Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mies halusi koiran, minä sain "omaa aikaa" ja kunto sen kun paranee
14.04.2011 |
Mies halusi meille koiran, ja tulihan meille mitä ihanin pentu. Se vaan on nyt kasvanut ja vaatii todella paljon liikuntaa sekä muuta aktiviteettia päivässä.
Käytän sitä aamulla 1-1,5 tunnin lenkillä, töiden jälkeen toisella vähintään tunnin lenkillä, välillä koirapuistossa jossa menee yleensä 2 tuntia, koulutan sitä, leikin sen kanssa jne. Illalla sitten vielä pissilenkki ennen nukkumaanmenoa.
Kummasti on tämä "oma aika" lisääntynyt koiran tulon jälkeen, johtuisiko siitä että mies ei vie koiraa juuri koskaan lenkille. Tai jos vie niin ihan pienellä kävelylle vaan, mikä ei todellakaan riitä nuorelle energiselle koiralle.
Paljon muuta en sitten ehdikään tekemään kun koiran kanssa menee niin paljon aikaa. Kunto on kyllä kasvanut, vielä joku aika sitten en jaksanut juosta kuin lyhyitä pätkiä ja nekin hengästyneenä, nyt menee 5km putkeen ihan tuosta noin vaan.
Välillä tekisi mieli ottaa koira ja muuttaa sen kanssa asumaan, enemmän vietän aikaa koiran kuin miehen kanssa :/
Kommentit (10)
näinhän se menee että yleensä toisen vastuulle jää ja mukavaa että olet saanut omaa aikaa. taidat myöskin tykätä käydä koiran kanssa lenkillä? onko teillä lapsia?
terveisin koirallinen ja lapsiperheellinen jonka omaa aikaa on juurikin nuo koirat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
koira on parempi asuinkumppani kuin huono mies. Koira jää, mies voi mennä.
Erosin vuosi sitten ja meille tuli tammikuussa sakun ja spanielin risteytys. Viimeksi mulla oli koira 12 vuotta sitten, mutta ex-mies pakotti luopumaan siitä allergiaan vedoten. Tyhmä minä. Tosiasia oli, että ex-mieheni ei voinut sietää koiria!
Nyt mulla on paino tippunut 17 kiloa (olen tosin vahtinut syömisiänikin) ja olen alkanut taas juosta. On kiva lenkkeillä koiran kanssa, ja tämä narttukoira ei haistele ja pissi joka pylvästä, vaan nauttii juoksemisesta.
Voisit kyllä kysyä mieheltä että minkä takia halusi koiran? Sun ristiksesi?
tykkään kyllä tuosta koirasta, varsinkin nyt kun se on alkanut oppia tavat ja osaa käyttäytyä. Lenkilläkin on kiva käydä, saan olla rauhassa ja saan tosiaan sitä omaa aikaa tällä tavoin reilusti, mutta ihan joka päivä en jaksaisi. Olisi mukava välillä vaikka viikonloppuna löhötäkin eikä pinkaista heti aamulla aikaisin lenkille. Samoin joskus töiden jälkeen voisin ottaa rennommin jos mies voisi koiran lenkille.
En vain raaski jättää viemättä hauvaa ulos, kun se niin innokkaasti on aina lähdössä ja on superiloinen kun tehdään jotain yhdessä.
Lapsikaan (10-vuotias) ei oikein voi vielä koiran kanssa auttaa, koira on sen verran iso ja vahva että ei saa sitä yksinään taluttaa.
AP
Sulla ei oo minkäänlaisia lahjoja tai uskottavuutta:D
Oot tosi huono ap. yrittämään provoja! Sulla ei oo minkäänlaisia lahjoja tai uskottavuutta:D
avauksessa nyt on provosoivaa? En käsitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jota mies ja tytär niin kovasti hinkuvat.
Pelkään pahoin (=olen melkein 100varma) et mun huoleksihan se lopulta jää.
jota mies ja tytär niin kovasti hinkuvat. Pelkään pahoin (=olen melkein 100varma) et mun huoleksihan se lopulta jää.
Niin kävi meilläkin. Teini halusi koiraa, etsi tietoa roduista ja koulutuksesta ja pennun tultua jaksoi ehkä kuukauden, sitten lopahti. Myös koira otti mut pomokseen. Toki minäkin halusin koira ja entisenä koiraihmisenä tiesin mihin ryhdyn.
Nyt koira 95% mun hoidettavana
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja hoitamisesta (ja kokemusta koirista on). Lapsetkin haluavat koiran, mutta mies ei. Siksi meillä ei vielä ole koiraa. Periaatteessa olen sitä mieltä, että kaikkien perheenjäsenten pitää haluta lemmikkiä ennen kuin se otetaan. Pikkuhiljaa aion saada miehen ymmärtämään miten tärkeä asia on minulle (ja lapsille). Uskon vakaasti, että puolen vuoden kuluttua meille tulee koira.
Kun meille tuli koira, olin ihan ihmeissäni, kun kaikki toko- ja agilityryhmät oli täynnä pelkkiä naisia! Ja kuitenkin se on usein mies joka sen koiran on halunnut...jospa jäljestyskurssilla oli pääsääntöisesti naisia, vaikka luulis että metsämiehiä kiinnostais kovastikin tällainent toiminta.
Niin se vaan menee, että naisille se koiran kouluttaminen useimmiten jää. Jos vain nainen jaksaa, niin eipä siinä mitään...jos ei mukaan lueta niitä parisuhdeongelmia, jotka tulee siitä että kun nainen on viettänyt satoja tunteja tokossa saadakseen koiraan hyvän kontaktin, niin mies vesittää sen koulutuksen käyttämällä vääriä käskysanoja ja olemalla epälooginen, ja vetoamalla että hänen "luontainen auktoriteettinsa" koiran kanssa toimiessa pesee sata-nolla kaiken naisen tekemän kasvatus- ja koulutustyön. Tästähän tietenkin ei saa puhua, mut niin moni kaveripariskunta vääntää tästä kättä, että näyttää olevan ihan yleistä. ;)
Alue: Aihe vapaa
yksinkertaista. epäilen, että viikon verran pikkulenkkejä miehesi kanssa tehtyään, koira alkaa oireilla ylimääräistä energiaa sisällä (nosta omat kenkäsi hattuhyllylle) ja voi olla, että miehesikin tajuaa, ettei tuollaista päätöstä - siis koiran ottamista - voi tehdä kevyesti ja vain siihen luottaen, että kyllä joku toinen hoitaa.
hienoa kuitenkin, että olet itse siitä innostunut ja lenkkeilet sen kanssa. pidä kuitenkin pieni tauko, jotta miehesi huomaa myös sen, kuinka paljon sinulla menee aikaa hänen haaveensa kanssa.