Lue keskustelun säännöt.
Mitä opettaisin lapselle uskonnosta, jos siis jotain
16.04.2011 |
Olen agnostikko, minun ja mieheni vanhemmat ovat uskovaisia ja kokevat asian tärkeäksi. Olemme siis luterilaisia. Itse en ole ollenkaan uskonnon vastainen en vain pysty enää uskomaan.
Minun on vaikea kertoa lapsellemme tosina tarinoita joihin en itse usko, mutta en halua myöskään loukata vanhempiani. Minun puolestani lapseni voisi uskoa tai olla uskomatta. Itse uskoin lapsena joten en tavallaa minulle on tutumpaa, jos lapset uskovat taivaaseen yms.
MIten minun kannattaisi puhua 4-vuotiaalleni uskonnosta. Hän varmasti kertoo sanomiseni isovanhemmilleen, koska selittelee aina uusia juttuja. Toistaiseksi lapsi ei tiedä mitään, luulee kirkkoja prinsessan linnoiksi.
Kommentit (2)
tonttuja ei ole olemassa, tästä lienemme yhtä mieltä.
Asian todistaminen menee sitten jo filosofian puolelle: on olemassa pienen pieni mahdollisuus että niitä sittenkin on -ei vaan olla huomattu vielä.
Jumalan kanssa sama juttu: ei ole olemassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jos lapsi itse kysyy.
Meillä tilanne, että minä olen ateisti ja mies uskovainen (hänen vanhemmat myös, minun äitini ateisti ja isä uskoo). Lapsista vasta vanhin (8v) on kysynyt jotain uskonnosta, 4-vuotiaat ei. Esikoisen eka kysymys asiasta oli, että onko Jumalaa olemassa. Sanoin, että jotkut uskoo, että on ja toiset, että ei ja että jokainen saa päättää uskooko vai ei. Tällä hetkellä lapsi ei usko.
Minusta on väärin tuputtaa kumpaakaan suuntausta TOTENA lapselle, koska kukaanhan ei sitä voi todentaa. Sen verran lasteni älyyn kuitenkin uskon, että osaavat itsekin muodostaa oman mielipiteensä esim. koulun antamien tietojen perusteella.