+++SYYSväki keskellä viikkoa+++
Kommentit (27)
Masentavaa, et ei pääse ulos. Oispa meilläkin joku avoin pk tässä, mut ku ei oo mitää. :( Pitää kysästä naapurilta, jos voitas mennä käväsemään..hulluks tuun kahdestaan Nean kanssa sisällä, jos meno yhtä kitisevää, ku eilen. Näillä voimavaroilla tuntuu ylitsepääsemättömältä jaksaa.. Pyysin illalla, et mies siirtäisi renkaan vaihdon, kun mulla oli niin kamala olo ja en ois jaksanut iltaa kaksin Nean kanssa. No tänään varmaan turha miettiä renkaiden vaihtamista..
Nea nukkuu vielä, mut kohta varmaan herää. Illalla ei suostunu paljoo syömään ja yöllä sit oli nälkä, viideltä annoin maitoa. Tää poskihampaan tulo on ollut kamalin kaikista hampaista. Olis nyt tullu useempi kerrallaan, mut yks vaan näkyy tulevan kiduttavan hitaasti.
Jatu, harmi ettet ehdi nähdä :( Mut ilmottele, millon sulle sopis! Toivottavasti yö ei ollut ihana kamala. Vahingoille ei voi mitään, vaikka ymmärrän, miten kamalalta tuntui.
Mulla on ahdistava olo. Äiti lupasi soitella illalla vielä, kun tulevat sairaalasta siskoni kanssa, mut mitään ei kuulunut. En enää itse halunnut soittaa, ajattelin et jos huonoja uutisia yötä vasten, ni en pysty nukkumaan. Pitää nyt aamulla sit soittaa, joillei äiti ehdi ensin.
Hyvä, että Antsa jo tervehtynyt! :)
T-P:lle paranemisia! Toivottavasti olet kunnossa häihin mennessä!
No, eipä tässä muuta ole mielessä. Etenkin nyt kun on tosi raskas mieli ja Nean kanssa väsyttävää, ni olis niin ihanaa, et tässä lähellä olisi sellanen ystävä, jota päivisin nähdä.. Pitäis muutenkin alkaa katella taas asuntoja. Miehen työsopimus loppuu joulukuun lopulla ja jatkosta ei oo varmuutta. Ja tää on työsuhdekämppä. Eli ois parempi päästä toiseen asuntoon. Mutta mukavaa päivää kaikille!
Enkeli1 ja Nea
Sää on NIIN ihana. Räntää tulee vaakasuorassa ja tuntuu, että ikkunat lähtee tuulen mukana lentoon. Toivoin, että aamuksi myrsky tyyntyisi, muta eipä näy loppua.
Kepa vietiin hoitoon jo 7.45. Sinne jäi taas itkemään. Toivon mukaan kuitenkin itku tyyntyy taas, kun pääsee leikkimään muitten kanssa. Kurjaa on, kun Kepa pitää herättää aamulla. Kun se kerrankin nukkuisi aamulla heräilemättä koko aikaa, niin sitten pitää repiä se ylös! Onneksi se taitaa olla tullut minuun, eli kun herää, niin on sitten heti valmis menoon.
Hirveää, ensi viikolla mun pitäisi tähän mennessä jo olla ollut puoli tuntia työn touhussa!
Haluan muuten vielä kiittää teitä kaikkia, jotka ovat rohkaisseet ja lohduttaneet minua tässä suuressa muutoksessa. On ollut ihanaa, että kaikki olette niin minua tukeneet, kun on tuntunut tämä hoitoasia hurjan raskaalta. Kiitos!
Nyt aamutoimiin ja sitten mulla olisi kampaaja. Ja tänään pitäisi joku talvitakki löytää. Kokeilin eilen villakangastakkiani, jonka ostin juuri silloin kun aloin Kepa odottamaan. Olin silloin tosi hoikka ja nyt takki kinnaa joka puolelta. Kurja juttu.
Leppis
Tea, Onpa hienoa, että teillä hoitoasia järjestyy tuolla tavoin! Varmasti hyvä ratkaisu.
Jatu, voi pientä Typyä. Ainakin tiedät, että ei mansikkaa... Toivottavasti yö meni edes jotenkin.
Nyt pakko mennä,
Leppis
Ykkönen myhäili tyytyväisenä kouluun lähtiessään, että kiva kun täälläkin on nyt lunta :) Jos katsoo ikkunasta silmät sirrillään, ei huomaa märkyyttä eikä lumesta törröttävää mustaa, vaan kaikki näyttää kauniin valkoiselta.
