"Se oli rakkautta ensisilmäyksellä" "Siitä alkaen kaikki yöt yhdessä"

Me ei nyt vietetty ihan joka yötä yhdessä ekoista treffeistä alkaen, mutta kyllä joku kolme päivää näkemättä oli n. pari vuotta pisin aika, joka oltiin oltu erossa. (Sitten tuli pitempi kahden viikon ero, joten nyt siitäkin on kokemusta ;) )



Mä olen aina ollut semmoinen yksinäisyyttä ja omaa aikaa arvostava ihminen, mutta miehen kanssa on vaan semmoinen fiilis, että sen läsnäolo ei häiritse, että sen kanssa oleminen on sitä omaa aikaa.



Meillä varmaan tuota rakastumisen huumaa lisäsi se, että ei oltu kumpikaan enää aivan nuoria eikä meillä ollut kummallakaan erityisen vakavia seurustelusuhteita takana. Oltiin molemmat oltu kauan yksin ja elämä oli ehtinyt vähän murjoa. Sitten kun löytyi se elämänkumppani, niin olihan se hieno tunne. Molemmat tiedettiin heti, että tämä on nyt tässä.

On vaan erilaisia, ihmiset on erilaisia. toiset tarvitsee enemmän omaa tilaa, toiset liimautuu yhteen kuin takiaiset.

meilläkin meni suhde noin, että alussa, n. Kk tapaamisesta alkaen, kun oikeasti rakastumishullaantuminen oli huipussaan, ei haluttu olla erossa ollenkaan. Sen jälkeen ollaan oltu yöt samassa sängyssä aina, ellei olla jossain työmatkalla tai muulla reissulla erikseen. erilliset kämpät olivat turhat joten muutettiin yhteen puoli vuotta tapaamisesta.

Ihmiset on tosiaankin erilaisia.



Meilläkin miehen kanssa oli ensimmäisten virallisten treffien jälkeen sen kaksi viikkoa kun olosuhteiden pakosta piti olla päiviä näkemättä, mutta sen jälkeen ei olla oltu ainuttakaan yötä erossa. (Tästä aikaa kohta kolme vuotta)Meillä on kyllä kummallakin niin paljon omaa aikaa kuin halutaan.



Ei se tarkoita ettäkö teidän rakkautenne olisi yhtään sen vähäpätöisempää, ei todellakaan. Olette vain erilaisia.

Uskon rakkauteen ensisilmäyksellä, tai minun on pakko uskoa. Tuntuu, että sekoan ja halkean tämän tunteen kanssa.



Tapasin jokin aika sitten sattumalta baarissa nuoren, hyvin nuoren miehen, joka jotenkin mystisesti kosketti jostain hyvin syvältä jo ensi katseella.

Olo oli kuin jossain elokuvassa, tiedättekö tunne, kun katseet hakeutuvat yhteen ja siinä samassa ilman mitään sanoja joku yhteys on luotu ja teidät on liimattu samantien yhteen.

Mies on kaikkien mittapuiden mukaan aivan liian nuori, fyysisesti erilainen kuin mitä yleensä olen pitänyt sytyttävänä, tupakoi, mikä on yleensä?ehdoton nounou, mutta siitä kaikesta huolimatta olin myyty siitä ensimmäisestä katseesta. Ja mikä upeinta, tunne oli molemmin puolinen. Juttelimme viitisen minuuttia ja minun oli lähdettävä ja seuraavana päivänä sama mies etsi minut käsiinsä ja otti yhteyttä. Ja kertoi, että hänen oli pakko ottaa yhteyttä, koska tunne yhteenkuuluvuudesta oli käsittämättömän vahva.

Tää on aivan hullua, en ole ikinä ikinä tuntenut näin, vaikka olen ollut syvästi rakastunut ja hullaantunut.

Fyysinen kemiakin on jotain sellaista, että takunta hämärtyy ja aika ja paikka katoavat täysin pelkästä suutelemisesta.. Ja jutellessa toisen silmiin katsellessa tulee koko ajan se aivan käsittämätön yhteensulautumisen tunne.

Varmaan sekoan tai seotaan molemmat näihin tunteisiin.

Ehkä tämä on vain jotain alkuhuumaa, mene ja tiedä, mutta jotain käsittämättömän upeaa ainakin.

Uskon rakkauteen ensisilmäyksellä, tai minun on pakko uskoa. Tuntuu, että sekoan ja halkean tämän tunteen kanssa.

Tapasin jokin aika sitten sattumalta baarissa nuoren, hyvin nuoren miehen, joka jotenkin mystisesti kosketti jostain hyvin syvältä jo ensi katseella.

Olo oli kuin jossain elokuvassa, tiedättekö tunne, kun katseet hakeutuvat yhteen ja siinä samassa ilman mitään sanoja joku yhteys on luotu ja teidät on liimattu samantien yhteen.

