Kertokaa minulle miksi tekisin lapsia?

koska minulla ei ole lapsia enkä tiedä mitä menetän jos en tee niitä. Kiitos vastaajille.

ap

Jos tarvii kysyä muilta, niin jätä lastenteko kanssa muille.

saat maailmaan sen ihmisen, jota rakastat kaikkein eniten.

teet lapsen, jos sulle tulee sellainen olo, että lapsi pitää tehdä. Jos ei tuu, niin älä tee.



Mulla ei koskaan ole ollut vauvakuumetta ja pitkään kyseenalaistin koko lapsenhankinnan. Sitten se vaan iski se lapsen tarve.

ei sitä pakko ole "tehdä".



Itsellänikään ei ollut koskaan mitään erityistä vauvakuumetta, mutta sitten kun rakastuin mieheeni, tuli yhtäkkiä iso tarve saada myös lapsi.

Minulle ei varmasti koskaan tule vauvakuumetta. Jos teen lapsia niin se on pelkästään järkisyistä. Minulla on ollut hyvä elämä kolmekymppiseksi ilman lapsia. Nyt pitää päättää mitä teen loppuelämän suhteen. Mies ei ole painostanut minua tässä asiassa ja hänelle sopii tuli lapsia tai ei.

päätös. En olisi ikinä voinut kuvitella sellaista rakkautta enkä haluaisi että olisin elänyt koskaan sitä kokematta.

Mutta ei kaikilla mitään vauvakuumetta oo, esim. mulla ei ole, ja olen nyt raskaana. Tällä hetkellä vauvajutut ei vois vähempää kiinnostaa, jos suoraan sanon...

Mutta tein silti lapsen. Ja se oli parasta mitä mulle on elämässä tapahtunut. Sitten tuli toinen, ja kolmaskin. EI kaduta =)

Niitä saadaan. Tutkaile nyt tosissaan tunteitasi ja mieti, miltä haluat elämäsi näyttävän 20 vuoden kuluttua. Kaikkien ei ole pakko saada lapsia, mutta oma lapsi on kyllä jotain aivan muuta, kuin tuttujen tai sukulaisten lapset. Mutta älä "tee" lasta.

niiden kanssa, jotka sanoo että älä tee lapsia jos et halua. Kyllä mäkin tunnen yhden, jolla ei koskaan ollut vauvakuumetta eikä koskaan pitänyt lapsista, mutta tuli sitten vahingossa raskaaksi ja teki toisenkin sitten perään. Ja on onnellinen vahingosta. Mutta silti olen sitä mieltä, ettei kenenkään pidä tehdä lapsia, jos ei siltä tunnu. Ei se ole keneltäkään pois, jos joku ei lapsia halua.

Minulle ei varmasti koskaan tule vauvakuumetta. Jos teen lapsia niin se on pelkästään järkisyistä. Minulla on ollut hyvä elämä kolmekymppiseksi ilman lapsia. Nyt pitää päättää mitä teen loppuelämän suhteen. Mies ei ole painostanut minua tässä asiassa ja hänelle sopii tuli lapsia tai ei.

Ei lapsia "pidä" tai ole pakko tehdä, ellei itsellä ole ihan oikeaa halua. Otsikkosi viitaten sanon, ettei kukaan toinen voi sanoa sinulle, että siksi kun ... Sinun elämäsi, sinun avioliittosi ja niiden mukaiset ainoalaatuiset päätökset.

Minäkin olin ikuinen sinkkutyttö. Nainen, joka ei mene koskaan naimisiin. Tai lapsia, hullujako olette? Sitten kolmikymppisenä tapasin mieheni. Elelimme kahdestaan pari vuotta ja biletimme, matkustimme ja olimme vapaita. Sitten se vain iski rajusti ja halusin lisää lapsia. Pari tuli ihan peräjälkeen ja jos minusta olisi ollut kiinni, niin sarja olisi kasvanut isommaksi kuin olisin jaksanut hoitaa. Onneksi miehelläni oli isompi järki kuin minun myöhässä tulleet äidinvaistoni.

Tässä edellä on sanottu monta kertaa, että lapsi tuo mukanaan suurimman rakkauden, jota olet koskaan kokenut. Se on totta, mutta valinta on silti sinun.

jos syitä lapsen tekemiseen pitää täältä palstalta kysellä. Ääliö.