Puuron ja kaffen keittoon, hop!
ja sitäkin tuulisempi aamu.
Sisällä oli lämmintä ja kotoisen sotkuisaa. Kaksi lasta teki parhaansa kuorruttaakseen äitinsä välittämisellä ja hellyydellä (ja äiti ajatteli mammojaan, joille halusi kirjoittaa, hyi äitiä). Lapset poistuivat palikkatornin rakentamispuuhiin äidin ystävällismielisellä avustuksella.
Ja niin äiti pääsi kysymään: mitä Sinulle kuuluu? Miltä tuntuu seistä sinun saappaissasi tai istua huopatossuissasi, juuri nyt?
Tulkaa kaikki kertomaan, hiljaisetkin. Minulle kuuluu yhteysvajausta. Muutto ja remontti pitävät minua erossa kaikkein tärkeimmästäni, JMM (JuhlaMokkaMiehestä). Minulla on ikävä rakastani. Yhteysvajauksen ensiavuksi kävisi myös palstayhteys.
Kuullen,
Kukkuu, lapset ja muutto
Tää on kai sitä kurjinta syyskeliä. Ei ulkoilla tänä aamunakaan, joten pikku apina on jo täydessä tihulaisvauhdissa.
Meillä talvirenkaanvaihto vasta parin viikon kuluttua, joten toivottavasti ei sitä ennen kamalasti tule lunta ja jäätä.
Pari päivää ollaan pohdittu ja tuumailtu miehen työtilannetta välillä vihamielisesti välillä rakentavan ystävällisesti. Tiimiin on palkattu kaksi uutta työntekijää ja silti mies viipyy töissä (eilen puoli yhdeksään) ja stressiä pukkaa. Sitten pukkaa mulle stressiä, kun tuntuu ettei jaksa yksin ottaa kaikkea vastuuta Typystä ja kodista.
Hauska kuulla, että Antsa on kunnossa!
Mitenkäs Jatun Typy mansikan jälkeen?
T-P: koitapa ottaa iisisti!
Keilin & Typy
Vettä ja lunta sataa ja piha täynnä loskaa. Mies lähdössä työreissuun ja palaa huomenna. Toivottavasti ei joudu kolariin tai ojaan. Mies kyllä ajaa maltillisesti, mutta tää keli on aika paha. Mulle tulossa kaveri kylään lapsineen, kipii!
Keilin, onko teillä asukaspuistoa lähellä jonne vois mennä sisälle leikkimään? Sekin vois olla vaihtelua (paraskin sanoja täällä).
Mitä kuuluu mulle, en saa edes rauhassa miettiä:) Lähden laittamaan pyykkejä...
T: Ynis
Hyh mikä ilma ulkona, vettä vaan sataa. Sinne ei kyllä yhtään huvita lähteä. Taitaa tältä päivältä ulkoilut jäädä.
Meillä mies vaihtoi eilennä talvirenkaat autoon, mutta ne on jo niin huonossa kunnossa että pitää uudet ostaa.
Huomenna aukee jumbon se laajennusosa. Pitänee siellä lähteä käymään. Onkohan siellä jotain hyviä tarjouksia.
Tuntuu että Veeti yltää nykyään ihan joka paikkaan. Keittiön pöydältä saa jo tavaroita alas. Eilennä oli jotenkin onnistunut sokerikipon saamaan alas, mutta ei onneks ehtinyt niitä syödä. Koko ajan joutuu Veetin perässä juoksemaan.
Jaahas lemulude tuli joten taas vaipan vaihtoon.
Öttis ja Veeti
Tämä aikas mukavaa kun mies on saikkarilla. :-) Päätettiin että vuorotellen on molemmilla ns. " työpäivä" . Eli toinen hoitaa 8h tyttöä ja pyörittää kotia ja työpäiväläinen tekee sen ajan mitä lystää! Tänään on minun " työpäivä" . Eilen suunnittelin että aloittaisin päiväni pitkällä lenkillä koiran kanssa, koira ei tuohon myteriin vain ollut halukas lähtemään.. :-/ Painun navettaan, kera hiomakoneen, Sinin heppakeinu odottaa kunnostajaansa.. :-)
Lila75
hiljaista näyttää olevan, kasvatetaan pinoa vähän.
