Onko sinulla ystävää jonka jotain ominaisuuksia halveksit?

Toinen on aikalailla samanlainen kuin mä mutta pihistelee rahojaan aina kun mahdollista. Jos ei saa ostettua käytettynä halvalla vaatteita kolmelle lapselleen, laittaa äitiinsä ostamaan ne.

Toinen taas on äärettömän utelias. Kun ollaan esim. lenkillä, hänen pitää vaihtaa tienpuolta, että näkee lukea postiluukusta kuka asuu missäkin talossa. Mua se hävettää äärettömästi eikä mua muutenkaan kiinnosta muut ihmiset.

jota en ihan oikeasti voi sietää. Siksi onkin ex.



Eronsa jälkeen hän on tehnyt ex-miehensä elämästä niin vaikeaa kuin vain mahdollista. Hän siirtelee lasten tapaamisaikoja (on sovittu joka toinen vkl) täysin oman mielensä mukaan milloin milläkin syyllä. Ja jos isä ei sitten voikaan ottaa lapsia luokseen kun hän niin haluaa, isä ei välitä lapsistaan.



Elatusmaksuja hän saa kahdesta lapsesta yhteensä 600e/kk plus isä maksaa puolet harrastuskuluista. Ja siltikin hän lähettää isälle milloin mitäkin varuste/vaatelaskua joka pitäisi hänelle korvata.



Ei pitäisi olla edes katkeruudesta kyse, koska tämä nainen itse aiheutti eron, jäi kiinni petettyään. Ja on nyt jopa naimisissa tämän miehen kanssa ja heillä on kaksi yhteistä lasta.



Lapset ovat pelkkiä pelinappuloita hänelle, vaikka kaikki hän tietysti tekee lasten parhaaksi. Isä on oikeasti ollut hyvä isä lapsilleen, ei ole edes kyse mistään alkoholistista tms. Hyvässä työssä, menestyvä mies. Asunto- ja raha-asiat kunnossa, pystyy todellakin olemaan ja toimimaan lasten kanssa.



Kyllä, täytyy sanoa että tätä ex-ystävääni jopa halveksin.

2-nassuinen tekopyhä lätisijä, joka on olevinaan ystävää, mutta takanapäin ei sitä ole.

jonka joitakin elämäntapoja en ymmärrä. Itse tykkään liikkua ja touhuta kaikenlaista kotona ja pihallamme, jos on kaunis ilma menen ulos. Ystäväni ei harrasta liikuntaa eikä juurikaan tee mitään kotona, eikä varsinkaan ulkoile. Kaikki aika menee tv:tä katsellessa tai netissä. Kesälläkin kun aurinko paistaa hän voi olla koko päivän sisällä avaamatta edes ikkunoita. Ymmärrän toki, ettei aina huvita ulkoilla, mutta tämä ei ulkoile koskaan. Silti voimme olla ystäviä, olen joskus tästä sanonut että voisi joskus uloskin mennä, mutta varsinaisesti en ole häntä siitä arvostellut. Kun tapaamme teemme jotain muuta kuin lenkkeilemme.



Onko ystäväsi viime aikoina alkanut arvostella sinua jatkuvasti? Puhu hänelle asiasta, hän ei välttämättä ymmärrä loukkaavansa sinua, voitteko olla ystäviä puuttumatta/ puhumatta asioista, jotka koskettavat elämänalueita joissa olette erilaisia?

Yksi ystävä on aivan herkeämätön ja suoraviivainen flirttailija, käyttää avokaulaisia vaatteita ja sitten valittaa että miehet tuijottaa sen tissejä. Ärsyttää, mutta toisaalta huvittaa. En ole sanonut mitään enkä toivottavasti koskaan sanokaan...

mitä sun "ystäväsi" harrastaa.



T. sen flirtin ystävä

minulla on yksi kaveri, joka on melko juntti monessa mielessä. Mutta ollaan tunnettu pitkään toisemme ja tykkään silti hänen seurastaan. Välit voisivat olla tiiviimmät jos oltaisiin enemmän samanlaisia, mutta minulle hänen pitäminen elämässäni on tärkeää. Ajattelen häntä enemmänkin sukulaisena kuin kaverina.

Yksi ystäväni on perusluonteeltaan sellainen, joka voi vaikka päästellä valheita saadakseen mitä haluaa, ja osaa myös manipuloida. Sosiaalisesti tosi taitava, ja keksii aina tavat, joiden avulla mennään aina hänen haluamaansa kahvilaan, hänen haluamaansa ravintolaan syömään, hänen haluamaansa pöytään istumaan, hänen haluamaansa kauppaa shoppailemaan jne. Voi myös kertoa saman tilanteen kahdella ihan eri tavalla (esim. miksei päässyt tiettyyn tapaamiseen: ensin sanoo, että hänellä oli silloin työvuoro, ja parin kuukauden päästä sanookin, että oli hakemassa silloin veljeään lentokentältä yms.) Hieman patologisen valehtelijan vikaa siis.