Tunteella se päätös tehdään.



Itse olen jo pitkälti yli kolmekymppinen MUKAVUUDENHALUINEN ja pitkässä hyvässä parisuhteessa elävä nainen, enkä koe mitään halua hankkia lapsia. Mieheni saisin varmaankin lapseen suostuteltua, mutta hän on varsin tyytyväinen tähän nykyiseenkin tilanteeseen. Olemme puhuneet paljon mm. vanhuudesta ja suunnitelleet jo muuttavamme toisen lapsettoman parin kanssa sitten yhteen, kun kunto heikkenee :)



Eli ei kaikkien tarvitse kulkea samaa polkua. Valitkaa ihan rauhassa omanne.

jonka mielestä ei kannata tehdä, mikäli ei tunne todellista innostusta. Jollei asia kerta ole puolisollekaan tosi tärkeä.



Olen toki kuullut lukuisista tapauksista, joissa vahingossa lapsen saaneista tai muuten alunalkaen epäilevällä kannalla olevista ihmisistä on tullut hyviä, rakastavia ja onnellisia vanhempia. Kai niin useimmiten käy - se lapsi herättää kuitenkin valtaosassa sen voimakkaan tunnesiteen ja velvollisuudentunteen.



Mutta... ei se aina niin mene, ja silloin siitä maksavat kovan hinnan kaikki osapuolet, eikä vähiten viaton lapsi. Joillekin sen vanhemmuus on aika kivinen taival, ja ihan erityisesti vielä jos lapsen kehityksessä onkin esim. jotain ongelmia.



Vanhemmaksi rupeaminen on lyhyesti sanoen aina riskinottoa. Kyllä mua vähän ihmetyttää ihmiset jotka ehdoin tahdoin siihen rupeaa, jollei se positiivinenkaan lopputulos ole heille kovin haluttava, kun pahimmassa tapauksessa se hinta minkä maksaa lyhyimmän korren vetämisestä on tosi korkea.



Pohdinnan ohessa kehottaisin lukemaan vaikka sellaisen kirjan kuin Poikani Kevin. Sehän on tietysti ihan extreme-tarina, mutta kirjan parasta antia on kuitenkin se vastahakoisen, onnahtelevan, rakkaudeltaan riittämättömän, hammasta purren -tyyppisen vanhemmuuden sekä siihen liittyvien (täysin inhimillisten ja ymmärrettävien!) tunteiden kuvaus.



(Ja tämä kahden lapsen onnellisena, hetkeäkään koskaan katumattomana äitinä.)

Pohdinnan ohessa kehottaisin lukemaan vaikka sellaisen kirjan kuin Poikani Kevin. Sehän on tietysti ihan extreme-tarina, mutta kirjan parasta antia on kuitenkin se vastahakoisen, onnahtelevan, rakkaudeltaan riittämättömän, hammasta purren -tyyppisen vanhemmuuden sekä siihen liittyvien (täysin inhimillisten ja ymmärrettävien!) tunteiden kuvaus.

Siinä on kaikki niin monella tasolla pielessä. Ensinnäkin sen on kirjoittanut alunperinkin negatiivisesti lastentekoon suhtautuva ihminen, jolla ei ole ollenkaan omia lapsia. Tämä lähtökohta jos siirtää kirjan TÄYSIN fantasiakirjallisuuden luokkaan. Sikstoisekseen kirjassa ei tuoda riittävän selvästi esiin sitä että kyseessä on äidin näkökulma asiaan, mahdollisesti hyvinkin tuhoavan äidin. Niinkuin narsisti kirjoittaisi kirjan itsestään ja vääristäisi todellisuuden täysin omaksi hyväkseen. Erittäin suuri osa lukijoista ei pysty lukemaan kirjaa tällä lailla riven välistä ollenkaan. Minusta tuo kirja on yksinkertaisesti epäeettinen, vaikka sen tarkoitus onkin varmasti herättää keskustelua. Niinkuin itse kirjoittaisin kirjan siitä kuinka mustaihoisten kohtalo johtuu heidän rodullisesta tyhmyydestään - ja 90 % lukijoista ei näkisi _mahdollista_ epäröintiäni sen suhteen että onko moinen mielestäni edes totta vai ei.