ei mitään ihmeellistä kuulu, yö meni tavalliseen tapaan ilman t:n herätyksiä, masuasukkikaveri juoksutti vessassa kerran tavalliseen tapaansa.
jatu: esikoinen on jo kolmannella luokalla koulussa, eli kesällä täytti jo 9 vee. jonka vuoksi itse tunnen olevani melkein fossiili... esikoinen tuumasikin viime talvena, kun täytin 30 vee, että " meiänpä äiti on nyt keski-ikäinen, mutta sitä ei saa muistuttaa siitä, kun se ei tykkää olla keski-ikäinen" ! lasten ja imeväisten suusta se totuus kuullaan :)
t levittää paikkoja sen minkä kerkiää, pitää mamman virkeänä ja selän kipeänä. ja kamala kilkatus kuuluu koko ajan, mutta ei oikein ota jutuista selvää, vasta muutamia yksittäisiä sanoja.
odotan huomista innolla. lähdetään koko perhe kylpylään pariksi yöksi rentoutumaan. minä en itse siitä kylpemisestä ole niin innoissaan, odotan vain, että pääsee sinne hotellin ihanalle aamupalalle syömään... mahdan muuten upota altaan pohjalle, tai sitten kellun siellä kuin saimaan norppa mahani kanssa. siitäpä tuli mieleen, että kannattaisikohan sovittaa uimapukua valmiiksi näin niin kuin kotioloissa? voipi olla nimittäin, että ei mahdu päälle, sen verran iso tuo mahavarustus alkaa olla.
mutta nyt haisee herra Koo, pitänee lähteä vaipan vaihtoon! se on moro!
mimmu ja haisuli-t
Huoli miehestä on seurana aamusta iltaan... siellä Japanissa ei toimi kännykkä, siis miehen. Ovat luultavasti vuokranneet lentokentältä puhelimen yhteiseksi, reissun ajaksi. Yhden ainokaisen puhelun olen sieltä saanut, maanantaina ja se kesti 46 sekuntia, sitten siitä riivatun vehkeestä loppui akku ja sen jälkeen ei ole soittanut. No kerkesin ainakin kuulla että hengissä on.
Olen hyvin levännyt, Lintsu ihanainen herätti äidin puol-yhdeksän tänään ja ilman huutoa, ihmeellistä.
Itikseen on suuntima kun L herää päikeiltä, talvitamineita lapsille lähden metsästämään.
Hilu
Äiti ja sisko soitti, et voisinko vielä lähteä isää katsomaan. Näyttää siltä että loppu on käsillä, on tullut hengityskatkoksia ja mennyt eilisestä huonomman näköiseksi. Itkun jälkeen aloin laittamaan ilmeettömänä ruokaa. Mies ottaa 2 päivää palkatonta, lähden ehkä jo tänään illalla. Sydän on kuin kivi, kaikki tuntuu epätodelliselta. Rukoilen vaan, että isäni pääsisi Jeesuksen syliin.
Äiti ja sisko ovat joutuneet taas taistelemaan kipulääkkeen annosta. Isälläni kamalat tuskat, oli sanonut vain haluavansa kuolla, kun koskee niin. Ja riidan jälkeen vasta sitten lääkeannosta lisäsivät, kun äiti sanoi, että soittaa kohta Kotkaan syöpäosastolle.Ei kuulemma sellaisia lääkkeitä ole, mitä voi antaa. Ja sit kuitenkin oli. Uskomatonta. Miksi pitäisi kärsiä tuskista, kun annostusta kuitenkin pystyi lisäämään, nyt taso 3 ja 6:n asti voi lisätä. Olisivat väkisin antaneet joitain suuria kapseleita nieltäväksi, vaikka isäni muutenkin vaikeaa niellä. Tuntuu jotenkin surulliselta, että Kuusankosken sairaala terrorisoi vielä isäni viimeisiä päiviäkin ja että siellä ne joutuu viettämään. Niin paljon pahaa sieltä sairaalalta on jo saanut. Ehkä ne viimeseen asti sitten yrittävät säästää. Eivät raaskisi kalliita lääkkeitä antaa, kun kuolee kuitenkin.
