OPISKELEVAT odottajat

Täällä myös opiskelija! Esikoista odotellaan - suunnitellusti tulossa kesken opintojen :) Mulla nyt noin puolitoista vuotta yliopistossa jäljellä, kevätlukukausi olisi tarkoitus jaksaa olla mukana (la toukokuun puolessa välissä), joten vuosi jäisi vielä suoritettavaa kunhan äitiyslomalta palaan!

Pitkään tätä ratkaisua mietimme, mutta nyt tuntuu juuri oikealta " ajoitukselta" opiskelujenkin puolesta!

Meillä tilanne on se, että mieskin opiskelee vielä, mutta valmistunee siinä äitiysloman aikana. Taloudellinen pärjääminen jonkin verran huolettaa, mutta eiköhän sitä aina jotenkin selviä :)



- Emelia rv n. 11 -

Olen siis odottava opiskelija.:) Tosin opinnot olen jättänyt jo tältä erää tauolle, tutkintotyötä vaan pitää vielä vähän työstää. Onneksi sekin valmistuu vielä tällä viikolla.



Olen siis 22-vuotias ja mieheni on 26-vuotias, periaatteessa opiskelija hänkin. Mä opiskelen ammattikorkeassa kolmatta vuotta, harjoittelu ja tutkintotyö on tehtynä, noin vuoden verran on opintoja suoritettavana sit mammaloman jälkeen. Kouluun ajattelin palata vuoden 2007 alusta. Mies on puolestaan suorittanut kaikki kurssit, mutta hänellä on vielä osa harjoittelua ja tutkintotyö tekemättä. Hän on nyt kuitenkin ainakin tammikuun loppuun töissä. Ihan hyvä niin, eipähän tarvii pelkästään Kelan turvin elää...



Esikoista odotellaan ja nyt on rv 35+4, eli reilut neljä viikkoa on laskettuun aikaan.:) Meilläkin tämä vauva kesken opiskeluiden oli ihan suunniteltu juttu. Mä ajattelen sen niin, että voinpahan sitten vastavalmistuneena siirtyä suoraan työelämään kun lapsi on jo tehty.;) Ellen sitten jo odota toista...:)



Mukavaa huomata, että täällä on näinkin paljon kohtalotovereita! :)

Ikää on 21 ja miehellä 22. Odotan esikoista viikoilla 32+3.

vuoden opiskelut on ammattikorkeassa takana, ja syksyn olen kotoa käsin opiskellut. Mieheni opiskelee myös. Taloudellinen tilanne huolettaa hieman, mutta silti lapsen hankkiminen opiskeluaikana tuntuu ihan hyvältä, koska ainakin meidän opinahjomme joustavat niin paljon. Tuntuu että opiskelijan on helpompi elää perheystävällistä elämää kuin jo työssäolevan.

Ikää 27-vuotta, miehellä samanverran. Lapsia kaksin kappalein (4,5 ja 2,5 vuotta) ja kolmatta odotellaan syntyväksi helmikuussa. Opinnot nyt puolessa välissä amk:ssa, joten valmistumista kohti mennään. Nyt opinnot etenee hitaasti, sillä alani on " erityisala" , johon ei hirveästi koulun puolesta panosteta. Opintojaksoja ei aina ole ja kurssit tuppaa peruuntumaan.



Aikaisemmin olen yo-tutkinnon suorittanut, ammattikoulun käynyt ja pari vuotta työelämää maistanut. Ekan lapsen ollessa reilun vuoden, pääsin amk:aan ja kerkesin vuoden käydä ennen kuin toisen sain. Sitten vuosi kotona ja takaisin kouluun. Nyt kolmatta vuotta opiskelen ja kieltämättä vauva tulee opintojen puolesta huonoon saumaan. Juusi parhaat kurssit, joita olen odottanut, alkavat hiihtoloman jälkeen, jolloin mulla la. Mutta jotain saa, jostain joutuu luopumaan. Riippuen vauvasta ja omasta voinnista, koitan ehkä käydä luennoilla loppukeväästä ja kesällä ja syksyllä olla kotona. Isommat lapset aatelin pitää hoidossa osa-aikaisesti, joten opinnäytetyötä aattelin vauvan kanssa syksyllä alotella.



