Lue keskustelun säännöt.
Mustelmaiset taaperot
09.04.2011 |
Minä en pysty ymmärtämään vanhempia (etupäässä äitejä) jotka eivät katso kiipeily iässä olevien taaperoittensa perään.
Hiekkiksellä ja perhekerhoissa kun näitä taaperoita tapaa enemmän kun usein. Aina on otsa mustelmilla sun muilla kolhuilla. Selitys on aina "kun se on nyt siinä iässä, että noita kolhuja sattuu. Ei hemmetti se ole iästä kiinni , että lapsi itseään kolhii vaan siitä ettei häntä valvota riittävän hyvin. Ja tiedoksi myös itselläni on taapero, mutta ilman mustelmia.
Kommentit (20)
Mutta sanon nyt kuitenkin, että esikoinen alkoi kerätä mustelmia vasta kouluiässä, oli sellainen rauhallinen ja varovainen lapsi. Tämä kakkonen on nyt 8 kk ja otsassa nyt kolme mustelmaa, yksi kyljessä ja joku skraadukin näyttäisi olevan. On sellainen tohottaja ja pää edellä syöksyjä, että pitäisi koko ajan kantaa kantorepussa, jos haluaisi ehkäistä kolhut. Niin ne vaan on erilaisia. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
muutaman yksittäisen mustelman ymmärtää, kolhuja oikeasti sattuu.
Ei lasta voi eikä pidä vahtia vieressä koko ajan. Kokemuksellista oppimistakin pitää sallia.
On myös sellaisia vanhempia jotka pahoinpitelee lapsiaan. Tarkkaile tilannetta ja puutu jos on aihetta epäillä pahoinpitelyä.
on lapsetkin erilaisia. Toiset kiipeilee joka paikkaan jo vuoden ikäisinä, toiset ei. Ekalla lapsellani ei tullut varmaan yhtään mustelmaa ensimmäisen kolmen vuoden aikana. Mutta toisella oli jo silmäkulma mustana vuoden ikäisenä. Toinen oli varovainen ja toinen päätön menijä. Samanlailla on vahdittu molempia..
ettei pidä huolestua jos lapsella on mustelmia. Siitä pitää huolestua, jos niitä ei ole.
Taidat olla just niiitä kaiken kieltäjiä.
olleet ikinä mustelmilla. Lisäksi minulla oli liuta ystäviä, jotka ihmettelivät katkerina, kuinka rauhallisia lapseni olivat. Vaan huoli pois. Kolhut tulivat myöhemmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
motorisesti, jos ei saa kokeilla sellaisia juttuja mitä ei osaa. Niistähän ne mustelmat tulee, oppimisesta.
Luultavasti sinulla ap, vain yksi lapsi? Ajatteles kun niitä on kolme niin eipä ehdi kaikkien vieressä olla aamusta iltaan.
Ja toisille tulee herkemmin mustelmia, sekin sulle tiedoksi. ja toiset on vilkkaampia kuin toiset, kiva jos sulla on rauhallinen pakkaus.
Ja miksi muka olisi etupäässä äidin tehtävä vahtia niitä taaperoita? :D
Ja sitten kun niitä lapsia on ne kolme, niin ne mustelmat saattaa tulla ihan jo toisiltaankin ;)
Mullekin tulee helposti kolhuja, mustelmia ja kävelen huomaamattani päin ovien karmeja mutta hemmetti, kun ei se kerran ole iästä kiinni niin kenen piikkiin tän nytte paan? Äidin vaiko mieheni!? Kun ei ne perhana vahi mua tarpeeksi hyvin :((((
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mullekin tulee helposti kolhuja, mustelmia ja kävelen huomaamattani päin ovien karmeja mutta hemmetti, kun ei se kerran ole iästä kiinni niin kenen piikkiin tän nytte paan? Äidin vaiko mieheni!? Kun ei ne perhana vahi mua tarpeeksi hyvin :((((
Mulla on ihan helevetin iso mustelma lonkassa, kun kävelin täysillä päin ovensuussa olevan turvaportin pieltä. Eikä kukaan ollut vahtimassa, oli ihan yksin kotona!
