Lue keskustelun säännöt.
4-vuotiaan pyöräilytaidot millä tasolla?
13.04.2011 |
Minkälaisia pyöräilijöitä teidän 4-5-vuotiaanne ovat? Itse olen aikanaan ollut aika heikko oppimaan pyöräilyä, näinköhän on tytölle periytynyt, kun hän ei oikein innostu koko pyöräilystä. 200m ja sitten haluaakin tehdä jo jotain muuta :( Miten voisi kannustaa?
Kommentit (20)
mutta esim. naapurin tytöllä meni yli 5 vuoden ikään ennen kuin uskalsi opetella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tiedän monta tosi nuorena hyvää pyöräilijää, haluaisin tästä lapsestamme pyöräretkeilykaverin, mutta ei nyt oikein hyvältä näytä...
t.ap
joka ei osaa ajaa pyörällä. Hiukan appareilla varustetulla pyörällä ajaa, mutta ei kauhean kiinnostunut asiasta ole. Joskohan tänä kesänä saataisiin opetettua ajamaaan ilman apupyöriä.
Hanki potkupyörä. esim.
http://www.pikkusiili.fi/index.php?page=shop.browse&category_id=9&optio…
Meillä pojalla vajaa 3 vuotiaana saatu potkupyörä ja osasi ajaa tavallista pyörää ilman appareita 3 v 1 kk ikäisenä.
Pari vuotta sitten esikoinen, silloin n. 4v 3kk oppi ajamaan ilman apurenkaita, mutta hän on motorisesti taitava.
Pikkusisko, nyt samanikäinen, ajelee sujuvasti appareilla, mutta ei ole valmis vielä ilman niitä ajelemaan. Katsoo sitten kesällä /syksyllä.
On hennompi rakenteeltaan, joten ei jaksa niin pitkiä matkoja polkea, kuin sisko samanikäisenä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
APUPYÖRIEN KANSSA ajaminen, eli sekään ei tahdo sujua. Ylämäkeen ei vaan suju! Missä vika lienee? En haluaisi samanlaista noloa kohtaloa kuin itselläni oli, taisin mennä kouluunkin apupyörissä!! Oikeasti vanhempani olivat ajatelleet, että mulla on jokin tasapainohäiriö tms kun en opi pyöräilyä.
Tänä keväänä ei vielä olla kokeiltu.
Isosiskonsa innostui vasta hieman ennen kuin täytti 6, tuolloin oppi ajamaan apupyörittä.
Meillä ehkä motivaatiota haittaa sorapiha, jossa pyöräily ei ole kovin helppoa.
Ollaan kesällä käyty liikennepuistossa pyöräilemässä omilla pyörillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
muta tarkoitus on yrittää jättää apupyörät pois 4-vuotiaalta. Ans kattoo kuin käyp...
neljä vuotias jaksoi pyöräillä kaupunkiin (matkaa 3,5km),takas tullessa istui välillä rattaissa. Kesällä täyttää seitsemän ja ajelee jo kilometrikaupalla. Kuopus vajaa 4 ja ajelee tuon 200-300metriä kunnes väsyy/kyllästyy. Rupesi ajamaan pyörällä jo 2,5vuotiaana. Mutta en voisi kuvitella että kohta isosiskon tavoin pyöräilis kaupunkiin (ellei sitten joku suuri ihme tapahtuisi!)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
soratie on ehkä huono juttu. Meilläkin pihassa hiekkatie, pitää ajaa pitkä matka ennen kuin pääsee asvaltille. Pitää ehkä meidänkin roudata fillarit takakontissa jonnekin ajelupaikkaan sitten, kuten joku oli tehnyt.
t.ap
meillä kaksi vanhinta poikaa oppivat kumpikin vasta juuri ennenkuin menivät ekalle. Eivät myöskään ollet oikein kiinnostuneet koko touhusta, kiipeily jne. kiinnosti enemmän. Mutta sitten kun oppivat, suhailivat ympäri pihaa vaikka kuinka kauan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Liian pienellä pyörällä pyöräily voi olla liian raskasta. Innostuisiko lapsi äidin ja lapsen yhteisestä lenkistä, jossa itse kävelet/juokset...