Samaa " häpeää" olen itsekin tuntenut, kun kouluun kesän jälkeen palasin vauvauutisten kanssa. Mitäpä siitä. Olen huomannut myös kateutta opiskelukavereissani, kun " uskallan" .



Mutta mukava kuulla kohtalotovereista.

Meidän oppiaineessa yliopistolla muut ovat aika lailla pintaliitäviä. Baarit, miehet, myöhään aamulla nukkuminen ja luennoilta pinnaaminen on osalla mielessä, osa suorittaa opintoja hurjaa vauhtia jo jatko-opinnot mielessä, eikä elämään mahdu muuta. Toisaalta suurin osa on aika nuoria, juuri 20-vuotiaita, ja usein sen ikäisiä ei perheasiat kiinnosta. Mahtavaa, että teistä löytyy kohtalotovereita itselleni!!



Tuntuu, että tulen mahan kasvaessa olemaan ilkeiden juttujen ja ihmettelyn kohde. Vielä kun mies ei ole varma, oliko toisen vauva aika vielä, niin tunnun olevani aika hukassa. Eiköhän se tästä, pitää vain sopeutua ja alkaa iloita. Vauva ei ollut vahinko, mutta shokki kuitenkin, kun tärppäsi heti. Toisaalta " oikea" ystäväpiirini tulee itkemään ilosta uutisen kuultuaan.



Mutta ihanaa, että muut ajattelevat samoin. Me tiedetään, mikä tässä elämässä on tärkeintä! Olen kuitenkin ikionnellinen, että lapsemme saa sisaruksen.

Hei!



Täällä siis myös yksi opiskeleva odottaja ja tänään rv 22+0 menossa. Esikoinen tulossa. Itsellä ikää 25 ja miehellä 28. Opinnot olis himppua vaille valmiit ja toiveissa olisi saada ne loppuun ennen LA, joka on 1.3. Yliopistossa minäkin. Oman alan töitä teen tässä opiskelujen ohella ja samaan työpaikkaan palaan sitten joskus, kunhan äippälomat on ensin pidetty.



Lily & Nappo 22+0

Olipas kiva lukea muiden opiskelevien odottajien kommentteja!



Itsekin (23v) täällä juuri teen gradua, joka on pahasti kesken. Luultavasti se ei tule aivan valmiiksi ennen helmikuuta (LA 2.2.). Tenttejäkin olisi vielä 5 tekemättä, mutta ne ajattelin tehdä aina sopivissa saumoissa myöhemmin, jotta voin nyt keskittyä pääasiassa yhteen asiaan enkä stressaa liikaa. Muutenkin olen ottanut paljon normaalia löysemmin tarkoituksella, koska olen aika kova stressaamaan. (Olenkin välillä jo stressannut sitä etten vain stressaisi liikaa, enemmän kuin olen kouluhommia stressannut). Kylläpä niitä loppuja opintoja saa sitten vauvankin kanssa tehtyä. Harjoittelut ja muut läsnäolotunnit olen tehnyt tarkoituksella aiemmin pois, koska vauvasta ehdimme haaveilla pitkään.

Minusta tämä aika tuntuu hyvältä, sillä kunhan saan tehtyä ne muutamat tentit ja gradun, niin sitten voin rauhassa olla kotona eikä ole hätää saada töitä. Toki tämä rahallisesti ei ole ollenkaan järkevää, mutta ei se lapsi siittä joudu kärsimään. Meillä kuitenkin mies (27v) on töissä ja kyllä sitä aina pärjää, kun ei vain itse vaadi liikoja. Rakennusprojektiakin muuten tässä ensi kesälle suunnitellaan.



Me halusimme laittaa perheen etusijalle, emmekä jaksaneet odottaa että ensin pitäisi valmistua ja sitten saada vakityö, kun ei sitä tiedä tulevatko ne lapset sitten kun aika olisi optimaalisin, " suunnitelmien" mukaan.