Luultavasti sinulla ap, vain yksi lapsi? Ajatteles kun niitä on kolme niin eipä ehdi kaikkien vieressä olla aamusta iltaan. Ja toisille tulee herkemmin mustelmia, sekin sulle tiedoksi. ja toiset on vilkkaampia kuin toiset, kiva jos sulla on rauhallinen pakkaus. Ja miksi muka olisi etupäässä äidin tehtävä vahtia niitä taaperoita? :D Ja sitten kun niitä lapsia on ne kolme, niin ne mustelmat saattaa tulla ihan jo toisiltaankin ;) Mullekin tulee helposti kolhuja, mustelmia ja kävelen huomaamattani päin ovien karmeja mutta hemmetti, kun ei se kerran ole iästä kiinni niin kenen piikkiin tän nytte paan? Äidin vaiko mieheni!? Kun ei ne perhana vahi mua tarpeeksi hyvin :((((
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mullekin tulee helposti kolhuja, mustelmia ja kävelen huomaamattani päin ovien karmeja mutta hemmetti, kun ei se kerran ole iästä kiinni niin kenen piikkiin tän nytte paan? Äidin vaiko mieheni!? Kun ei ne perhana vahi mua tarpeeksi hyvin :((((
Mulla on ihan helevetin iso mustelma lonkassa, kun kävelin täysillä päin ovensuussa olevan turvaportin pieltä. Eikä kukaan ollut vahtimassa, oli ihan yksin kotona!
Johonkin vanhempainsuojeluun tms.? Eihän tästä tule mitään... Kyllä pitää aina olla joku vieressä, ettei käy just noin!
olivat päiväkodissa aina häpeissään selittelemässä että miten meidän lapsella on taas haettaessa silmä mustana tai kuhmu otsassa. Ettei luulla että ne pahoinpitelee tai ei vahdi.
No ei huolta kun kyseiselle naperolle sattui samaa kokoajan kotonakin ja me kotona mietittiin että luuleekohan ne et me pahoinpidellään.
Ja ei tod. mistään vahtimisesta kyse, tyttö vaan törmäili huonekaluihin ja muksahteli kumoon, tippui tuolilta ym. ihan isompanakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
meillä on muksuilla jatkuvasti mustelmia lähinnä jaloissa kun kompuroivat mutta myös päästä löytyy vähän väliä.. 1v 3kk pojan pyllyssäkin oli iso mustelma, varmaan kaatunu istualleen jonkun legon päälle kun on tuota pehmustetta kuitenkin aika paljon tuolla takalistossa!
monen mielestä varmaan hysteerinen äiti, kun olen vahtinut lasta aina ihan vierestä, vaikka olen samalla antanutkin opetella esim. kiipeilyä. (Täällä kerran neuvottiin mua menemään hoitoon, kun kerroin kuinka tarkka olen.) Mutta silti lapsella oli varsinkin taaperona mustelmia koko ajan, kun en nyt ihan kiinnikään voinut sitoa.
Lapsi kun oli melkoisen vilkas ja vauhdikas, niin kerran oli huuli auki, kun kaatui ihan omia aikojaan tasaisella lattialla. Silmäkulmansa juoksi mm. pöydän reunaan, leikkipuistossa päätti yhtäkkiä muuttaa suuntaa liukumäkeen mennessään ja tuli kuperkeikalla portaat alas (olin ihan vieressä, mutta kun olin jo juossut ottamaan vastaan liukumäen puolelta, jotta ei juokse sieltä alas, jota myös yritti harrastaa, en ehtinytkään toiseen päähän ihan ajoissa ottamaan koppia). Kerran löi kattilan kannella itseään naamaan. Tuo lapsi on harrastanut niin mielikuvituksellisia tapoja saada mustelmia, ettei ole välillä tosikaan.