Mutta kun noista taidoista kyselit:
meidän lapsi oppi ajamaan (apupyörien kanssa) 2-vuotiaana ja viime kesänä (3-vuotiaana) pyöräili 1,5-2 kilometriä kerrallaan. Nyt ostettiin uusi isompi pyörä, jolla olisi tarkoitus opetella ajamaan ilman apupyöriä.
APUPYÖRIEN KANSSA ajaminen, eli sekään ei tahdo sujua. Ylämäkeen ei vaan suju! Missä vika lienee? En haluaisi samanlaista noloa kohtaloa kuin itselläni oli, taisin mennä kouluunkin apupyörissä!! Oikeasti vanhempani olivat ajatelleet, että mulla on jokin tasapainohäiriö tms kun en opi pyöräilyä.
Uusi pyörä saadaan viikonloppuna. Toivon tämän vähän tuovan motivaatiota harjoitteluun! VAikka itse olin lapsena surkea pyöräilijä, oli mulla myös SURKEA pyörä. Siis ensin tosi jäykkä ja liian pieni. Sitten liian iso, vanhemmat eivät raaskineet hankkia mitään siinä välillä. Tai eivät nähneet tarpeelliseksi, en tiedä.
t.ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
rakastavat pyöräilyä. Esikoinen oppi ajamaan apupyörillä 3-vuotiaana (aikaisemmin ei halunnut edes kokeilla) ja sen jälkeen halusi aina pyöräillä puistoon, kauppaan jne. Sellaisia parin kilometrin matkoja (per suunta) ajoi tuossa iässä. Ilman apupyöriä oppi ajamaan kuitenkin vasta juuri ennen 6 v synttäreitä, mutta sen jälkeen on jaksanut pyöräillä pitkiäkin matkoja (5-10 km per suunta ja pienen tauon jälkeen takaisin).
Kuopus alkoi pyöräillä apupyörillä n. 2 v 2 kk iässä (lumien lähdettyä) ja n. 4 v 4 kk ikäisenä oppi pyöräilemään ilman apupyöriä. Silloin jaksoi hyvin ajaa n. 3 km yhteen suuntaan ja kohta takaisin ja nyt vuotta vanhempana ajaa mielellään n. tunnin lenkkejä. Sen jälkeen alkaa vauhti hidastua ja ylämäissä alkaa valitus.
Hyvä pyörä on kyllä olellinen juttu. Pyöräilyä opeteltaessa pyörä ei saa olla liian iso ja vielä silloinkin, kun lapsi harjoittelee ajamista ilman apupyöriä, on pienestä pyörästä etua. Isommalla pyörällä ja ilman apupyöriä pääsee sitten kovempaa, mutta sen hallitseminen on vähän vaikeampaa.
Toivottavasti lapsesi innostuu pyöräilystä, koska on kyllä tosi mukavaa, kun keväästä syksyyn pääsee lasten kanssa pyörillä liikkeelle.
ennen 5 vuoden ikää. Fillari raahattiin aika ajoin pihaan, tyttö polki ehkä jotain 100m ja häipyi sit kiipeilemään puissa.
5-vuotiaana alkoi sitten homma kiinnostamaan jollain tapaa, mutta ei puhettakaan, että olis ajellut ilman appareita. Ajelureissut oli enemmän maisemankatselua ja kun jokaista lintua ja perhosta piti hämmästellä, niin ei ipana joutanut pahemmin keskittymään pyörälläajoon. :P Eskarissakin ajoi vielä appareilla ja vaikka kaverit alkoivat jo vähän huomautella asiasta, tyttö vaan tokaisi, että tarvii ne apparit vielä, eikä halua niistä luopua. Eskarin jälkeisenä kesänä halusi sitten yrittää ja oppi parissa tunnissa ajamaan ilman appareita (jarruttamisen opiskeluun tosin meni vielä hetken verran kauemmin... Tuppasi torppaamaan jalat maahan, eikä jarruttanut pyörän jarruilla ollenkaan...)
Nyt tyttö on ekalla luokalla ja ajaa ihan hyvin. Sen verran varovainen fillarin kanssa tosin on edelleen, että ei uskalla ajaa kovinkaan kummoisia alamäkiä, vaan taluttaa mieluummin.