No mutta jatkan tässä gradun tekoa, jotta se olisi hyvällä mallilla vauvan tullessa. Ikäänhän sitä ei tiedä miten kaikki menee, joten päivä kerrallaan.



Tsemppiä kaikille opiskeleville äideille ja tuleville äideille!



26 rv

Kirjotankin ekaa kertaa tänne.. raskaudesta saatiin tietää tiistaina ja nyt olo on kaiken yrittämisen jälkeen autuaan onnellinen:) Laskettu aika tulee olemaan varmaankin heinäkuussa..

Itse olen 21 ja opiskelen toista vuotta terveydenhoitajaksi.. se jääpi sitten siihen puoliväliin hetkeksi. Mies on 22 ja on työelämässä.

Kiva lukea täältä muidenkin opiskelijoiden ajatuksia:)

Tänään en ehdi enää kirjoittaa, on silmät ristissä ja tehtävät rästissä ja lähden nukkumaan... Mulla on laskettuaika Vauvan sivujen mukaan 30.6. ja Oulun raskauskiekon mukaan 3.7. En varmaan vielä muutamaan viikkoon edes soittele neuvolaan. Eli ihan alussa minäkin.



Hyvää yötä, pidetään yhteyttä!!

Olen myös opiskelija, 30-v. Mies 31-v. ja työelämässä. Opiskelen amk:ssa ja valmistun pikimmiten eli joululta, jes! Aivan mahtava tunne. Yhden lapsen ehdin jo tässä opiskelujen aikana tehdä (poika kohta 1 v 10 kk) ja nyt toista odottelen rv 23. Esikoista hoidin kotona vuoden verran, kunnes palasin jatkamaan opintoja. Nyt aion olla kotona vähän pidempäänkin, kun ei ole kiire kouluun sitten enää ja työelämään kyllä vielä ehdin. Meille ei ole raha tärkein asia elämässä ja sen verran meillä jo ikääkin, että lapset haluttiin " just nyt eikä kohta" .

voisin myös tulla mukaan.

Laskettu aika huhtikuussa, opiskelen nyt toista vuotta yliopistossa suomen kieltä ja kirjallisuutta sekä kasvatustieteitä. Päätettin tehdä lapsi nyt tähän saumaan jo :) Avomiehen kanssa asustelen Turkusessa.

Minäkin opiskelen ja odotan. Pikkukakkosen olisi määrä syntyä kesäkuussa, ja ehdin varmasti hyvin valmistua ennen sitä. Gradu on korjaamista vaille valmis ja kirjallisuustutkielma pitäs tehdä. Tässä vaan esikon (1v8kk) kanssa kotona ollessa ei tahdo hommat edetä. Toivottavasti saan tämän vuoden puolella paperit ulos, niin ehdin vähän aikaa olla työttömänä ennen äippälomaa (jolloin saisin paremman äp-rahan). En viitsi edes yrittää hakea töitä enää ennen äitiyslomaa, kuka ottaa pariksi kuukaudeksi töihin - ei kukaan, varsinkaan meidän alalla. Mutta näin ajateltiin, että on paras, että toinen lapsi ensin ja sitten vasta aletaan miettiä työuraa. Mieskin ehtii valmistua mun ollessa äitiyslomalla, joten varmaan selkiää, mihin päin maalimaa tästä lähdetään =)



Mulla tuo eka vauva muuten viivytti opintoja noin puolella vuodella, vaikka kovasti aioin ja yritin opiskella äippälomallakin. Mutta ei sitä vaan jotenkin osannut hyödyntää sitä, että vauva nukkuu suurimman osan ajasta...



Eggis rv 7+ (?)

Sadettaja, samalla alalla ollaan! :)

Sadettaja:

Laskettu aika huhtikuussa, opiskelen nyt toista vuotta yliopistossa suomen kieltä ja kirjallisuutta sekä kasvatustieteitä. Päätettin tehdä lapsi nyt tähän saumaan jo :) Avomiehen kanssa asustelen Turkusessa.