Tää päivä on ollut todella raskas. Koko päivä sisällä ja Nea täysin viihdytettävä ja kiukkuinen. Odotin hetkeä, että saisin tytön päiväunille. Sitten tulikin tämä puhelinsoitto. En oikein tiedä, että miten pystyn mennä Kouvolaan ilman miestä. Äiti ei ole vielä desinfioinut kotia, pakko mennä yksin, kun ketään hoitajaakaan Nealle ei ole. Miten pystyn siellä nukkumaan isäni tavaroiden ja kaikkien muistojen keskellä. En tiedä. Tänä isänpäivänä ei tarvitse lähettää korttia. Nea ei koskaan enää näe pappaa. Kyyneleet kirvelee silmiä. Tänään tuli valokuvia postissa, siellä on Nea papan sylissä. Katsoin kuvia turtana.
No. Olo on tyhjä. Tässä minun kuulumiset.
Enkeli1 ja Nea
Tänään täällä sataa lunta enemmänkin. Ulos mentyämme katsoi Motti näkymää silmät pyöreinä ja sanoi painokkaasti: Mita, Mitaa!(Ei osaa sanoa äätä) ja sitten monta kertaa oho ohoh:) Söpöistä oli toisen ihmetys ja into, tuli mieleeni se pieni tuuheatukkainen peikkovauva, joka vuosi sitten uinaili vaunuissaan sen paremmin ja pidempään mitä kovempi oli tuuli ja tuiverrus. Ja kokematon äiti juoksi ulkona 10minsan välein katsomassa hengittääkö se:))
Kiitos kysymästä, olipa kiva kun joku kysyy mitä kuuluu.
Päällimmäisenä mieltä kaihertelee parisuhteen kiermurat, meillä kangertelee henginenyhteys pahemman kerran. Tämä on uusi tilanne, yleensä riidellään asioista, ei siitä, että toinen ei ymmärrä. Aamulla oli kovinkin surullinen mieli, mutta ulkoilu ja kunnon jumppa veivät mielen paremmalla asteelle.
Kuuluu myös monta onnea tuovaa asiaa: kultainen poikani, joka piristää äitiään kaikin tavoin ja saa hellyydellään kyyneleet silmiin. Iloiset, kirkkaat silmät, jotka kurkistelevat sieltä täältä, ilkikurinen ilme tuntuu tietävän tästä elämästä enemmän kuin minä.
Kuuluu iloa siitä, että sain ison opiskelutyön valmiiksi ja hyvän palautteen. Tämä viikko opintovapaata aluetta, saa rauhassa oleskella ja tehdä kotihommia.
Kuuluu kateutta. Pitkään mietin kehtaanko kirjoittaa. Kuulimme eilen, että yhdelle läheiselle pariskunnalle tulee vauva ja minun ensimmäinen tunne oli suunnaton kateus. Olen heille kateellinen monesta muustakin asiasta, juuri valmistuvasta talosta, jostain käsittämättömästä harmoniasta kaikissa asioissa ja nyt siitä tunteesta, siitä iloisesta odotuksen tunteesta, jota he käyvät läpi, vaikkei vauvakuumetta olekaan. Ja kateellinen olen siitä, että heillä on lähelle aivan uskomatoman ihanat isovanhemmat, ovat olleet meillekin " vara" isovanhemmat ja nyt minusta tuntuu että me jäämme syrjään kun oma ensimmäinen lapsenlapsi syntyy.
Noin, nyt joku voi olla onnellinen siitä, että ei ajattele niin sairaasti kuin minä:/ Täytyy sanoa että reaktio yllätti minutkin!
No niin, kuului jo varmaan tarpeeksi:)))
Aavis ja Motti
Pieneksi tunnen itseni täällä, kun hiljaa sinua ja perhettäsi ajattelen.
Usein olet päivällä ajatuksissa, mutta vaikea on mitään sanoa, viestisi saavat kyyneleet silmiin. Raskaalle matkallesi toivotan paljon voimaa ja pieniä enkeleitä lohduksi.
Lämmöllä halaten
Aavis
minusta asiat on kateuden kanssa niin kauan hyvin, kun itselleen pystyy myöntää asian mistä on jollekin kateellinen. Ja sanomaan sen jopa jollekin ääneen. Hyvä on, jollei joudu itselleen päivittäin myöntää uusia kateuden aiheita.