Veljensä on melko lyhyt ikäisekseen (tasan 4-vuotiaana tasan metrin mittainen) ja perin persjalkainen. Olisi ollut kiinnostunut pyöräilystä jo paljon siskoaan aikaisemmin, mutta reppanalla ei jalat yltäneet polkimille ensinkään ennen 3 vuoden ikää. Silloinkin aluksi varpaat vähän hipoivat polkimia, joten polkeminen oli melko raskasta ja työntökahva oli kovassa käytössä. Homman hankaluus kyllä verotti sitä intoakin. Vasta viime kesänä oli jotain mahiksia oppia ajamaan ja niinhän tuo huristeli sitten menemään 12-tuumaisellaan ja appareiden kera. Tänä keväänä on kokeiltu fillarointia vasta kerran ja iskä oli napannut pojalle 16-tuumaisen pihalle. Ei oikein sujunut... Täytyy ottaa ens kerralla vielä sit se pienempi... En tosin usko, että poika vielä hetkeen oppis ajamaan ilman appareita (tasapainoelimessä häiriö) Tai jos oppii, hämmästyn suuresti. Potkulaudalla poika on potkinut menemään jostain 3-vuotiaasta lähtien.
Nyt 2-vuotias nuorimmainen olis kovasti halunnut polkea jo viime kesänä, kun isommatkin kerran. Paha vaan, kun tyttö on vielä veljeäänkin pikkuisempi ja mittaa vaivaiset 82cm... Eipä taida löytyä polkuvehjettä tuommoiselle vielä pariin vuoteen... Eikä muuten kelpaa semmoinen työnneltävä malli, nousee siinäkin satulasta ja koittaa itse potkia vauhtia. Ostettiin flikalle potkulauta. Jos se vaikka kelpais fillarin sijaan.
Mitä tästä opimme?
Sen että jokainen lapsi on yksilö, ja oppii kyllä. AJALLAAN. Turha kiirehtiä.
Pääasia on, että lapselle antaa mahdollisuuksia ja virikkeitä innostua asiasta!
Eihän liian pienellä pyörällä pysty polkemaan, saati sitten liian isolla. Myös siinä on eroja kuinka kevyt pyörällä on polkea.
Uusi pyörä saadaan viikonloppuna. Toivon tämän vähän tuovan motivaatiota harjoitteluun! VAikka itse olin lapsena surkea pyöräilijä, oli mulla myös SURKEA pyörä. Siis ensin tosi jäykkä ja liian pieni. Sitten liian iso, vanhemmat eivät raaskineet hankkia mitään siinä välillä. Tai eivät nähneet tarpeelliseksi, en tiedä. t.ap
Tosin isommissa ylämäissä täytyy auttaa. Ajaa keskustaan 4km ja hetken levättyään takaisin. Ilman appareita ei olla vielä koitettu, mutta piakkoin kokeillaan.
Meidän keskimmäinen pelkäsi aikanaan pyöräilyä kovasti. Oppi ajamaan ilman appareita vasta 6v:na. Sitä ennenkin aina piti lahjoa jollain pyörän selkään.
Vanhin oli varmaan aika normioppija, en muista minkä ikäisenä oppi.
Potkupyörä on ihan ehdoton pyöräilyä opeteltaessa. Meidän lapsi sai potkupyörän 2-vuotiaana ja oppi nopeasti ajamaan sillä sujuvasti. Nyt 3-vuotiaana pääsee sillä liikkumaan ihan eri ketteryydellä kuin apupyörillä ajavat samanikäiset ja vanhemmat kaverinsa. Jaksaa ajaa potkupyörällään pitkiäkin lenkkejä ja vauhtikin on kova (liikenteen seassa ei tietysti pelkälstään positiivinen juttu). Potkupyörällä pääsee hyvin eteenpäin hiekkatiellä ja metsäpoluillakin.
Nyt on tarkoitus ostaa tavallinen, polkimin varustettu pyörä. Mielenkiintoista nähdä, kuinka potkupyörällä opittu tasapaino toimii, vai tarvitaanko apupyöriä.
Potkupyöriä saa ihan pienillekin. Juuri katsoin, että Prismassa oli potkupyörä, jonka ilmoitettiin käyvän 75 cm eteenpäin.
oppi 3-vuotiskesänään ajamaan ilman apupyöriä sujuvasti, loppusyksystä täytti 4.