Hyvä idea!

Täällä myös yksi opiskelija, joka alkuperäisen lisäksi on myös 25 ja tämän vuoden jälkeen pitäisi yliopistolla olla takana pakolliset opinnot ja gradu sitten edessä. Tämän kakkosen la on 28.4. (29.4. neuvolan mukaan) eli tulossa on vielä opiskeluaikana. Mies vielä 25 puolella, esikoispoika on 3v.

Itse en nähnyt mitään järkeä tehdä paperit valmiiksi ja sitten saada kakkonen perään. Ei olis hyvä juttu työllistymisen vuoksi ja siksi olis kannattanut pitää vaikka papereita sen aikaa vielä yliopistolla sisällä. Ja toisen saaminen vasta työelämään siirryttyä olis ollut jo liian kaukana. Ja oikeestaan eihän tämä lapsen saaminen aina ole mikään järjen asia...

Täällä porskutellaan kohti kevättä...

Tällä tädillä maanantaina opinnäytetyön esittäminen edessä. Sitten olisivat opinnot ohi. Finally. 7 vuotta yhteen perään, saldo kolme tutkintoa. Aloitin, kun juniorin laskettuun aikaan oli 2 viikkoa. Nyt lopetan, kun tulevan vavin laskettuun aikaan on 2 viikkoa.



Tähän seitsemään vuoteen mahtuu lisäksi avioero, yksinhuoltajuus ja uusperheellisyys. Kyyneleitä ja rakkautta. Itsensä sivistämistä ja päähänpotkimista. Organisointia ja matemaattista laskemista. Ja ennen kaikkea lupa itselle antaa välistä vähän relata ja ettei kaikista tenteistä tartte saada vitosia, läpimenokin riittää.



Mitä tulee taloudelliseen tilanteeseen niin kyllä opiskeleva yh lapsineen pärjää Suomessa vaikka elarit olisivatkin minimit. Minä kävin lisäksi osa-aikatöissä koulun lisäksi jotta saatiin vähän fyffee lisää lauantainameihin. LIsäksi sosiaalihuolto auttaa kun on OIKEASTI HÄTÄ.



Nyty meidän perheessä on 3 mun lasta + 1 isännän lapsi + meidän masuvaavi. Ja me ollaan hyvin onnellisia.



TSEMIÄ KAIKILLE OPINTOIHIN. KANNATTAA NYT VÄÄNTÄÄ TENTTEJÄ LÄPI, KUN VIELÄ ODOTTAA. Omalla kohdalla parhaan opintopuristuksen sain raskauden puolivälissä ja heti synnytyksen jälkeen sillä vauvat nukkuivat vielä paljon silloin.

... ei näköjään osaa enää kirjoittaakaan.

Eikö täällä voi korata kirovireitä, blääh.

ikää 26 v ja opinnot ammattikorkeassa päättötyötä vaille valmiit. Esikoinen täytti juuri 2 v, onnistuin " ajoittamaan" syntymän niin, että olin koulusta pois yhden kokonaisen lukuvuoden, jonka jälkeen palasin viime lukuvuodeksi takaisin. Nyt siis enää päättötyö tekemättä, pikkukakkosen la 24.2.06. Tarkoitus oli saada päättötyö tehtyä ennen synnytystä, mutta taitaa jäädä haaveeksi kun en ole vielä aloittanutkaan. Toiveissa kuitenkin valmistuminen viimeistään kesäkuussa 06. Mulla siinä mielessä onnellinen tilanne, että pystyn venyttämään opiskeluja hyvillä mielin, koska mies on jo vakaasti työelämässä ja pystyy onneksi elättämään perheen kun äiti haahuilee edelleen opiskelijaelämässä =) Olen kyllä lähes koko ajan työskennellyt opintojen ohessa.

Olen 24-vuotias. Opiskelen yliopistossa, kuudes vuosi menossa. Mies on jatko-opiskelijana yliopistolla, eli tekee väitöskirjaa ja samalla myös opettaa. Meillä on ennestään yksi lapsi, 1 v 10 kk.