Pohdinnan ohessa kehottaisin lukemaan vaikka sellaisen kirjan kuin Poikani Kevin. Sehän on tietysti ihan extreme-tarina, mutta kirjan parasta antia on kuitenkin se vastahakoisen, onnahtelevan, rakkaudeltaan riittämättömän, hammasta purren -tyyppisen vanhemmuuden sekä siihen liittyvien (täysin inhimillisten ja ymmärrettävien!) tunteiden kuvaus.

Siinä on kaikki niin monella tasolla pielessä. Ensinnäkin sen on kirjoittanut alunperinkin negatiivisesti lastentekoon suhtautuva ihminen, jolla ei ole ollenkaan omia lapsia. Tämä lähtökohta jos siirtää kirjan TÄYSIN fantasiakirjallisuuden luokkaan. Sikstoisekseen kirjassa ei tuoda riittävän selvästi esiin sitä että kyseessä on äidin näkökulma asiaan, mahdollisesti hyvinkin tuhoavan äidin. Niinkuin narsisti kirjoittaisi kirjan itsestään ja vääristäisi todellisuuden täysin omaksi hyväkseen. Erittäin suuri osa lukijoista ei pysty lukemaan kirjaa tällä lailla riven välistä ollenkaan. Minusta tuo kirja on yksinkertaisesti epäeettinen, vaikka sen tarkoitus onkin varmasti herättää keskustelua. Niinkuin itse kirjoittaisin kirjan siitä kuinka mustaihoisten kohtalo johtuu heidän rodullisesta tyhmyydestään - ja 90 % lukijoista ei näkisi _mahdollista_ epäröintiäni sen suhteen että onko moinen mielestäni edes totta vai ei.

kirjan joskus teininä ja muistan miten olin teininä niin - no, teini - että ajattelin että kauheeta jos mulle tulisi tollanen hirviölapsi.

niin jätä lastenteko kanssa muille.

Itse en ole koskaan halunnut tehdä lasta. En ole halunnut pilata kauneuttani ja vartaloani lapsen teolla. Olen halunnut elää elämän itselleni ja nauttia ihanasta, hemmottelevasta ja varakkaasta miehestäni. Mieheni on sanonut, että hän on mennyt kanssdani naimisiin rakkaudesta, ei sitä varten, että tekisin lapsen. Mieheni on sanonut, että minun ei ole koskaan tarvinnut tehdä lasta, vaan olen saanut olla hänen ainut prinsessa. Olemme eläneet upean elämän itsellemme ja toisillemme. Mieheni on arvostanut myös sitä, että olen pitänyt itseni häntä varten kauniina ja tukenut häntä uralla. Olemme eläneet onnellista elämää näin ja liittomme on ollut onnellinen. Lapsia emme ole tehneet pilaamaan elämäämme. jotkut naiset ovat olleet minulle vähän ehkä kateellisia siitä, kun mieheni hemmottelee minua niin paljon. Ostelee matkoja, kylpylälomia, tuo työmatkoilta vaatteita, koruja, laukkuja, kenkiä, hajuvesiä, ihonhoiutotuotteita jne. tuliaisiksi. Ottaa välillä mukaan työmatkoille ja antaa siellä rahaa, että saan käydä kauneushoidoissa ja shoppailemassa. Soittelee työmatkoilta, silloin kun on niillä yksin, että milloin tulee kotiin ja käskee varata ajan kampaajalle ja meikkiin ja vie minut ravintolaan syömään, elokuviin, teatteriin tms. sitten, kun tulee työmatkalta kotiin. Joskus viikonloppuna saattaasanoa, että lähdetään shoppailemaan. Saat ostaa alusvaatteista päällysvaatteisiin kaikki uudet vaatteet. UNELMA, UNELMA, UNELMA MIES! RAKASTAN HÄNTÄ YLI KAIKEN! lapsia en todellakaan kaipaa.

jos ainoa syy tehdä lapsi on joku että kuuluu asiaan tai kun kaikki muutkin tms., niin älä tee. Itse sain lapsen vasta monen vuoden tosi kovan vauvakuumeen jälkeen ja olen katunut.