Lue keskustelun säännöt.
Miten tästä selviää järjissään?
06.04.2011 |
Teloin jalkani pari kuukautta sitten ja se leikattiin nyt sit vajaat 2 viikkoa sitten. Kävelen edelleen täysin kahdella kepillä, yritin jättää toisen pois, mutta jalka kipeytyi ihan liikaa. Lapsilla ei ole hoitopaikkaa, joten ollaan kotona koko konkkaronkka. Ulos ei päästä. Asutaan kolmannessa kerroksessa, eikä hissiä. Tosin pihassakaan ei ole aitaa, joten pitäs päästä myös ravaamaan nuorimmaisen perään, kun se päättää oikasta autotielle tms. Näillä keleillä kepeillä vois olla aika mielenkiintoista...
Mies on töissä 5-6 asti illalla ja sen jälkeen lenkittää koiran ja parina iltana viikossa käyttää isommat lapset harrastuksissa tai sitten käyt kaupassa tms.
Tätä leikkausta meillä edelsi helmikuun alusta alkanut liki 2kk sairasteluputki. Jos itse en ollut flunssassa, joku tenavista oli.
Parin kuukauden ajalta mä kykenen ihan kepeesti luettelemaan päivät ja kellonajat ulkomuistista, milloin mä olen puhunut enemmän kuin kaksi sanaa jonkun muun aikuisen ihmisen kuin oman miehen kanssa. Ja suurin osa niistäkin on jollain tapaa terveydenhuoltohenkilökuntaan kuuluvaa sakkia tai satunnaisia kaupan kassoja.
Mulla alkaa pursuta piirretyt korvistakin pihalle, en oikeesti jaksaisi enää yhtään junamatkaa huvipuistoon sohvalla tai mitään muutakaan mielikuvitusmatkaa. En jaksaisi innostua jokaisesta legopalikkahökötyksestä, enkä piirustuksista, joista ei ota tolkkua. Enkä opettaa kenellekään numeroita englanniksi, enkä kiinaksi. Edes kotitöitä ei hirveesti pysty tekemään, kun käsillä en voi kantaa mitään, enkä liikkua juuri yhtään ilman noita hiton keppejä... Toisaalta toi kinttu on vielä pakkokin pitää aika paljon ylhäällä, kun turpoaa vielä tosi herkästi.
Parina päivänä olen kutsunut tuttuja kylään, mutta eipä meillä kauheesti ole sellaisia tuttuja, joita voisi kutsua tänne...
Miten tästä sosiaalisesta tyhjiöstä selviää järjissään?
Mies ei tajua, sen mielestä sosiaalista kanssakäymistä on ihan riittämiin. Joo-o, kuten nyt töissä 10h päivässä? Mulla on sit vissiin netissä jotain 10h päivässä. Ja illalla sillä meinaa hermo mennä justiin, kun penskat riehuu ja riekkuu. Kumma juttu... :roll:
Kommentit (4)
joten ei toi sosiaalinen elämä ylettömän vilkasta ole viimeiseen 2 vuoteen ollut muutenkaan... Mut nyt ei oo päästy ees mihinkään perhekahviloihin tms. Ainoa kotiääitituttu ulkoilee oman kolmen tenavansa kanssa, niin vois olla jo vähän liikaa tunkea nuo kolme meidän muksua sen kyytiin... Häntä en voi kutsua kylään, kun heidän porukkansa on niin allergisia ja meillä on koira.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
miten nyt kestää muutaman kuukauden ...voi voi... ota känny käteen ja soittele.
itse olen ollut 6VUOTTA koton syöpäsairaana ja sairaalassa ja todella heikossa kunnossa kotona lapsen kanssa,
ole iloinen,et olet hengissä ja tervehdyt kyllä
Mut joo, hyvin tässä vielä menee.
Hitot mua ees kiinnosta. Ihan sama.
Onko ketään kotiäitituttua, jota voisit pyytää ulkoiluttamaan lapsia samalla, kun ulkoilee omiensa kanssa?
Pyydät vaikka sen jälkeen teille kahville, mies voi ostaa edellisenä päivänä kaupasta pullaa.
Joissain kunnissa voi päiväkodista kysyä väliaikaista tilapäistä hoitoapua. Kysy lähimmästä päiväkodista, saisitko lapsia sinne vaikka osapäiväisesti hetkellisesti.