Mikä on oikea tapa reagoida, kun poikalapsi alkaa seurustella

Juttelet luontevasti kuin vieraalle, ja kun tutustutte lisää, hänestä saattaa tulla kuin perheenjäsen. Teethän tuttavuutta muidenkin vieraiden kanssa.



Tietenkin olette perhe kuten ennenkin. Ei se poika ole naimisiin vielä menossa;)



Tähän pätee vanha kultainen sääntö, että kohtele muita kuin toivoisit itseäsi kohdeltavan. Ja muistele, millaista itselläsi oli nuorena, kun menit käymään seurustelukumppanisi kodissa. Jännittävää se on sille tytöllekin, ja sinun tehtäväsi on tehdä rento ilmapiiri.



t. tyttöjen äiti

ainakin aluksi tyttöön kuin kehen tahansa poikasi kaveriin, jos seurustelu kestää pidempään, tytöstä varmaan luonnostaan tulee perheenne jäsen? Ja kyllä te vielä perhe olette, pojallasi on vain uusi elämänsä nainen, joten ota tämä huomioon, äläkä yritä pakottaa lastasi ihan kaikkiin perheen menoihin, tai ota myös tyttö mukaan. Muistele miten sinun ensimmäisten poikaystäviesi perheet sinuun suhtautuivat ja miltä se tuntui?



Yleensä tuon ikäisten seurustelut ei kauhean kauan kestä ja jos pojallesi tulee ero, se on hänelle elämää suurempi suru, lapsesi sydän särkyy, muista tällöin olla poikasi tukena. Ja nauti tästä ajasta, nuori rakkaus on niin ihanaa!

Suhtautukaa häneen kuin ihmiseen josta on EHKÄ TULOSSA uusi perheenjäsen. Eli kai haluatte tutustua häneen ja tietää millaisen ihmisen kanssa poikanne parhaassa tapauksessa tulee viettämään loppuelämänsä.

Ei hän tietenkään vielä ole perheenjäsen, eikä hänestä ehkä sellaista tulekaan, mutta juu kyllä, tehkää tuttavuutta ja olkaa ystävällisiä :)

Otetaanko tyttö vastaan vieraana vai uutena perheen jäsenenä? .

niin ne lapsukaiset vaan kasvaa! Ja tottahantoki sitä on ensin karvat vähän pystyssä ja asiassa sulattelemista, vaikka se on niinkin normaalia.



Parasta ehkä on itse ottaa kontaktia ja jutella jne, mut ei tietenkään niitä juttuja kerrota, kun toinen pienenä kastellut sänkynsä tmv,heh..



Asioista ei kannata udella (henk koht), voi vaikka puhua ihan siitä säästä ja vaikka kesäsuunnitelmista puolin ja toisin :) Antaa uudelle tulokkaalle sellaisen "hyväksytyn" olon, kuin se, että he luimistelisivat aina huoneessa.



Parasta on ehkä miettiä ja katsoa omaa nuoruutta, millaisen vastaanoton itse olet saanut. Onhan se suhteellisen karmivaa ihan kenen tahansa mielestä jos "anoppi" on joku kauhee haahka, et hyvällä säkälle edes morjenstaa ku menette heille kotiin,haha

Eikä oikein vastaa kysymyksiin, yhdellä sanalla vaan?

On ujo, paitsi kuulema kavereiden kesken.

Eikä oikein vastaa kysymyksiin, yhdellä sanalla vaan?

On ujo, paitsi kuulema kavereiden kesken.

Eikä oikein vastaa kysymyksiin, yhdellä sanalla vaan? On ujo, paitsi kuulema kavereiden kesken.

Saa ihminen olla ujo. Juttele vaan jos haluat, vastatkoon jos haluaa. Ei koko ajan tarvitse olla äänessä, en minäkään aina keksi rupateltavaa. Anna tytön olla rauhassa sellainen kuin on.

kunnes menee kysymättä jääkaapille tai alkaa sirotella vaatteitaan ympäriinsä. Silloin katsotaan, että on kotiutunut sen verran, että pääsee mukaan perheeseen eli saa siivousvuoron ja keskustelun siitä, mitä velvollisuuksia meillä on, jos haluaa erityisiä oikeuksia. Tämä ei ole hotelli.

että nuori tyttö on ujo poikaystävänsä vanhempia kohtaan. Kyllä minä näkisin että vanhempien pitää tehdä se aloite nuorta tyttöystävää kohden ja alkaa vaan juttelemaan hänen kanssaan ja näin tutustua.

Minusta tärkeintä on kohdella tyttöä ystävällisesti, mutta ilman liikaa hössötystä tai ahdistelua ;)



Pojan kannalta paras vanhempi on varmaan cool, antaa nuorille omaa rauhaa, mutta on silti mutta silti ystävällisen kiinnostunut. Tyttö varmaan avautuu pikkuhiljaa, jos alussa ujostuttaa.



Minkä ikäisistä tässä muuten oli kyse, minusta 15-vuotiaan tyttökaveriin kannattaa suhtautua enemmän pojan kaverina kuin jonkun 25-vuotiaan. Perheenjäseneksi nimittäminen saattaa ahdistaa jotain yläkoululaista :D