mikä maistuu. Toisena päivänä menee kaikki, toisena maistetaan vaan ihan vähän. Kun et tee uusista ruuista numeroa niin lapsi rohkaistuu pikkuhiljaa maistamaan muun perheen esimerkkiä seuraten.
lapsi mukaan kokkaamaan, jos innostuisi, kun pääsee itse maustamaan ja kokeilemaan?
Sori, ei kuulosta kovin uskottavalta.