Mies on kaikkien mittapuiden mukaan aivan liian nuori, fyysisesti erilainen kuin mitä yleensä olen pitänyt sytyttävänä, tupakoi, mikä on yleensä?ehdoton nounou, mutta siitä kaikesta huolimatta olin myyty siitä ensimmäisestä katseesta. Ja mikä upeinta, tunne oli molemmin puolinen. Juttelimme viitisen minuuttia ja minun oli lähdettävä ja seuraavana päivänä sama mies etsi minut käsiinsä ja otti yhteyttä. Ja kertoi, että hänen oli pakko ottaa yhteyttä, koska tunne yhteenkuuluvuudesta oli käsittämättömän vahva.

Tää on aivan hullua, en ole ikinä ikinä tuntenut näin, vaikka olen ollut syvästi rakastunut ja hullaantunut.

Fyysinen kemiakin on jotain sellaista, että takunta hämärtyy ja aika ja paikka katoavat täysin pelkästä suutelemisesta.. Ja jutellessa toisen silmiin katsellessa tulee koko ajan se aivan käsittämätön yhteensulautumisen tunne.

Varmaan sekoan tai seotaan molemmat näihin tunteisiin.

Ehkä tämä on vain jotain alkuhuumaa, mene ja tiedä, mutta jotain käsittämättömän upeaa ainakin.

ehtii pyörittää monta suhdetta yhtä aikaa.

Miten jotkut voi olla ensi tapaamisesta asti yhdessä kaikki yöt? Eikö ihmiset tarvi omaa aikaa? Me ollaan tavattu jo pari vuotta pari kolme kertaa viikossa...eikö tämä sitten olkaan rakkautta?

Uskon rakkauteen ensisilmäyksellä, tai minun on pakko uskoa. Tuntuu, että sekoan ja halkean tämän tunteen kanssa.

Tapasin jokin aika sitten sattumalta baarissa nuoren, hyvin nuoren miehen, joka jotenkin mystisesti kosketti jostain hyvin syvältä jo ensi katseella.

Olo oli kuin jossain elokuvassa, tiedättekö tunne, kun katseet hakeutuvat yhteen ja siinä samassa ilman mitään sanoja joku yhteys on luotu ja teidät on liimattu samantien yhteen.

Mies on kaikkien mittapuiden mukaan aivan liian nuori, fyysisesti erilainen kuin mitä yleensä olen pitänyt sytyttävänä, tupakoi, mikä on yleensä?ehdoton nounou, mutta siitä kaikesta huolimatta olin myyty siitä ensimmäisestä katseesta. Ja mikä upeinta, tunne oli molemmin puolinen. Juttelimme viitisen minuuttia ja minun oli lähdettävä ja seuraavana päivänä sama mies etsi minut käsiinsä ja otti yhteyttä. Ja kertoi, että hänen oli pakko ottaa yhteyttä, koska tunne yhteenkuuluvuudesta oli käsittämättömän vahva.

Tää on aivan hullua, en ole ikinä ikinä tuntenut näin, vaikka olen ollut syvästi rakastunut ja hullaantunut.

Fyysinen kemiakin on jotain sellaista, että takunta hämärtyy ja aika ja paikka katoavat täysin pelkästä suutelemisesta.. Ja jutellessa toisen silmiin katsellessa tulee koko ajan se aivan käsittämätön yhteensulautumisen tunne.

Varmaan sekoan tai seotaan molemmat näihin tunteisiin.

Ehkä tämä on vain jotain alkuhuumaa, mene ja tiedä, mutta jotain käsittämättömän upeaa ainakin.

Wow, ihan mahtavaa! Joskus täällä av:llä on ollut sen kaltaisia viestejä, että ihmiset eivät ole koskaan tunteneet sen kummempaa vetoa toisiinsa ja suhde on vaan alkanut ja parisuhde syntynyt jostain tottumuksesta ja siitä että on oppinut pikku hiljaa rakastamaan. Varmasti hyvä ja kestävä parisuhde voi syntyä monellakin tapaa, mutta onhan se jotenkin upeaa, jos tapaa tuollaisissa "tähtiin kirjoitetuissa" merkeissä.

mutta kun tapasin mieheni niin halusin vain olla hänen kanssaan, koko ajan. Olimme tapaamisesta lähtien aina yhdessä, 3 viikon kuluttua tapaamisesta muutimme yhteen. Nyt 15 v.aviolittoa takana ja yhdessäolo yhä mukavaa.

Joskus olemme olleet 3 yötä erossa esim. mun työmatkojen takia, mutta hyvin harvoin.

