Mies ostaisi pleikkarin 5-vuotiaalle

tottahan sitä peliaikaa voi ja pitää rajoittaa.

Oletko varma, ettei miehesi ostaisi sitä pleikkaria kuitenkin vähän itselleen?



Tuskimpa siitä sinänsä sen enempää haittaa on kuin edeltävälle sukupolvelle kasibittisestä Nintendostakaan oli. Kunhan vanhemmat katsovat, että lapsonen tekee välillä vähän muutakin, kuten noita mainitsemiasi asioita.

Ettei vaan haluais itse pelata miehesi. Mielestäni ei ole hyvä noin pienelle. Muuta aktiviteettia vain kuten itsekin haluaisit.

ja mikä ettei mieskin sitä voi pelata. Kyllä meilläkin mies välillä iltaisin pelaa lasten nukkumaan menon jälkeen ja tästä ei mitään haittaa ole ollut.



Tietysti se on sitten vanhemman vastuulla rajoittaa ja pitää huolen, että pelillä ei pelata liikaa. Esim tuttava perheellä on sääntö, että esim. lauantaisin saa tunnin pelata (perheessä 2, 6,8 vuotiaat lapset) ja muuten ei sitten ollenkaan.

ne "opetusohjelmat" myöhemminkin hommaamaan. LOL

Lataa muutama kiva tietokoneelle. Osta vaikka pari kivaa Muumipeliä tietokoneelle, sillä se mieskin sitten saa opetella pelaamaan lapsen kanssa :)

http://www.leikkien.fi/epages/Kaupat.sf/fi_FI/?ObjectPath=/Shops/leikki…

Omituista kun kaikkien mielestä tuollaisesta ei ole mitään haittaa. Nykyelämä on muutenkin yliampuvia virikkeitä liikaa täynnä. Oma mielikuvitus, tunteet, kieli, vuorovaikutus, luovuus kaikki hukassa jos ei kehittäviä asioita tee. Sadut esimerkiksi on ensiarvoisen tärkeitä lapselle.

jTietysti se on sitten vanhemman vastuulla rajoittaa ja pitää huolen, että pelillä ei pelata liikaa. Esim tuttava perheellä on sääntö, että esim. lauantaisin saa tunnin pelata (perheessä 2, 6,8 vuotiaat lapset) ja muuten ei sitten ollenkaan.

Kuulostaa jarkevalta sopia etukateen, kuinka usein & kuinka paljon pleikkaria voi kayttaa. Kiitos!

ap

Oma mielikuvitus, tunteet, kieli, vuorovaikutus, luovuus kaikki hukassa jos ei kehittäviä asioita tee. Sadut esimerkiksi on ensiarvoisen tärkeitä lapselle.

Juuri tama on pelkoni - ei se, etta mies omii laitteen itselleen (meilla on tietokoneita, joilla pelata, jos mieli tekee). Mutta enta jos pelit korvaavat yhdessaoloajan perheen kanssa?

Asumme ulkomailla ja aidinkieli on muutenkin jaljessa, saati jos vietetaan illat englanninkielisten pelien parissa. Ehka pitaisi sitten sopia, etta ostetaan vain suomenkielisia peleja? Tama voisi myos rajoittaa ostohimoa?

ap

Ihme pelipelkureitä palsta täynnä. Itse olen pelannut niin pienestä kuin ikinä vain muistan (Commodore 64, n. 3 vuotiaana sain). Samoin kaikki kaverini ja molemmat veljeni. Ilman mitään idioottimaisia tunti päivässä rajoituksia. Eipä ole psykopaatteja tai muutenkaan sairaita yksilöitä kaveripiirissä. Erinomainen englanninkielen taito jokaisella. Itse opin pelien kautta asian jos toisenkin, tällä hetkellä ohjelmointihommiin yliopistolla opiskelen, joskin ohjelmoimaan opin jo varhaisteininä.



Peleissä on reilusti kuitenkin virikkeitä, silmä-käsikoordinaation opettelua, kaikkea mahdollista nopeaa ajattelua ja reagointia vaativaa yms. Aivan varmasti on hyötyjä ollut reilusti enemmän kuin haittoja.

mies haluaa sen itselleen! Eikä siinä mitään pahaa ole. Äitikin pääsee pelaamaan. Lapsi voi katsella ja on perheen yhteistä kivaa... (Olen tosissani.)

Meidän naapurissa on myös 3-vuotiaasta asti pelannut. Siellä se pelaa vanhempiensa hoteissa edelleen, nyt jo 27 v. Ei työtä, ei seurustelusuhteita, pelkkä pelien maailma elämänsisältönä.

Ihme pelipelkureitä palsta täynnä. Itse olen pelannut niin pienestä kuin ikinä vain muistan (Commodore 64, n. 3 vuotiaana sain). Samoin kaikki kaverini ja molemmat veljeni. Ilman mitään idioottimaisia tunti päivässä rajoituksia. Eipä ole psykopaatteja tai muutenkaan sairaita yksilöitä kaveripiirissä. Erinomainen englanninkielen taito jokaisella. Itse opin pelien kautta asian jos toisenkin, tällä hetkellä ohjelmointihommiin yliopistolla opiskelen, joskin ohjelmoimaan opin jo varhaisteininä.

Peleissä on reilusti kuitenkin virikkeitä, silmä-käsikoordinaation opettelua, kaikkea mahdollista nopeaa ajattelua ja reagointia vaativaa yms. Aivan varmasti on hyötyjä ollut reilusti enemmän kuin haittoja.

Mikään kertomuksessasi ei kerro siitä, että nimenomaan pelit olisivat laiskottelun syynä. Tunnen noin tusinan verran "pelimiehiä", eikä kukaan ole jäänyt vanhempiensa hoiviin ihmettelemään. Ihan jokainen on korkeakoulussa tai sen jälkeisessä työelämässä parhaillaan. Suurin osa pärjää ihmissuhteissaankin, vaikka on toki niitäkin joilla ei rahkeet syystä taikka toisesta riitä kumppanin löytämiseen. Parempi kuitenkin pelien parissa kuin räkälässä kännäämässä; Elämään täytyy sisältö itse joka tapauksessa kehittää, eikä siinä kaikki aina onnistu, olivatpa lapsuuden harrastukset mitä tahansa.

Meidän naapurissa on myös 3-vuotiaasta asti pelannut. Siellä se pelaa vanhempiensa hoteissa edelleen, nyt jo 27 v. Ei työtä, ei seurustelusuhteita, pelkkä pelien maailma elämänsisältönä.

Sovitte vaan tarkat pelisäännöt sen käyttöön, ennen pleikan ostamista!

Esim. vain viikonloppuisin tunti per päivä tms.

se on tosi iso laite ja meinaaks et se on PS3 vai WII nw on kalliita ja jos lapsi hajottaa sen niin se pitää viedä korjaukseen ja se maksaa!

pitää miettiä ensin mitä lapsi pelaa.

ei kannata antaa pelata väkivaltaa, koska lapsi voi pitää siitä pelistä ja on enää myöhäistä sanoa ei. kun lapsi rupeaa villiintymään että kannattaa vaikka pelata YHDESSÄ jos kaipaat lapsesi seuraa ja ymmärrystä.LUE PAKETISTA AINA K-

5v:lle sopivampi on Nintendo wii. On paljon pelejä joita pelataan yhdessä.



Kielipeleistä parhaat löytyy tietokoneelle.



Meillä on konsoleita vähän joka lähtöön ja ruutuaikaa pitää rajoittaa heti alusta alkaen. Net kun lapset ovat koululaisia, peliajan poistaminen tuntuu olevan hyvä motivointikeino.