Toisaalta sitten, kun puhutaan syvällisiä, on todella rehellinen esim. omien tempaustensa ja menneisyytensä suhteen.



Kun tuon huijaamis-taipumuksen tietää, niin sitä osaa varoa, siihen osaa suhtautua ja tarpeen vaatiessa osaa pistää vastaan, ettei aina tarvitse mennä hänen sääntöjensä mukaan.



Nyt tosin hän on alkanut juoda yhä enemmän ja enemmän alkoholia ollessan yksin kotona. Hän on siis sinkku, ei lapsia. Tämä piirre ei mua ärsytä, vaan olen enemmänkin huolissaan, kun hän juo keskellä viikkoakin enemmän kuin "pari olutta" ja sitten viikonloppuisin harrastaa irtosuhteita. Kännissä hän sitten tilittää mulle, ettei ole onnellinen kun tekee näin, ja olen yrittänyt häntä auttaa, mutta minkäs teet, kun joka viikonloppu hän lähtee baarikierrokselle ja ajautuu tuohon rumbaan.



Olen kyllä miettinyt, että mitä tuosta ystävyyssuhteesta enää saan... Aloimme kaveerata silloin, kun minäkin olin sinkku. Silloin oli kiva bailata yhdessä ja elämä olikin yhtä juhlimista. Nyt siitä on neljä vuotta, ja mun elämäni on muuttunut yhä enemmän perhekeskeiseksi ja tasaisemmaksi. Mulla vain ei ole kauheasti kavereita, joten täytyy pitää niistäkin vähistä kynsin ja hampain kiinni, joita on vielä jäljellä.

Toinen taas on äärettömän utelias. Kun ollaan esim. lenkillä, hänen pitää vaihtaa tienpuolta, että näkee lukea postiluukusta kuka asuu missäkin talossa. Mua se hävettää äärettömästi eikä mua muutenkaan kiinnosta muut ihmiset.

Jos muut ihmiset eivät kiinnosta sinua, mikä siinä sitten hävettää?

Olemme tunteeet toisemme n.25 vuotta ja paljon on yhdessä koettu. Minäkin olen toki muuttunut ajan kuluessa, mutta olemme onnistuneet säilyttämään suhteemme edelleen joistain tauoista huolimatta.

Ystäväni on erittäin kova tekemään töitä, hänellä ei ole miestä eikä lapsia. Hän avoimesti ihmettelee minun tylsää elämääni ja kuinka voin nauttia elämästäni kotona.



Hänen mielestään minulla ei ole elämää, mikä ei mielestäni ole totta, harrastan vain erilaisia asioita kuin hän. Viihdy toki kotonakin, mutta en ole mikään kotihiiri. Minulla on laaja ystäväpiiri, ystävälläni on vain muutamia kavereita. Ystävä on määräilevä, arvosteleva ja itseään täynnä oleva. Minä olen enemmänkin ihminen, joka huomioi myös kanssaihmiset. Hän on esimiesasemassa ja melkoisen armoton johtaja.



Yhteinen harrastus meillä on, joka aloitettiin näin aikuisiällä. Sen tarkoitus oli olla kivaa, mutta siitäkin on nyt tullut kilpailua ja vakavamielistä mitä sen ei todellakaan pitänyt olla. kyseessä joukkuelaji ja pelkään, että meidän joukkue kaatuu, kun hän "vaatii" enemmän kuin moni pystyy antamaan. Hän ei ymmärrä, että kaikille samat asiat eivät ole tärkeitä eikä ymmärrä kuinka loukkaa toisia jatkuvasti vähättelyllään. Milloin ihminen on laiska, milloin tyhmä ja sivistymätön. Itse hän on sitten täydellinen.



Kun hänelle yrittää jotain sanoa, hän tyrmää keskustelun sillä, että ei jaksa jankata. Mielipidettään hän ei muuta, vaikka tietäisi olevansa väärässä. Hänen tuntemuksensa on ainoita oikeita tuntemuksia, kaikki muut vain "valittaa" turhasta.. Olen kyllästynyt, mutta en tiedä miten asian ottaa esille. Hän tietää, ettei minun itsetuntoni ole kummoinen ja käyttää sitä surutta hyväkseen näissä ns. riitatilanteissa. Hän on myös maailmanmestari syyllistämisessä. Huoh! Kylläpä helpottaa edes vähän, kun saan täällä purkaa ahdistustani.



Pistää miettimään miksi olen hänen ystävänsä, taidan olla helppo ivan kohde. Yksi ystäväni sanoi, että kaverilla itsellään on ongelmia oman itsensä kanssa ja siksi purkaa sitä minuun ja ehkäpä olisi minulle jopa kateellinenkin. Tiedä häntä..