Olin esikoisen kanssa kotona 1 v 8 kk. Nyt poika on kolmiperhehoidossa ja minä taas opiskelen. Poika syntyi tammikuussa ja silloin päätin, että koko kevään olen täysipainoisesti äiti enkä edes ajattele opiskeluja. Oli ihanaa pitää taukoa opiskeluista ja nauttia vauvasta! Sitten kesän alussa jo oli kova hinku tarttua kirjoihin ja sainkin seuraavan syksyn ja kevään aikana suoritettua yhteensä 16 ov. Olin tosi tyytyväinen ja ylpeä siitä, että lapsen hoidon ja opiskelun yhdistäminen sujui niin hyvin. Kävin muutaman kerran viikossa luennoilla, jolloin poika oli isän, kummitädin, tädin tai MLL:n lastenhoitajan kanssa. Pääasiassa pojan kanssa olin kuitenkin minä ja opiskelu oli enimmäkseen kotona tentteihin lukemista, päiväuniaikaan ja illalla.



Nyt odotan toista lasta, LA toukokuun lopussa. Nyt on opiskelujen kannalta stressaavampi tilanne. Viimeksi oli helppoa, kun oli vielä niin paljon kesken, että jokainen ennen vauvan syntymää suoritettu kurssi oli vain plussaa, mutta ei haitannut vaikkei saanut kaikkea kasaan. Silloin alkuraskauden paha olo ajoittui sopivasti kesään ja energinen keskiraskaus opiskelusyksyyn. Nyt on pitänyt vain jaksaa opiskella pahoinvoinnista huolimatta. Kaikkein suurin stressitekijä on kuitenkin GRADU! Olen vasta alkuvaiheessa, materiaalia keräilen ja vähän olen tutustunut lähdekirjallisuuteen. Haluaisin saada sen mahd. pitkälle ennen vauvan syntymää ja juuri tuo deadline ahdistaa, kun välillä on vain niin jumissa tuon gradun kanssa ettei saa mitään konkreettista aikaan vaikka kovin yrittää.



Olen ajatellut pitää kesän kokonaan lomaa opiskeluista ja sitten syyskuussa esikoinen voisi jatkaa vanhassa hoitopaikassa 2 pv viikossa 5 t/ pv ja yritän niinäpäivinä opiskella vauvan nukkuessa. Silloin vauva olisi noin 3 kk. Tällä kertaa haluaisin olla kotona 3 v ja siis samalla opiskella itseni valmiiksi siihen tahtiin, mitä nyt kahden lapsen kanssa muutama tunti päivässä, muutama päivä viikossa -tahdilla pystyy.



Tuota esikoisen hoitoasiaa olen miettinyt. Olen aina ollut sitä mieltä, että jos vauvakin on kotona, niin sitten esikoisenkin paikka on kotona, mutta musta tämä olisi aika pehmeä vaihtoehto esikoiselle, vain 2 pv viikossa 5 t kerrallaa. Nyt ei ole kyse siitä, että jatkaisin esikoisella hoitoa siksi, että hän saisi virikkeitä hoidossa enemmän kuin kotona tai että minä saisin keskittyä vain vauvaan, vaan siksi, että tällä systeemillä voin olla kotona molempien kanssa 3 v. En nimittäin halua enää hoitovapaan jälkeen palata maisteriopintoihini, vaan sitten haluan jo olla valmis. Muutenkin olen kokenut mielekkääksi kotonaolon ja opiskelun yhdistämisen.



Tulipas taas pitkää tekstiä. Kiitos, kun jaksoitte lukea.

Itse asiassa mietin juuri jotain samanlaista! Meillä siis 2v tyttö ja hän rakastaa olla hoidossa. Hän voisi syyskuussa palata osa-aikaiseen hoitoon ja minä saisin opinnot varmaan jouluun mennessä valmiiksi. Yritän kovasti uskotella itselleni, että päätös vauvasta juuri nyt oli oikea. Nyt tulee kiva ikäero, ja kesävauva kuulostaa ihanalta.