MUn oma aika on aikaa jonka vietän perheen ja miehen parissa, en oikein tiedä mitä muuta se oma aika on??

ja olisi kyllä aika ahdistavaa jos pitäis joka hetki viettää yhdessä.

Monelle tuollaiselle kuin ap kertoi, on käynyt niin, että alkuhuumassa poltettiin kaikki sillat. Sitten kun pykättiin se rakkauslapsi, itkettiin kun kaverit ei käy.

No ei käy juu kun meille selkeästi ilmoitettiin, ettei tarvita kun on löytynyt niin suuri sielunkumppani ja oikea rakkaus, ettei maailmassa tarvi enää muuta.

kanssa. Mielestäni se on äidin ja pikkulapsen "tila".

me tavattiin miehen kanssa netissä ja ekoista treffeistä lähtien ei olla montaa yötä erillään vietetty. Nyt kahden vuoden seurustelun jälkeen en vieläkään kaipaa ihmeemmin omaa aikaa. Tai siis toki päivisin puuhaan omiani, mutta olo on orpo ellen saa nukahtaa mieheni kainaloon.

Me muutettiin yhteen käytännössä ensimmäisillä treffeillä, virallisesti 3kk seurusteltuamme. Ei olla oltu erossa kun satunnaisesti yö silloin ja toinen tällöin. Edelleen usein tuntuu että tahtoisin vaan sulaa kiinni mieheeni kun se on niin ihana, vaikka toki kahdeksan vuotta ja kolme lasta on tuonut suhteeseen myös arkea. Ystävät onneksi jaksoi mukana suhteen ensimmäiset pari vuotta kun oikeasti tuntui ettei voi olla erossa kun muutaman tunnin... Me oltiin parikymppisiä, molemmilla takana jo kuitenkin muutaman vuoden suhteet tahoillaan. Niihin ei ollut kuulunut tällaista symbioosia.



Tärkeintähän se on että on onnellinen. Voisin jollain tavalla kuvitella olevani ihan onnellinen myös saman tyyppisessä suhteessa kun exäni kanssa, missä nähtiin kyllä useamman kerran viikossa muttaa elettiin kuitenkin ihan omaa elämää jossa suhde oli vaan osana.

Uskon rakkauteen ensisilmäyksellä, tai minun on pakko uskoa. Tuntuu, että sekoan ja halkean tämän tunteen kanssa.

Tapasin jokin aika sitten sattumalta baarissa nuoren, hyvin nuoren miehen, joka jotenkin mystisesti kosketti jostain hyvin syvältä jo ensi katseella.

Olo oli kuin jossain elokuvassa, tiedättekö tunne, kun katseet hakeutuvat yhteen ja siinä samassa ilman mitään sanoja joku yhteys on luotu ja teidät on liimattu samantien yhteen.

Mies on kaikkien mittapuiden mukaan aivan liian nuori, fyysisesti erilainen kuin mitä yleensä olen pitänyt sytyttävänä, tupakoi, mikä on yleensä?ehdoton nounou, mutta siitä kaikesta huolimatta olin myyty siitä ensimmäisestä katseesta. Ja mikä upeinta, tunne oli molemmin puolinen. Juttelimme viitisen minuuttia ja minun oli lähdettävä ja seuraavana päivänä sama mies etsi minut käsiinsä ja otti yhteyttä. Ja kertoi, että hänen oli pakko ottaa yhteyttä, koska tunne yhteenkuuluvuudesta oli käsittämättömän vahva.

Tää on aivan hullua, en ole ikinä ikinä tuntenut näin, vaikka olen ollut syvästi rakastunut ja hullaantunut.

Fyysinen kemiakin on jotain sellaista, että takunta hämärtyy ja aika ja paikka katoavat täysin pelkästä suutelemisesta.. Ja jutellessa toisen silmiin katsellessa tulee koko ajan se aivan käsittämätön yhteensulautumisen tunne.

Varmaan sekoan tai seotaan molemmat näihin tunteisiin.

Ehkä tämä on vain jotain alkuhuumaa, mene ja tiedä, mutta jotain käsittämättömän upeaa ainakin.

lisäksi kavereita nähdään välillä erilläänkin, samoin sukulaisia, molemmilla erilaisia projekteja välillä joita tulee tehtyä muuallakin kuin kotona. Joten kyllä on vietetty yöt edes yhdessä siitä asti kuin on tavattu.

Me tavattiin ja haukeuduttiin samoihin paikkoihin ja alku oli kovinkin vastaavaa kuin ylempänä. Vähän on toki arkeakin tullut, enää ei lähde varpaat irti pelkällä suutelolla mutta edelleen olen hyvin rakastunut ja välillä tuntuu että oikein pakahdun tunteeseen :D

Uskon rakkauteen ensisilmäyksellä, tai minun on pakko uskoa. Tuntuu, että sekoan ja halkean tämän tunteen kanssa.