Noloja tunnustuksia kateudesta täältäkin. Hyvä ystävänihän sai keväällä vauvan. Vauva painoi n.2500g. Ja äiti selvisi esikoisestaan naarmuitta. Istui päivän renkaalla ja se oli siinä. Huolihan oli tietenkin kova vauvasta, syntyihän hän täysiaikaisena mutta alipainoisena. Minä silti olin koko sydämmeni pohjasta kateellinen. Kateellinen siitä että äiti pystyi istua, käydä ilman käsisuihkua pissalla, opetella sairaalassa istualtaan imettämistä, seksielämästä joka pian palautuu normaaliksi jne... Äitihän sai vain vain keskittyä vauvaan eikä kuukausia mennyt kipeän epparin kanssa takutessa! Mielestäni se oli niin väärin. Että tätä kamalaa kateutta on täältäkin löytynyt ja vielä noin typerästä asiasta.. En ole todellakaan ylpeä! :-(
Pikkusieluinen minä.
Vähän pahalta tuntuu kirjoittaa omasta arjesta, niistä pienistä ilon ja surun hippusista, jotka perheessämme vierailee. Siinä missä toiset taistelevat perimmäisten kysymysten äärellä ei ole ole helppoa kertoa samaan vyyhtiin omista hammasitkuista. Olet enkeli ajatuksissani -ollut monena päivänä. Silti on ehkä parempi vain kirjoittaa arjesta. Toisen tossuihin kun ei ole tunnetusti helppo astua. Ehkäpä enkelikin tahdot jotain muuta luettavaa hetkeksi. *näin perustellen siirtyy eteenpäin*
Ilma voisi olla parempikin. Toisaalta räntäinen lumi tuo valoa. Kerttu ihmetteli aamulla kovin miksei piha-auto (työntökärri) oikein kulje. Menimme siis ulkoilujen sijaan avoimeen. Viikko on itketty. Flunssa on myös vaivannut yli viikon. Yskä on paha ja maha kovalla. Sivuhuomautuksena todettava, että minä jo luulit että kivikakoista on päästy kun Mr. K vieraili joka toinen päivä, mutta sehän olikin vain maitotuotteiden aloittaminen. Siis siinä missä useilla vetää löysäksi -meillä tuli joka toinen pv ;) Konttaus on vaihtunut kävelyksi. Minulle eka tentti takana. Miehen kanssa pientä nahistelua ilmassa.
nyt herää lapsi. mentävä on,
hk
Taas pitkästä aikaa... Kyllä osaa ihminen olla laiska kun ei muka kerkeä edes tänne pikaiseen kuukumisia kirjoittamaan kuin kerran viikossa tai kahdessa...
Ensiksi Enkelille todella paljon voimia! Ajatuksissani halaan teitä ja kyyneleitä isäsi takia vuodatan! Älä mieti huomista, älä tulevaa, nyt on aika pysähtyä hetkeksi.
Helsingissä ilmeisesti tulee räntää... Turussa maa on rännässä mutta lunta se on mitä taivaalta tulee... Koko päivän tullut. Auratkin menivät tiellä aamulla! Puut ja talojen katot valkoisena. Kaunista! Poika on ihan innoissaan ja osoittelee ikkunasta taivaalle ja selittää tohkeissaan siansaksaa.
Meillä oli viime perjantaina hammastarkastus. Kaikki meni hyvin eikä poika edes vastustellut suuhun katsomista. Samana päivänä puhkesi herran kuudes hammaskin! Mentiin hammaslääkäristä suoraan miehen äidin luo ja vietettiin siellä koko päivä. Oli ihanaa kun sai omaakin rauhaa. Anoppi niin innoissaan leikkii pojan kanssa. Siellä sitten opittiin myös kävelemään kunnolla ilman tukea. Aivan yhtäkkiä poika läksi hieman horjuen kävelemään ja poispäin minusta! Luulin että aina äitiin päin kokeilevat ensin lyhyitä matkoja. Ei kun herran tahtoi itse mennä menojaan! Nyt jo suunnilleen juoksentelee! Kuvittelee olevansa nyt erittäin hyvä jo ja kokoajan nousee ja tahtoo kävellä. On ollut naama aika ruvella kun poika on nurin heti kun silmä välttää!
Eipä mitään ihmeellistä asiaa muuta...
Siirryn lukemaan vanhoja pinoja.
Sittis & Axu
vain todetakseni, että mun mielestä on todella hyvä, että täällä voi jutskata myös mieltä painavista ja vaikeista asioista arkihöpöttelyn ja äitiyden ihanuuden rinnalla :-)
Ynis: ei tässä tosiaan ihan lähiympäristössä ole asukaspuistoa eikä avointa pk:ta, joskus just vaihtelun vuoksi käydään perhekahvilassa, mutta tosiaan painotus sanalla joskus.