Pitäisi varmaan pitää lasta pehmustetussa huoneessa pehmolelujen kanssa, niin sitten ei ehkä loukkaisi itseään. Kunhan huoneessa ei olisi myöskään patteria, sillä termostaattiin itsensä lyöminen oli myös suosittua yhdessä vaiheessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suloisia nämä äidit, joiden kullannuppu ei ole saanut vielä naarmuakaan ja äitiparalla on realiteetit vähän hakusessa. :)
Oma lapseni on vähän väliä mustelmilla , koska vaan on niin kova menijä. Jos haluaisin että hänelle ei koskaan käy mitään, lapselta pitäisi kieltää ensi hätään käveleminen ja juokseminen. Nytkin on reppanalla naama auki, kun vaan tohelsi menemään niin lujaa potkumopollaan että kaatui suoraan asfalttiin. Totta kai mä voisin kieltää myös kaiken ulkoilun jne. mut aika hankalaksi menis elämä.
voi kuule. sanoisn jotta 7 lasta omaavan joista 2 on ollut totaalisia kollopäitä, aina rähmällään. millon kompastunu omiin kinttuihinsa milloin kävellyt oveapäin jne. siis niinku oikeesti ei lapsia voi eikä pysty vahtumaan ja taluttamaan 24/7.
Toinen näistä meitin kollopäistä oli mein no. 2 olit osiaan milloin lego ottassa kiinni ja millon kolauttannu päänsä patteriin. ja juu valvottiin kyllä ja varsin tiukasti kun oli tuolainen vahinkoherkkä tapaus. ja nyt tämä meitin viimonen nykyinen 1v voi herran jee kun pitäs päästä joka paikkaa ja kaikkialle mihin isommatkin. Javahtioita kyllä löytyy täältä muitakin kuin minä. vanhin on jo 19v..
Tietysti järki päässä aikuisellakin, en itsekään anna tehdä mitä tahansa, varsinkaan jos pahasti sattuisi. Mutta että vahtisin lapseni joka askelta, niin ettei hän saisi naarmuakaan ennen kouluikää? Kyllä sitä 7-vuotiasta, joka ei ole oppinut varomaan ja tippuu siksi kiipeilytelineeltä asfalttiin, sattuu paljon enemmän kuin 1,5-vuotiasta joka muksahtaa sohvapöydältä!
Tietty määrä kolhuja ja mustelmia on taaperoiässä väistämätöntä.
että joko katsotaan vierestä tai leikitään ettei muka nähdä ollenkaan, kun onnettomuus tapahtuu pikkuiselle, eikä edes yritetä estää sitä millään tavoin tapahtumasta (käännetään katse muualle tai ollaan puhuvinaan tosi keskittyneesti toisen aikuisen kanssa tai vaikkapa kännykkään). Sellaista näkyy valitettavasti aina silloin tällöin.
Sen sijaan se, että juuri kävelemään oppineella taaperolla on mustelmia ja kolhuja, ei sinällään ole mikään ihmetyksen aihe; motoriikka on hakusessa, mieli vetää milloin mihinkin suuntaan ja looginen ajattelu on melko tasan pyöreä nolla.
Ihme olisi, jos ihminen selviäisi taaperoiästään vailla mustelman mustelmaa tai kolhua.
Mutta vastataan nyt sitten: meilla on 3 lasta, joista kaksi on aivan alyttoman varovaisia olleet aina, eivatka juuri ole mustelmia saaneetkaan. Kolmas on sitten se huimapaa, joka heittaytyy fyysisesti melkein mihin tahansa peliin tai leikkin ihan taysilla, ja se kylla on nakynyt. On jopa katkaissut parivuotiaana solisluunsa, kun sai paahansa hypata alas tuolilta... Eli lapset ovat erilaisia, ja kylla noiden kaikkien peraan on katsottu...
Itse olin lapsena aina mustelmilla ja naarmuilla, ja toisinaan sattui niin vakavia tapaturmia, että piti käydä sairaalassa paikattavana tai kipsattavana. En saanut riekkua missä sattuu holtittomasti, vaan vanhempani olivat normaaleja, vastuullisia vanhempia. Olin myös motorisesti taitava, mutta en ollut mitenkään erityisen uhkarohkea. Olen vain aina ollut jotenkin niin tohelo, että tapaturmia on sattunut ja sattuu edelleen. Uusia mustelmia ja arpia tulee edelleen tasaiseen tahtiin, kun kolhin itseäni ovenpieliin, kaatuilen jne.
tällästä provoo olekkaan lukenut aijemmin!