Muuttoahdistus
Muuttopäivä tiedossa. Kesäkuun alussa pitäisi luovuttaa yli 10 vuotta kotina ollut asunto pois. Ahdistaa ja itkettää jo nyt.
Muuttaminen on ollut ihan oma päätös. Nyt kun se on käsillä ahistaa, itkettää, pelottaa ja haluaisi perua koko jutun.
Uskon, että kyllä minä lopulta selviäisin tästä. Mutta entä lapset? Pienempi varmasti soputuu, helpompi saada kavereita. Mutta miten 10v. Uusi koulu, saako uusia kavereita. Nyt kun seuraa lapsen ja nykyisten kavereiden touhuja, kaduttaa, miksi lähdemme kun lapsella on niin hyvä olla.
Eilen katsottiin mitä kesätoimintaa uudella alueella kesällä on. Lapsi ei halua mennä niistä mihinkään. Kiinnostaa vain se mitä täällä vanhoilla kulmilla olisi. Lapsi itkee jo nyt että tulee ikävä tätä kotia :(
Kommentit (2)
onko uusi koti kaukana? Käykää tutustumassa paikkaan ja lähiympäristöön erityisesti tuon 10-vuotiaan kanssa. Voisiko lapsi mennä johonkin kesäleirille vanhoille kotikulmille, tai ainakin niiden kavereiden kanssa samalle leirille? Muuten sitten kyläilyjä puolin ja toisin, sähköpostitkin kulkee etanapostin lisäksi.Ole itse luottavainen elämän järjestymisen kannalta uudessa paikassa.
Aika auttaa tässäkin. Helpompi se muutto luultavasti nyt on kuin murrosiässä.
Jännittää silleen et kuinka sopeutuu, kun kaikki kaverit jää ja ei tunne ketään koulua aloittaessa, tosin ehkä tilanne helpompi kuin teillä.
Tosin paikka mihin muutetaan on tuttu ja ei olla asuttu tässä kuin 3v...minusta ja miehestä ihana palata kotikulmille