Tänään on kuitenkin ollut helpompi päivä olla kotona, mutta kämppä onkin hyrskynmyrskyn leikkien ja touhujen jäljiltä. Eineksiä ja purkkiruokaa syöty, sillä kauppareissulle pitäis lähteä.
Viikonloppu ollaankin poissa maisemista, jos vielä päästäisiin vaaria katsomaan sairaalaan. Musta on järkyttävää, että kipulääkitystä on niin vaikea saada järjestettyä - viitaten Enkelin ja Hilun kokemuksiin ja omiin kokemuksiini mummin sairastaessa.
Typy puristelee voideputkiloa niin sinnikkäästi, että meen pelastamaan ne toisiltaan...
Keilin & Typy
Oikein itsekin mietin, että nyt ei kannata pahaa mieltä kerätä ja turhista naputtaa, kun kerran on seesteisempi olo. Viime viikossa oli paljon hyviä asioita, vaikkei se mennytkään läheskään nniin, kuin olisin toivonut. Mutta ainakin hetken näköjään taas jaksan paremmin, vaikka mies on illat ja viikonloput pääasiassa metällä.
Enkeliä mietin eilen kuorossa. Lauloimme mm. " Täällä murheen kivun tiellä usein kiitos heikko on, mutta määränpäässä siellä ylistys soi loputon. Siellä uusi laulu soikoon päättynyt on täällä pitkä tie. Kristukselle kiitos olkoon, kun hän taivaan kotiin vie.
Täällä eroon toisistamme kuolemassa joudumme. Siellä kohdata taas saamme uskoen kun kuljemme..."
" muista niitä, jotka hiljaa kärsivät...itkevät..kestävät toivovat...kaipaavat..."
Voimia ja Siunausta koko perheelle!
T-P:lle paranemisia
Mummu K:lle mukavaa reissua!
Aavis: Suakin oon miettinyt ja sinusta vähän kertonutkin. En tiedä, mikä teillä on anoppitilanne nyt, mutta kauttasi yritin antaa vertaistukea tutulleni, joka kyynelsilmin mietti, että pitääköhän hänen rueta tavaroita pakkaamaan, kun hänellä ei tunnu olevaan mitään arvoa.
Lila. Toivottavasti tällä kertaa sujuu sitten tuo synnytyshomma paremmin ja sais joku muu kadehtia sua.
Pekka on kovasti innostunut kävelemisestä, vaikka tosi varovainen on vieläkin. Samoin pottailusta on innoissaan, vaikka vaippoja pidetään enkä oo kyllä aikonutkaan pois ottaa. Ollaan jopa saatu pissa ja kakka pottaan.
Mietin, että kirjoitanko ollenkaan, mutta tässäpä tulee tämäkin. Onko pitkät nenät ja " mitäs minä sanoin" valmiina? Kokeillan Pekalle laktoositonta maitojuomaa. Jos vaikka yöt rauhottuis ja tulis välillä kovempaakin kakkaa.Myöhemmin palataan sitten ehkä hyla-maidon kautta takaisin gefilus-maitoon. Tai sitten ei. Yöt ei oo mitään kauheita olleetkaan, mutta jokin tuntuu vaivaavan. Mahakaan ei oo ripulilla tmv eikä kakkaa tuu jatkuvasti, mutta paremmin löysää on kuitenkin. Iho hyä. Paitsi posket reagoi kylmempään ilmaan.Keskimmäisellä myös taipeet meni rikki, kun ilmat kylmeni. Kortisonilla kuitenkin rauhoittui hyvin. Ja ruokavaliossa ei muutoksia. Ajattelen, et jos söis jotain, mikä ei sovi, ihottuma pahenis vain. No, aika näyttää.
Nyt on aika lähteä syömään. Perunoita ja riekkoa. Purkkiruokiahan meillä ei juuri oo popsittu. Aamupäiväruualla käytän välillä eineksiä.
T@hti
Meillä oli hyvä yö, aamu alkoi 6.45. Oma niska on kipeä. Tekee saman toisinaan kuin ristiselkä, että toinen olkapää on sitten korkeammalla, säteilee käsiin eikä pää käänny. Sitä tää nyt enteilee ja häät olis tulossa. Sanon ison ruman sanan.
http://www.vauva-lehti.fi/keskustele/tm.asp?m=5446860&p=1&tmode=1&smode…