Tapasin jokin aika sitten sattumalta baarissa nuoren, hyvin nuoren miehen, joka jotenkin mystisesti kosketti jostain hyvin syvältä jo ensi katseella.

Olo oli kuin jossain elokuvassa, tiedättekö tunne, kun katseet hakeutuvat yhteen ja siinä samassa ilman mitään sanoja joku yhteys on luotu ja teidät on liimattu samantien yhteen.

Mies on kaikkien mittapuiden mukaan aivan liian nuori, fyysisesti erilainen kuin mitä yleensä olen pitänyt sytyttävänä, tupakoi, mikä on yleensä?ehdoton nounou, mutta siitä kaikesta huolimatta olin myyty siitä ensimmäisestä katseesta. Ja mikä upeinta, tunne oli molemmin puolinen. Juttelimme viitisen minuuttia ja minun oli lähdettävä ja seuraavana päivänä sama mies etsi minut käsiinsä ja otti yhteyttä. Ja kertoi, että hänen oli pakko ottaa yhteyttä, koska tunne yhteenkuuluvuudesta oli käsittämättömän vahva.

Tää on aivan hullua, en ole ikinä ikinä tuntenut näin, vaikka olen ollut syvästi rakastunut ja hullaantunut.

Fyysinen kemiakin on jotain sellaista, että takunta hämärtyy ja aika ja paikka katoavat täysin pelkästä suutelemisesta.. Ja jutellessa toisen silmiin katsellessa tulee koko ajan se aivan käsittämätön yhteensulautumisen tunne.

Varmaan sekoan tai seotaan molemmat näihin tunteisiin.

Ehkä tämä on vain jotain alkuhuumaa, mene ja tiedä, mutta jotain käsittämättömän upeaa ainakin.

Onneksi olkoon. Olet ehkä juuri löytänyt oman "Sielunkumppanisi". Katsopa kun täällä on toinenkin keskustelu aiheesta ja nimenomaan tästä on kyse.

Tiedän itsekin mistä puhut: Se on kuin tapaisi uuden kiinnostavan tuttavan jonka olisi jo tuntenut monta, monta vuotta. Jopa ikuisesti. Tuntuu kuin olisi tullut kotiin :) Eikö niin?

Ne parit, jotka löytävät oman sielunkumppaninsa ovat yleensä niitä, joiden rakkaus tosiaankin kestää myötä ja vastamäessä ja jotka "kuolema vasta erottaa". Onnea teille jos näin on käynyt :)

Uskon rakkauteen ensisilmäyksellä, tai minun on pakko uskoa. Tuntuu, että sekoan ja halkean tämän tunteen kanssa.

Tapasin jokin aika sitten sattumalta baarissa nuoren, hyvin nuoren miehen, joka jotenkin mystisesti kosketti jostain hyvin syvältä jo ensi katseella.

Olo oli kuin jossain elokuvassa, tiedättekö tunne, kun katseet hakeutuvat yhteen ja siinä samassa ilman mitään sanoja joku yhteys on luotu ja teidät on liimattu samantien yhteen.

Mies on kaikkien mittapuiden mukaan aivan liian nuori, fyysisesti erilainen kuin mitä yleensä olen pitänyt sytyttävänä, tupakoi, mikä on yleensä?ehdoton nounou, mutta siitä kaikesta huolimatta olin myyty siitä ensimmäisestä katseesta. Ja mikä upeinta, tunne oli molemmin puolinen. Juttelimme viitisen minuuttia ja minun oli lähdettävä ja seuraavana päivänä sama mies etsi minut käsiinsä ja otti yhteyttä. Ja kertoi, että hänen oli pakko ottaa yhteyttä, koska tunne yhteenkuuluvuudesta oli käsittämättömän vahva.

Tää on aivan hullua, en ole ikinä ikinä tuntenut näin, vaikka olen ollut syvästi rakastunut ja hullaantunut.

Fyysinen kemiakin on jotain sellaista, että takunta hämärtyy ja aika ja paikka katoavat täysin pelkästä suutelemisesta.. Ja jutellessa toisen silmiin katsellessa tulee koko ajan se aivan käsittämätön yhteensulautumisen tunne.

Varmaan sekoan tai seotaan molemmat näihin tunteisiin.

Ehkä tämä on vain jotain alkuhuumaa, mene ja tiedä, mutta jotain käsittämättömän upeaa ainakin.

kemiat ja fysiikat hajoaa atomeiksi, pian kaikki vajotaan nirvanaan ja ollaan yhtä kaikkien kanssa. Yliluonnollinen rakkaustarina, mies joka tupakoi vaikka oli nounou niin silti iski salama kirkkaalta taivaalta ja puun takaa ja maan alta ja alkoi sulautuminen yhdeksi lihaksi.